Moskova valmistelee ICJ-kannetta Baltiaa vastaan

Oikeutta voi käyttää myös poliittisena välineenä. Valtio vie asian tuomioistuimeen, vaikka varsinainen tuomio ei olisi päätavoite. Tavoitteena voi olla vastapuolen pakottaminen puolustuskannalle, julkisuuden hallinta ja poliittisen kampanjan pukeminen oikeudelliseen muotoon.

Venäjä valmistelee nyt tällaista asetelmaa Viroa, Latviaa ja Liettuaa vastaan. Moskova aikoo viedä kaikki kolme maata Kansainväliseen tuomioistuimeen, joka ratkaisee valtioiden välisiä riitoja YK-järjestelmässä. Väite koskee etnisten venäläisten järjestelmällistä syrjintää CERD-sopimuksen nojalla. CERD on YK:n yleissopimus rotusyrjinnän poistamisesta.

Hakemusta ei ole julkisesti jätetty, ilmenee ICJ:n vireillä olevien asioiden listasta. Baltian maiden yhteinen tutkiva selvitys kuitenkin kertoo, että Venäjän ulkoministeriö on antanut moskovalaiselle Monastyrsky, Zyuba, Stepanov & Partners -asianajotoimistolle tehtäväksi valmistella kannetta nimettyjen "Baltia-asiantuntijoiden" avulla (Lrytas). Valmistelu näyttää järjestelmälliseltä. Itse oikeudellinen väite näyttää kapealta. Siksi asiasta tulee merkittävä jo ennen oikeussalia.

Oikeudellinen ovi, jota Venäjä yrittää avata

CERD-sopimuksen 22 artikla sallii valtioiden viedä syrjintäkiistoja ICJ:n käsiteltäväksi, mutta vasta kun neuvottelut ovat epäonnistuneet (CERD-sopimus). Venäjä on rakentanut tätä ehtoa vuodesta 2022 lähtien. Se lähetti Liettualle diplomaattisia nootteja marraskuussa 2022, vastaavia nootteja Latvialle ja Virolle, uusia kierroksia vuosina 2024 ja 2025 sekä viimeisimmän nootin Vilnaan tammikuussa 2026 (LRT). Venäjän ihmisoikeusvirkamies Grigori Lukjantsev väittää Baltian maiden suhtautuneen vastauksiin vähättelevästi. Näin Moskova kehystää hiljaisuuden todisteeksi siitä, että neuvotteluja yritettiin ja ne kariutuivat (Daily Beirut).

Ennakkotapaukset osoittavat, ettei kyse ole muodollisuudesta. ICJ hylkäsi Georgian Venäjää vastaan nostaman CERD-kanteen vuonna 2011, koska vaadittuja ennakkoneuvotteluja ei ollut käyty (ICJ, Case 140). Venäjä näyttää lukeneen ratkaisun tarkasti.

Todellisia politiikkatoimia, rakennettu vainokertomus

Moskovan ei tarvitse keksiä kaikkea tyhjästä. Latviassa on neuvostoajan jälkeinen "ei-kansalaisen" asema, joka koskee pääosin venäjänkielisiä. Pysyvä oleskelu voi kytkeytyä latvian kielen taitoon, ja koulutusjärjestelmässä latvia on opetuskielen ydin (Re:Baltica, Latvian Education Law). Baltian hallitukset kuvaavat näitä kotoutumis- ja valtionkielipolitiikaksi, eivät etniseksi vainoksi. Kansainvälisessä keskustelussa ne ovat kuitenkin riittävän tunnistettavia, jotta Venäjä voi paketoida ne syrjintäväitteeksi.

Moskovan jyrkin väite on, että Baltian maat suunnittelevat venäjänkielisten joukkokarkotuksia. Kaikki kolme hallitusta kiistävät tämän yksiselitteisesti, eikä väitteelle ole riippumatonta näyttöä (Euronews, LRT). Baltian maat kutsuivat Venäjän lähettiläät puhutteluun tekaistuiksi kutsumiensa karkotusväitteiden vuoksi ja nostivat asian esiin EU:n ulkoasiainneuvostossa maaliskuussa 2026. Ulkoasiainneuvostossa jäsenmaiden ulkoministerit sovittavat ulkopolitiikkaa yhteen. EU:n ulkoasioiden korkea edustaja Kaja Kallas ilmaisi tukensa Baltian maille (Euronews).

Eurooppa lukee asian turvallisuuden, ei juridiikan kautta

EU:n itäiset rajavaltiot pitävät ICJ-uhkaa osana laajempaa painostusta. Suomessa Baltiaan kohdistuva oikeudellinen paine nähdään samassa kokonaisuudessa kuin rajaprovokaatiot, disinformaatio ja sotilaallinen pelottelu (Yle). Euroopan parlamentti on tuominnut Venäjän provokaatiot Suomessa, Baltiassa ja Romaniassa osana laajempaa pelottelun kaavaa (STTInfo). Viesti on johdonmukainen: EU:n itälaidalla oikeusuhka luetaan poliittiseksi aseeksi, ei tavanomaiseksi oikeuskiistaksi.

Tämä tulkinta ohjaa EU:n julkista vastausta, mutta tekee siitä myös vaikeamman. Jos Moskovan väite torjutaan suoralta kädeltä, syntyy riski, että vähemmistöoikeuksia koskevat valitukset näyttävät automaattisesti vilpillisiltä. Jos taas EU ja Baltian maat ryhtyvät käsittelemään väitteitä laajasti oikeudellisena substanssina, ne voivat antaa uskottavuutta jutulle, jonka pääyleisö on oikeussalin ulkopuolella.

Mitä tuomioistuin ei voi ratkaista

Vaikka Venäjä selvittäisi kaikki menettelyesteet, ICJ:n keinot olisivat rajalliset. Tuomioistuin voisi todeta, että tietyt toimet rikkovat sopimusta, määrätä niiden lopettamisesta tai antaa väliaikaisia turvaamistoimia. Se ei voi kirjoittaa Baltian turvallisuuspolitiikkaa uusiksi (ICJ, Case 166). Vahvistamatta on myös, onko jollakin osapuolella CERD-sopimuksen 22 artiklaa koskevia varaumia, jotka voisivat estää tuomioistuimen toimivallan kokonaan (UN Treaty Collection).

Oikeussalin lopputulos on strategian kannalta toissijainen. Jo ennen kanteen jättämistä Venäjä on siirtänyt keskustelua Baltian turvallisuuspolitiikasta vähemmistöoikeuksien puolustamiseen. Se pakottaa kolme EU-maata vastaamaan syytökseen, jonka Moskova on muotoillut omiin tarkoituksiinsa.