Latvia torjui 7 634 rajayritystä

Latvian rajavartiolaitoksen päällikön Guntis Pujātsin mukaan maasta on tullut Valko-Venäjän tärkein kohde järjestetyille rajanylityksille. Vuonna 2026 Latvia on kirjannut 7 634 yritystä ylittää raja, ja salakuljetusverkostojen toiminta on ollut niin painostavaa, että rajavartijat ovat joutuneet ampumaan varoituslaukauksia (LRT). Ilmiö ei ole uusi. Uutta on painopisteen siirtyminen ja se, mitä se kertoo EU:n rajaturvallisuudesta: yhteinen ulkoraja on periaatteessa yhteinen, mutta käytännössä kansallinen vastuu.

Kriisi vaihtaa paikkaa

Liettuan päivittäiset rajatilastot näyttävät muutoksen selvästi. Latvia käännytti 7. heinäkuuta Valko-Venäjän vastaisella rajallaan 68 ihmistä. Liettua käännytti 14 ja Puola 5 (LRT). Valko-Venäjän ei tarvitse kuormittaa jokaista rajaosuutta samaan aikaan. Riittää, että painetta siirretään, keskitetään ja testataan. Kustannus jää sille maalle, jonka rajaosuus on kulloinkin kohteena.

EU tunnisti tämän toimintalogiikan jo vuonna 2021. Eurooppa-neuvosto, jossa jäsenmaiden johtajat linjaavat unionin suunnan, totesi tuolloin, ettei EU hyväksy muuttoliikkeen käyttöä poliittisena välineenä. Sen jälkeen pakotteita Valko-Venäjää vastaan laajennettiin vastaamaan sitä, mitä neuvosto kutsui hybridihyökkäykseksi (European Council, Council). Neljä vuotta myöhemmin pakotteet ovat voimassa, paine jatkuu ja taakka osuu yhä siihen jäsenmaahan, jonka kohdalla aita kulloinkin vuotaa.

Latvian ongelmasta tulee Puolan perustelu

Latvian rajalle saapuva liike ei pysähdy Latviaan. Puolan viranomaiset ovat ottaneet kiinni ihmisiä, jotka ovat ylittäneet rajan Latviaan, kulkeneet Liettuan kautta ja jääneet kiinni länteen matkalla olleista kuorma-autoista. Tammikuusta lähtien Puola on kirjannut pelkästään Liettuan vastaisella rajallaan noin 760 kiinniottoa (PAP).

Varsova käyttää tätä liikettä perusteluna sisärajatarkastusten jatkamiselle Schengen-alueella, jonka tarkoitus on turvata passiton liikkuminen EU:n sisällä. Puolan mukaan tarkastukset Saksan ja Liettuan rajoilla ovat tuottaneet 3,84 miljoonaa tarkastusta, 1 900 maahantulokieltoa ja lähes 1 200 takaisinottomenettelyä (RMF24). Jokainen luku vahvistaa Varsovan väitettä siitä, että väliaikaisiksi tarkoitetut tarkastukset ovat tarpeen. Samalla ne kaventavat sitä vapaata liikkuvuutta, jota Schengenin pitäisi suojata.

Paine vetää mukaan myös naapurimaita. Viro, jolla ei ole yhteistä rajaa Valko-Venäjän kanssa, lähetti Latviaan toisen viranomaisrotaation tukemaan rajapartioita (PPA). Suomi on lähettänyt rajavartijoita Latviaan ja pitää samalla oman Venäjän-vastaisen rajansa suljettuna kansallisen poikkeuslain nojalla (Yle). Vastaukset ovat kansallisia, vaikka järjestelmä esitetään yhteisenä.

Kuka valvoo poikkeustilaa

EU:n uudet turvapaikka- ja maahanmuuttosäännöt, jotka tulivat voimaan vuoden 2024 jälkeen, antavat hallituksille mahdollisuuden käyttää nopeampia ja tiukempia rajamenettelyjä kriisitilanteissa. Niihin kuuluvat myös tilanteet, joissa vieras valtio ohjaa ihmisiä tarkoituksella kohti EU:n rajaa (Crisis Regulation). Säännöt eivät silti poista oikeutta hakea turvapaikkaa. Alkutarkastukset, haavoittuvuuden arviointi ja menettelylliset oikeusturvatakeet sitovat viranomaisia edelleen.

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n arvio Latvian turvapaikkalakiluonnoksesta osoittaa, missä käytäntö jää jälkeen: puutteita on oikeuksien seurannassa, oikeudellisessa neuvonnassa, haavoittuvuuden tunnistamisessa ja säilöönoton rajoissa (UNHCR). Sama kaava näkyy kolmessa etulinjan maassa. Hallitukset pitävät poikkeustilaa näyttönä siitä, että kova rajavalvonta toimii. Väärinkäytöksiä ehkäisevä oikeudellinen valvonta jää ohuemmaksi.

Euroopan komissio ehdotti hätätoimia Latvialle, Liettualle ja Puolalle jo vuonna 2021 (Commission). Nyt komission pitäisi näyttää julkisesti, sovelletaanko uuden maahanmuuttopaketin suojakeinoja niillä rajaosuuksilla, joihin paine kohdistuu, vai kierretäänkö niitä käytännössä. Valko-Venäjä on löytänyt vipuvarren, joka maksaa Minskille vähän mutta pakottaa EU:n elämään ristiriidan kanssa: ulkoraja on yhteinen vain paperilla, kun taas sen puolustaminen ja oikeudellinen jälkivalvonta jäävät yhä kansallisten järjestelmien varaan.