Litasco palauttaa raakaöljyn Burgasiin

Bulgarian ainoa suuri öljynjalostamo voi 1. heinäkuuta 2026 alkaen ostaa jälleen raakaöljyä Litaskon kautta. Litasco on Genevessä toimiva kauppayhtiö, joka kuuluu venäläiseen Lukoil-konserniin (Litasco). Bulgarian talousministeri Alexander Pulevin mukaan Burgasin jalostamo oli ollut "sulkemisen partaalla", koska se ei saanut hankittua teknisiin vaatimuksiinsa sopivaa raakaöljyä (Fakti).

Välitön polttoainekriisi vältettiin. Ratkaisu kuitenkin avaa uudelleen kaupallisen kanavan samaan Venäjä-kytköksiseen yritysrakenteeseen, jota EU:n pakotteilla pyritään rajoittamaan.

Mitä Litasco tekee ja miksi omistuksella on väliä

Litasco ei ole tavanomainen välittäjä öljymarkkinoilla. Yhtiö kertoo omilla verkkosivuillaan kuuluvansa Lukoil-konserniin (Litasco). Öljykaupassa tällaiset kauppayhtiöt järjestävät, kuka myy lastin, kuka kuljettaa sen, kuka vakuuttaa sen ja kuka rahoittaa kaupan. Jos pankit tai vakuuttajat vetäytyvät tästä ketjusta pakoteriskin takia, jalostamo voi jäädä kaupallisesti ilman öljyä, vaikka sopivaa raakaöljyä olisi fyysisesti saatavilla maailmanmarkkinoilla.

Bulgarialaismedian mukaan este liittyi vuonna 2023 myönnettyyn Litaskon lainaan ja Geneven oikeusprosessiin kytkeytyviin rajoituksiin, mutta järjestelyn tarkka mekanismi ei ole julkinen (Fakti).

EU:n öljypakotteet perustuvat neuvoston asetukseen 833/2014. Ne rajoittavat Venäjältä peräisin olevan tai Venäjältä viedyn raakaöljyn ostamista ja tuontia (EUR-Lex). Oikeudellinen arvio ei pysähdy laskutusosoitteeseen, vaan seuraa öljyn alkuperää ja kauppaketjua. Jos sveitsiläinen kauppayhtiö myy Burgasiin irakilaista tai kazakstanilaista raakaöljyä, kauppa ei sellaisenaan riko näitä sääntöjä. Ongelma syntyy, jos järjestely peittää venäläisen öljyn, venäläisen määräysvallan, venäläisen rahoituksen tai pakotteiden kohteena olevan hyödynsaajan.

Tästä eroavaisuudesta koko tapaus riippuu. Lukoil-kytköksisen kauppayhtiön myymä ei-venäläinen raakaöljylasti voi olla lainmukainen, mutta silti ohjata kaupallista arvoa Venäjään kytkeytyvään rakenteeseen. EU:n oma pakoteohjeistus kehottaa viranomaisia ja pankkeja katsomaan juridisen muodon läpi: kuka tosiasiassa omistaa, kuka maksaa ja kuka saa voiton (European Commission). EU:n pakotteiden julkilausuttu tavoite on heikentää Venäjän kykyä rahoittaa sotaansa (Consilium). Litasko-kanavan merkitys tälle tavoitteelle riippuu raakaöljyn alkuperästä, rahoituksesta ja voittovirroista, joita ei ole julkaistu.

Miksi jalostamo ei voi vain vaihtaa toimittajaa

Burgas tuottaa valtaosan Bulgarian kotimaisesta polttoaineesta, myös lentopetrolia ja strategisia varastoja. Öljynjalostamo ei voi korvata yhtä raakaöljylaatua toisella pelkällä ostosopimuksen muutoksella. Jokainen jalostamo on rakennettu tietylle raakaöljyvalikoimalle eli seokselle, jonka ominaisuuksia määrittävät tiheys, rikkipitoisuus ja kemiallinen koostumus (U.S. EIA). Kun valikoima muuttuu, myös lopputuotteiden jakauma muuttuu. Se voi tehdä tuotannosta teknisesti tai kaupallisesti kannattamatonta.

Sopivan raakaöljytynnyrin on siis oltava yhtä aikaa laillinen, toimitettavissa, vakuutettavissa, rahoitettavissa ja jalostamon prosessiin sopiva.

Bryssel tunnisti tämän jo varhain. Asetuksella 2022/2367 Bulgarialle myönnettiin määräaikainen poikkeus, joka salli venäläisen meritse tuotavan raakaöljyn käytön tietyin ehdoin (EUR-Lex). Lisäksi Lukoilin toimintoja koskevan erillisen Yhdysvaltain lisenssin on kerrottu päättyvän lokakuun 2026 lopulla. Jos sitä ei uusita eikä tilalle saada vaihtoehtoista operaattoria tai hankintajärjestelyä, Burgasin häiriöriski kasvaa muutamassa kuukaudessa.

Saksa ja Italia ratkaisivat ongelman toisin

Euroopassa on jo käsitelty Venäjä-kytköksisiä jalostamoja. Syyskuussa 2022 Saksa asetti Rosneftin osuudet PCK Schwedtin jalostamossa valtion hallinnointiin. Operatiivinen määräysvalta siirrettiin Bundesnetzagenturille, Saksan liittovaltion verkkovirastolle (Bundesnetzagentur). Sen jälkeen Berliini järjesti jalostamolle vaihtoehtoisia kazakstanilaisia raakaöljytoimituksia (Bundesregierung). Saksa otti ensin määräysvallan ja ratkaisi toimitukset vasta sen jälkeen.

Sisilian ISAB Priolon jalostamossa ongelma oli toinen. Jalostamo, jota hallitsi Lukoilin tytäryhtiö, toimi teknisesti, mutta pankit, kauppayhtiöt ja vakuuttajat vetäytyivät pakoteriskin vuoksi. Italia käytti Golden Power -seulontasääntöjään ja Yhdysvaltain OFAC-lisenssiä omistajanvaihdoksen läpiviemiseen (Lowdown). Italia muutti omistusrakenteen.

Bulgaria ei ole tehnyt kumpaakaan. Litasco-järjestely ostaa aikaa, mutta ei ratkaise, kuka jalostamoa kontrolloi tai kuka hyötyy sen kauppavirroista. Seuraava testi ei koske yhtiön osoitetta vaan lastien näyttöä: mistä raakaöljy tulee, kuka rahoittaa kuljetuksen ja minne voitto päätyy. Kun Yhdysvaltain lisenssin kerrotaan umpeutuvan lokakuussa, rakenteellisen ratkaisun aikaikkuna kapenee.