Madrid ajaa De Cosia EKP:n johtoon

Christine Lagarden kahdeksanvuotinen kausi EKP:n pääjohtajana päättyy vasta lokakuussa 2027. Seuraajapeli on silti jo käynnissä Euroopan pääkaupungeissa.

Euronews kertoi helmikuussa, että Lagarde saattaa lähteä ennen Ranskan presidentinvaaleja huhtikuussa 2027. Se antaisi Emmanuel Macronille ja Saksan liittokanslerille Friedrich Merzille mahdollisuuden vaikuttaa valintaan vielä omilta valta-asemiltaan. EKP:n vastaus oli tarkoituksella väljä: Lagarde "ei ole tehnyt päätöstä kautensa päättymisestä". Ovi jäi auki.

Asiantuntijakyselyissä kärjessä ovat kaksi nimeä: Alankomaiden keskuspankin pääjohtaja Klaas Knot ja Espanjan keskuspankin entinen pääjohtaja Pablo Hernández de Cos, joka johtaa nykyisin BISiä eli Kansainvälistä järjestelypankkia, maailman keskuspankkien yhteistyöelintä. Huhtikuun OMFIF-kyselyssä he olivat tasoissa. Financial Timesin ekonomistikyselyssä he olivat jaetulla ykkössijalla. Varsinainen kamppailu käydään kuitenkin heidän taustallaan olevien pääkaupunkien välillä.

Madridin ehdokas ja häntä torjuva keskuspankkiiri

Espanjan kampanja De Cosin puolesta on edennyt huonosti. Pääministeri Pedro Sánchez suhtautui pitkään nihkeästi mieheen, jonka oli nimittänyt hänen edeltäjänsä Mariano Rajoy ja jonka johtama Espanjan keskuspankki arvosteli toistuvasti hallituksen finanssipolitiikkaa (El Debate). Vozpópulin mukaan talousministeri Carlos Cuerpo joutui lobbaamaan viikkoja hallituksen sisällä saadakseen Sánchezin mukaan. Hallitus tukee nyt De Cosia, mutta virallista julkista kannanottoa ei ole annettu. Linja pidetään tarkoituksella epävirallisena (Cinco Días).

Suurempi ongelma tulee Espanjan omasta keskuspankista. Nykyinen pääjohtaja José Luis Escrivá toimii De Cosia vastaan ja puhuu toimittajille sekä muille eurooppalaisille keskuspankkijohtajille ehdokkuuden heikentämiseksi (El Debate). Taustalla on paikkalasku. Jos De Cosista tulee EKP:n pääjohtaja, Espanja ei voi samaan aikaan saada paikkaa EKP:n johtokunnassa. Se sulkisi Escriván oman tien.

Berliinin hiljainen valinta

Saksalla on myös oma avoin ehdokkaansa. EKP:n johtokunnassa jo istuva Isabel Schnabel sanoi Reutersille ottavansa pääjohtajuuden vastaan, "jos pyydetään" (WirtschaftsWoche). Schnabelin tiukka korkolinja tekee hänestä kuitenkin vaikean vaihtoehdon eteläisille hallituksille, joilla on paljon velkaa ja heikko kasvuympäristö.

Toukokuussa Econostream arvioi, että Saksa pitää Knotia "parhaana varavaihtoehtona": vakaussuuntautuneena, kokeneena ja finanssipolitiikassa kurinalaisena. Tämä sopii Merzin ordoliberaaliin ajatteluun, jossa sääntöperäinen kuri ja hintavakaus menevät muiden tavoitteiden edelle.

Ranska näyttää vetäytyneen kisasta. François Villeroy de Galhau erosi ennenaikaisesti Ranskan keskuspankin johdosta, ja tilalle nimitettiin Macronin lähipiiriin kuuluva Emmanuel Moulin, joka selvisi parlamentin hyväksynnästä niukasti (Le Monde). Ranskalaista ehdokasta EKP:n johtoon ei ole noussut esiin. Kahden ranskalaisen pääjohtajan, Jean-Claude Trichet’n ja Lagarden, jälkeen Pariisi näyttää hyväksyvän, että vuoro on muualla.

Mitä valinta ratkaisee

EKP:n pääjohtaja rakentaa neuvoston yhteistä linjaa koroista ja vaikuttaa siihen, milloin TPI-välinettä käytetään. TPI eli Transmission Protection Instrument antaa EKP:lle mahdollisuuden ostaa jäsenmaiden valtionlainoja, jos esimerkiksi Italian tai Kreikan lainakorot uhkaavat irrota euroalueen muusta kehityksestä. Italian korkoero Saksaan, eli ero valtioiden lainakustannuksissa, on 15 vuoden pohjilla noin 73-76 peruspisteessä. Rauha markkinoilla perustuu osin siihen, että sijoittajat pitävät EKP:n tukivälinettä uskottavana.

Analyytikot pitävät De Cosia keskustalaisena, joka kallistuu kevyemmän rahapolitiikan suuntaan eli tukee matalampia korkoja kasvun vahvistamiseksi. Hän on uransa aikana tukenut johdonmukaisesti TPI:tä ja asteittaisia korkomuutoksia (BIS). Knot kuului aiemmin EKP:n näkyvimpiin haukkoihin. Hän on pehmentänyt linjaansa viime vuosina, mutta perusvaisto vie yhä tiukemman rahapolitiikan suuntaan.

Muodollisesti Eurooppa-neuvosto päättää EKP:n johtokuntanimityksistä määräenemmistöllä kuultuaan Euroopan parlamenttia ja EKP:n neuvostoa (Consilium). Käytännössä jokainen aiempi EKP:n pääjohtajavalinta on ratkaistu pakettina, jossa EU:n huippuvirkoja jaetaan maiden kesken. Kansallisuus painaa aina ideologiaa enemmän.

Espanja ei ole koskaan saanut EKP:n pääjohtajan paikkaa. Luis de Guindosin kausi johtokunnassa päättyi 31. toukokuuta, joten Madridilla ei ole siellä enää lainkaan edustusta. Se on vahva argumentti. Ratkaisu riippuu siitä, mikä pääkaupunki tekee paremman sopimuksen ja pystyykö Madrid estämään omaa keskuspankkijohtajaansa hajottamasta kampanjaa ennen ratkaisevaa vaihetta.