Latvia tarjoaa Yhdysvalloille etuoikeutta tukikohtiin

Latvia pyrkii sitomaan Yhdysvaltain joukot tiiviimmin Baltian puolustukseen. Puolustusministeriön mukaan valtiosihteeri Airis Rikveilis tarjosi Washingtonille etuoikeutettua pääsyä Latvian sotilastukikohtiin ja harjoitusalueille, myös Sēlijan harjoitusalueelle. Esitys annettiin Yhdysvaltain apulaispuolustusviranomaiselle Daniel Zimmermanille.

Kyse on Naton itäisen sivustan seuraavasta vaiheesta. Pelkkä joukkojen kierrättäminen ei enää riitä, jos vahvistusten on kriisissä päästävä nopeasti maahan, tankattava, siirryttävä teitä pitkin ja liityttävä valmiisiin komentoyhteyksiin. Julkisuudessa ei silti ole oikeudellista tekstiä, joka määrittelisi, mitä "etusijainen pääsy" käytännössä tarkoittaa. Se on asian ydin.

Mitä "etusijainen pääsy" voi tarkoittaa

Ilmaus voi kattaa useita asioita: etusijan harjoitusalueiden varauskalenterissa, nopeammat luvat Yhdysvaltain harjoituksille, varmat kokoontumisalueet kriisitilanteessa tai oikeuden varastoida kalustoa. Se voi myös tarkoittaa kevyempää poliittista lupausta siitä, että Latvia joustaa Yhdysvaltain tarpeiden mukaan, jos liittolaisten aikataulut menevät päällekkäin.

Latvialla on jo sopimuspohja liittolaisjoukkojen läsnäololle. Maa on ratifioinut Naton joukkojen asemaa koskevan sopimuksen, SOFAn, joka määrittää liittolaisjoukkojen oikeudellisen aseman, toimivaltakysymykset ja tullimenettelyt (likumi.lv, NATO SOFA). Yhdysvaltain henkilöstö voi siis toimia laillisesti Latvian alueella.

SOFA ei kuitenkaan anna tukikohtaoikeuksia eikä erityisasemaa tietyissä laitoksissa. Ne vaativat erillisen kahdenvälisen sopimuksen. Sellaista ei ole julkaistu.

Harjoitusalueilla on merkitystä, koska pääsy ratkaisee, kuinka nopeasti liittolaisjoukot pystyvät valmistautumaan ja siirtymään. Maaston ja ampuma-alueiden tunteva yksikkö toimii nopeammin kuin joukko, joka tulee paikalle ilman ennakkotuntumaa. Naton Vilnan huippukokouksen linjaus korosti samaa: pelote vaatii joukkomäärien lisäksi vastaanottosuunnitelmia, ennakkovarastoja ja kuljetuskäytäviä (NATO Vilnius Communiqué). Sēlija sopii tähän logiikkaan, jos tarjottu käyttöoikeus on muutakin kuin poliittinen ele.

Latvia voi avata portin; Naton komentorakenne päättää kokonaisuudesta

Latvian tarjous osuu hetkeen, jolloin alueen puolustusjärjestelyjä on juuri muutettu. Heinäkuun 1. päivänä Saksan ja Alankomaiden I. armeijakunta, monikansallinen Naton esikunta, otti vastuulleen Viron ja Latvian yksiköiden komentamisen. Se vastaa nyt puolustussuunnittelusta, harjoituksista ja liittolaisvahvistusten yhteensovittamisesta (ERR, Militarnyi).

Käytännössä rinnakkain on kaksi tasoa. Latvia voi kutsua Yhdysvaltain joukot tukikohtiinsa. Armeijakunnan esikunta päättää, miten ne sovitetaan alueelliseen puolustussuunnitelmaan. Vahvempi komentorakenne ei itsessään tuo lisää sotilaita, kuten ERR huomautti.

Tarjous vähentää saapuvien joukkojen kitkaa vain, jos mukana ovat myös ne tekijät, jotka pitävät joukot toimintakykyisinä: ampumatarvikkeet, huolto ja ilmapuolustus, joka suojaa kokoontumisalueita.

Kolme mallia samalla sivustalla

Naton itäisen sivustan maat rakentavat samaa vakuutusta eri tavoin. Liettua ottaa vastaan pysyvän saksalaisprikaatin, johon kuuluu myös perheille tarkoitettua infrastruktuuria. Täyden toimintakyvyn tavoite on vuosi 2027 (Euronews). Puola hyväksyi 16. kesäkuuta hallituksen päätöslauselman pysyvän Yhdysvaltain tukikohdan tavoittelemiseksi, vaikka lopullinen ratkaisu on Washingtonin käsissä (gov.pl).

Latvian malli on kevyempi. Se ei perustu pysyviin varuskuntiin vaan siihen, että liittolaisjoukot pääsevät paikalle nopeammin. Ranskalle juuri tämä on eurooppalaisen riippuvuuden ongelma pienoiskoossa. Pariisi tunnustaa Yhdysvaltain roolin Natossa mutta ajaa samalla vahvempia eurooppalaisia suorituskykyjä ja puolustusteollista omavaraisuutta (French MFA).

Latvian tarjous näyttää vähemmän omavaraisuudelta kuin järjestelyltä, joka toimii niin kauan kuin Washington pysyy mukana. Se ei tee ratkaisusta epäjohdonmukaista. Se tekee siitä siirtymävaiheen ratkaisun.

Julkinen aineisto ei vielä vastaa kysymyksiin, joiden perusteella tarjousta voisi kunnolla arvioida: mitä Riika täsmälleen lupasi, mitä Washington hyväksyi, sisältyykö Sēlijaan ennakkovarastoja tai kriisikäyttöä koskevia ehtoja, ja kuka saa etusijan, jos useat liittolaisjoukot tarvitsevat samaa aluetta samaan aikaan. Pääsyoikeustarjouksilla on poliittista painoa. Ne eivät silti vielä ole päätöksiä joukkojen pysyvästä sijoittamisesta. Juuri siinä välissä pelote joko vahvistuu tai jää vajaaksi.