Liettua hakee sovintoa Kiinan kanssa

Vuonna 2021 Liettua avasi Vilnaan Taiwanin edustuston. Peking vastasi alentamalla diplomaattisuhteiden tasoa ja painostamalla liettualaista vientiä sekä sellaisia EU:n tuotantoketjuja, joissa oli liettualaisia osia (Reuters, WTO DS610). Viisi vuotta myöhemmin tulevaksi ulkoministeriksi nimetty Kęstutis Budrys sanoo Vilnan haluavan normalisoida suhteet käytännönläheisesti, kansainvälisen oikeuden sekä EU- ja Nato-sitoumustensa puitteissa (LRT, Euronews).

Muutos on tietoinen. Liettua kantoi Kiinan painostuksen kustannukset pitkälti yksin. Jäljelle jää EU:n kannalta hankala kysymys: suojaako Brysselin kriisin jälkeen rakentama väline seuraavaa pientä jäsenvaltiota ennen kuin lasku ehtii sen maksettavaksi?

Mitä Liettuan kriisi rakensi

Kiista lakkasi olemasta kahdenvälinen, kun Euroopan komissio vei Kiinan syrjiviksi katsotut kauppatoimet Maailman kauppajärjestö WTO:n käsiteltäväksi. Kauppapolitiikka kuuluu EU:n toimivaltaan, joten komissio saattoi toimia koko unionin nimissä. Samalla yhden pääkaupungin painostus kehystettiin sisämarkkinoihin kohdistuvaksi iskuksi.

Tapaus vauhditti myös uuden oikeudellisen välineen syntyä. Vuonna 2023 hyväksytty taloudellisen painostuksen vastainen väline etenee kolmessa vaiheessa. Ensin komissio selvittää, käyttääkö EU:n ulkopuolinen maa taloudellista painetta jäsenvaltiota vastaan. Sen jälkeen neuvosto eli jäsenmaiden hallitukset päättää määräenemmistöllä, onko kyse painostuksesta. Määräenemmistössä suuremmilla jäsenmailla on enemmän painoarvoa, eikä yksittäinen maa voi yksin kaataa päätöstä. Jos painostus todetaan, komissio voi ehdottaa vastatoimia, kuten tulleja, julkisten hankintojen rajoituksia tai investointirajoituksia.

Väline on olemassa, mutta sitä ei ole käytetty. EU:n turvallisuusalan tutkimuslaitos tiivisti ongelman suoraan: Euroopalta eivät puutu kauppa-aseet, vaan päätös käyttää niitä.

Kolme maata, kolme syytä epäröidä

Taloudellisen painostuksen vastaisen välineen käyttö riippuu jäsenmaista, joilla on omat syynsä välttää avointa vastakkainasettelua Kiinan kanssa.

Saksalla on eniten menetettävää, jos kauppa häiriintyy. Tuonti Kiinasta nousi vuonna 2025 170,6 miljardiin euroon, ja kauppavaje oli 89,3 miljardia euroa (Süddeutsche Zeitung/dpa). Berliinin linja sopii Liettuan uuteen asentoon: kaupalliset yhteydet pidetään auki, mutta strategisia aloja rajataan erikseen. Sama riippuvuus voi kuitenkin tehdä Saksasta varovaisen, jos vastatoimia pitäisi tukea toisen jäsenmaan joutuessa painostuksen kohteeksi.

Saksan sisäinen keskustelu on Tagesschaun kuvauksen mukaan siirtymässä kohti teollista kilpailua Kiinan kanssa elektroniikassa ja sähköautoissa. Pienten liittolaisten puolustaminen taloudellista painostusta vastaan ei ole keskustelun pääakseli.

Alankomaat katsoo Kiina-suhdetta teknologisten pullonkaulojen kautta. Haagin vientirajoitukset kehittyneelle siruvalmistuskalustolle perustuvat turvallisuushuoliin, ja kiista Nexperian omistuksesta Pekingin kanssa on yhä ratkaisematta. Alankomaiden logiikka on selvä: strateginen teknologia lukitaan ensin, muu suhde normalisoidaan sen jälkeen.

Unkari käyttää Liettuan tapausta perusteluna vastakkainasettelun välttämiselle. Kiinalaisten akkuinvestointien arvoksi on kuvattu yli 26 miljardia euroa, ja tuotantokapasiteetin arvioidaan nousevan yli 198 gigawattituntiin vuoteen 2030 mennessä (Növekedés). Budapestin tulkinnassa Liettuan suunnanmuutos osoittaa, että symboliset kannat voivat maksaa tehtaita ja työpaikkoja. Telexin mukaan Kiinan kilpailu voi osua neljännekseen Unkarin viennistä, mutta Budapestin vastaus on sopeutuminen, ei puolustautuminen.

Baltian naapurit kertovat hiljaisemman tarinan. Kaikki kolme Baltian maata erosivat Kiinan 16+1-yhteistyömuodosta vuoteen 2022 mennessä (Reuters, Latvian ulkoministeriö). Yhteyksiä pidetään edelleen kahdenvälisesti ja EU-kanavien kautta. Diplomatia toimii, mutta institutionaalista luottamusta ei juuri ole.

Vastaus, jonka väline on yhä velkaa

Yksikään jäsenmaa ei voi yksin estää taloudellisen painostuksen vastaisen välineen käyttöä. Niin se on rakennettu. Määräenemmistö vaatii silti riittävän määrän hallituksia toteamaan, että painostusta tapahtuu, ja hyväksymään vastatoimien kustannukset. Todellinen testi on, tukevatko Saksa, Unkari ja muut jäsenmaat toimia silloin, kun paine kohdistuu johonkuhun toiseen.

Liettuan suunnanmuutos osoittaa, että EU:lla on väline seuraavaa painostustapausta varten. Näyttö puuttuu vielä siitä, että väline liikkuu ennen kuin pieni jäsenmaa maksaa laskun yksin.