Münchenin oikeus torjui rajatarkastukset

Münchenin hallinto-oikeus katsoi 2. heinäkuuta, että kolme Saksan poliisin tekemää tarkastusta Itävallan vastaisella rajalla olivat lainvastaisia (FAZ, DW). Perustelu oli yksinkertainen: vuosia jatkuneet ja vain vähän muuttuneet tarkastukset eivät enää mahdu Schengen-sääntöjen sallimaan väliaikaiseen poikkeukseen. Schengen on EU:n järjestelmä, jossa sisärajatarkastuksista on luovuttu passivapaan liikkumisen turvaamiseksi (Süddeutsche Zeitung).

Tuomio ei silti avannut rajaa. Sama oikeus hylkäsi kiireellisen vaatimuksen, jolla tulevat tarkastukset olisi pysäytetty (ZEIT). Matkustajien on siis edelleen siedettävä tarkastukset ja riitautettava ne jälkikäteen yksi kerrallaan. Oikeus voi todeta menneen pysäytyksen laittomaksi, mutta se ei anna seuraavalle matkustajalle oikeutta kävellä tarkastuspisteen läpi ilman poliisin puuttumista.

Poikkeuksesta tuli käytäntö

Schengen-säännöt sallivat sisärajatarkastusten palauttamisen, jos jäsenvaltio kohtaa vakavan uhan yleiselle järjestykselle tai sisäiselle turvallisuudelle. Toimesta on ilmoitettava Euroopan komissiolle, sen on oltava ajallisesti rajattu ja oikeassa suhteessa uhkaan (EUR-Lex, Commission).

Useat hallitukset ovat oppineet elämään poikkeuksen sisällä. Saksa on tarkastanut Itävallan vastaista rajaa vuosia. Tanska on pitänyt tarkastuksia Saksan rajalla vuodesta 2016. Ruotsi uusii omia tarkastuksiaan samalla yleiseen järjestykseen nojaavalla perustelulla (Polisen). Jokainen uusiminen puetaan väliaikaisuuden kieleen. Käytännössä tarkastuksista tulee pysyvä osa rajaliikennettä.

EU-tuomioistuin veti rajaa vuonna 2022. Niin sanotussa NW-tuomiossa (asiat C-368/20 ja C-369/20) se katsoi, ettei jäsenvaltio voi jatkaa sisärajatarkastuksia saman uhan perusteella sen jälkeen, kun enimmäisaika on kulunut umpeen (CURIA). Peräkkäiset jatkot samalla perustelulla eivät ole väliaikainen toimi. Ne ovat pysyvä järjestely väliaikaisen nimikkeen alla.

Nollasiko vuoden 2024 uudistus kellon?

Hallituksilla on vastaväite. Schengenin rajasäännöstöä uudistettiin vuonna 2024 asetuksella 2024/1717, ja sisärajatarkastusten sallittua kestoa pidennettiin. Sisäministeriöille syntyi näin vahvempi oikeudellinen pohja (EUR-Lex). DW:n mukaan Saksa todennäköisesti väittää, että uusi sääntely käynnisti oikeudellisen määräajan alusta. Vielä ei tiedetä, hyväksyikö Münchenin oikeus tämän ajatuksen, koska kirjallisia perusteluja ei ole julkaistu.

Vastaus koskee muutakin kuin Baijeria. Jos uudistettu sääntely antaa hallituksille uuden alun, vuosia jatkuneet uusimisketjut menettävät oikeudellisen painonsa. Jos tuomioistuimet katsovat päivitetyn tekstin ohi ja pitävät järjestelyä samana jatkuvana käytäntönä, vuoden 2022 EU-tuomioistuimen linja sitoo edelleen. Tanska ja Ruotsi kohtaavat saman kysymyksen seuraavissa ilmoituksissaan.

EU-valvonta etenee hitaasti

Vaikka tuomioistuin katsoo rajatarkastukset lainvastaisiksi, EU:n keinot eivät pysäytä niitä nopeasti. Komissio voi arvioida kansallisia ilmoituksia ja antaa lausuntoja, mutta se ei voi käskeä poliisia poistumaan rajalta (Commission).

Taloudelliset seuraamukset edellyttävät pitkää menettelyä. Komission on ensin vietävä jäsenvaltio EU-tuomioistuimeen rikkomusmenettelyssä, jolla EU pakottaa maita noudattamaan unionin oikeutta. Sen on voitettava asia. Jos valtio ei silloinkaan noudata ratkaisua, komission on vietävä asia uudelleen tuomioistuimeen sakkojen määräämiseksi. Prosessi kestää vuosia. Käytännössä valvontavastuu jää usein yksittäisille ihmisille, jotka riitauttavat omat tarkastuksensa.

Alankomaat ja Saksa kokeilevat toista mallia. Uudessa poliisiyhteistyösopimuksessa maat lisäävät yhteispartioita, tiedonvaihtoa ja rajat ylittäviä erityisoperaatioita sen sijaan, että kaikki liikenne suodatettaisiin rajalla (Government.nl). Schengen sallii poliisitoiminnan raja-alueilla, kunhan se ei tosiasiallisesti muutu rutiininomaiseksi rajavalvonnaksi (EUR-Lex). Vaihtoehto on kohdennettu poliisityö massatarkastusten sijaan.

Kaksi vastausta ratkaisee, jääkö Münchenin ratkaisu yksittäistapaukseksi. Pitääkö oikeus kirjallisissa perusteluissaan vuoden 2024 uudistusta uutena oikeusperustana vai näkeekö se saman vuosia jatkuneen järjestelyn? Ja vaatiiko komissio hallituksilta nykyistä vahvempaa näyttöä tarkastusten uusimiselle vai kohteleeko se uudistettua sääntelyä pidennettynä lupana?

Siihen asti Schengen ohenee uusiutuvien poikkeusten kautta. Niiden lainmukaisuus testataan vasta, kun yksittäinen matkustaja vie oman tarkastuksensa oikeuteen.