Merz hakee kaasua Bakusta

Saksan liittokansleri Friedrich Merz isännöi Azerbaidžanin presidenttiä Ilham Alijevia Berliinissä tällä viikolla. Aiheena olivat energia- ja kauppasuhteiden syventäminen (Euronews). Kohtelias diplomaattinen tapaaminen peitti alleen vaikeamman kysymyksen: kuinka suuri osa Euroopan irtautumisesta venäläisestä kaasusta rakentuu toimittajan varaan, jonka sisäpolitiikka sopii huonosti Berliinin omaan demokratiajulkisuuteen?

Lupaus, ei sopimus

Saksa ei ole löytämässä Azerbaidžania uutena kaasumaana. Se liittyy järjestelmään, jota Italia, Kreikka ja Bulgaria ovat käyttäneet jo vuosia. Pohjana on EU:n ja Azerbaidžanin heinäkuussa 2022 solmima yhteisymmärryspöytäkirja, jossa Euroopan komissio lupasi tukea Azerbaidžanista tuotavan kaasun kasvattamista vähintään 20 miljardiin kuutiometriin vuodessa vuoteen 2027 mennessä (European Commission). Asiakirja on poliittinen viesti, ei EU-lainsäädäntöä eikä ostositoumus. Sitovat ehdot ovat erillisissä yritysten välisissä kauppasopimuksissa.

Fyysinen reitti on olemassa. Azerbaidžanilainen kaasu kulkee Kaukasuksen ja Turkin halki kolmen toisiinsa kytketyn putken kautta ja tulee EU-alueelle Trans Adriatic Pipeline -putkea (TAP) pitkin. TAP kulkee Kreikan ja Albanian kautta Etelä-Italiaan (TAP, IEA). Vuonna 2025 Azerbaidžan toimitti EU-maihin noin 12,5 miljardia kuutiometriä kaasua, mikä vastasi noin 8,1:tä prosenttia EU:n putkikaasutuonnista (kmetro0.eu, Balcani Caucaso). Määrä on todellinen, mutta se ei korvaa Venäjää.

20 miljardin kuutiometrin tavoite vaatii investointeja Azerbaidžanin uusiin kaasukenttiin, TAP-putken kapasiteetin kasvattamista yli nykyisen 10 miljardin kuutiometrin mitoituksen sekä ostajia, jotka sitoutuvat Bakun vaatimiin pitkäaikaisiin sopimuksiin ennen kuin pääomia käytetään tuotannon lisäämiseen (Serbia Energy).

Saksan tie sisään ja puuttuva pohjoisreitti

Saksan asema perustuu yhteen sopimukseen: valtiotaustainen kaasukauppias SEFE teki Azerbaidžanin valtion öljy-yhtiö SOCARin kanssa kymmenvuotisen sopimuksen 1,5 miljardista kuutiometristä vuodessa vuodesta 2025 alkaen (Azernews). Se antaa Berliinille kaupallisen jalansijan reitillä, joka on tähän asti palvellut ennen kaikkea Kaakkois-Eurooppaa.

Etelästä tulevan kaasun saaminen Saksaan edellyttää niin sanottua Vertical Corridor -reittiä. Kyse on kansallisia kaasuverkkoja yhdistävästä putkiketjusta Kreikasta Bulgarian ja Romanian kautta pohjoiseen. Bulgarian verkon vahvistuksia tavoitellaan vuoden 2026 lopulle, mutta reitti riippuu yhä siitä, miten kauttakulkumaat sopivat kustannuksista, putkikapasiteetin varaamisesta ja kaasun liikkumisesta pohjoiseen kulutuspiikkien aikana. Näitä kysymyksiä ei ole ratkaistu.

Unkari näyttää, miltä hajautuspuhe näyttää ilman sitä vastaavia määriä. Budapest sopi 800 miljoonan kuutiometrin kaasuerästä kahdelle vuodelle, mikä vastaa noin 3:a prosenttia Unkarin vuotuisesta tuonnista (Makronom). Hallitus esittää sopimuksen osana itsenäistä energiastrategiaa. Silti Unkari käytti vuoden 2026 viiden ensimmäisen kuukauden aikana venäläiseen putkikaasuun enemmän rahaa kuin mikään muu EU-maa (Telex). Pieni Azerbaidžan-sopimus voi koristella hajautustarinaa muuttamatta riippuvuuden ydintä.

Ei oikeusehtoja, ei läpinäkyvyyttä

EU:n ja Bakun kaasumuistio ei sisällä toimituksiin sidottuja, täytäntöönpanokelpoisia ihmisoikeusehtoja (European Commission). Human Rights Watch kuvaa Azerbaidžania sortovaltioksi (HRW). Azerbaidžanin vuoden 2023 Vuoristo-Karabahin hyökkäyksen jälkeen Euroopan parlamentti, eli EU:n suorilla vaaleilla valittu lainsäätäjä, vaati pakotteita Bakua vastaan ja kehotti EU:ta lopettamaan kaasuriippuvuutensa Azerbaidžanista (Euronews). Komission energiadiplomatia kulki toiseen suuntaan.

Käytävään liittyy myös toinen epäily. Global Witness varoitti, että Azerbaidžan voisi kasvattaa vientiään EU:hun tuomalla samalla venäläistä kaasua omaan kotimaiseen käyttöönsä. Näin azerbaidžanilaista tuotantoa vapautuisi Euroopan markkinoille (Global Witness). Tämä ei todista venäläisen kaasun uudelleenmerkitsemistä azerbaidžanilaiseksi, mutta se heikentää väitettä puhtaasta irtiotosta Venäjän toimituksiin.

Eurooppa on tehnyt Azerbaidžanista hyödyllisen ennen kuin suhteesta on tehty tilivelvollinen. Take-or-pay-ehdot, joissa ostaja maksaa kaasusta riippumatta siitä, käyttääkö se sitä, hintakaavat ja irtautumisehdot määrittävät todellisen riskin. Niitä ei ole julkaistu. Ennen ehtojen avaamista äänestäjiä pyydetään luottamaan siihen, ettei Venäjän jälkeinen hajautus muutu uudeksi riippuvuudeksi paremmalla nimellä.