Nato antaa Baltialle torjuntavaltuudet

Ankaran huippukokouksessa Nato muutti Baltian ilmavalvontaoperaationsa ilmapuolustusoperaatioksi (LRT, NATO). Muutos antaa Euroopan liittoutuneiden joukkojen komentajalle eli SACEURille aiempaa laajemmat valtuudet toimia Viron, Latvian ja Liettuan yllä havaittuja ilmauhkia vastaan ilman, että jokaisesta päätöksestä haetaan erikseen poliittista hyväksyntää liittolaismaiden pääkaupungeista.

Kyse ei ole vain nimikyltin vaihtumisesta. Tehtävä siirtyy epäilyttävien koneiden tunnistamisesta ja saattamisesta järjestelmään, jossa voidaan myös päättää niiden alasampumisesta. Julkisten tietojen perusteella muutos koskee kuitenkin ennen kaikkea komentoketjua. Siihen ei sisälly takuuta uusista hävittäjistä, ohjuksista tai ilmatorjuntajärjestelmistä Baltiaan.

Mikä muuttui

Vanha malli muistutti naapuruston valvontaa hävittäjillä. Liittolaismaiden koneet päivystivät vuorollaan esimerkiksi Viron Ämarissa ja Liettuan Šiauliaissa, tunnistivat epäilyttäviä ilma-aluksia, lensivät niiden rinnalla ja saattoivat ne pois alueelta (Kaitsevägi). Se oli rauhanajan suvereniteettityökalu, ei varsinainen taisteluasetelma.

Uusi kehys liittää Baltian tehtävän Naton ilmapuolustuskoneistoon, jota käytettäisiin todellisessa uhkatilanteessa. Siihen kuuluvat sensorit, maasta ammuttavat ohjukset, droonien torjuntajärjestelmät ja nopeammat päätökset siitä, ammutaanko kohde alas vai ei.

Viron puolustusministeri Hanno Pevkur kuvasi muutosta konkreettisimmin. Hänen mukaansa aiempaa useampi päätös voidaan nyt tehdä Naton ilmavoimien komentoketjussa, myös Saksan Uedemissa toimivan yhdistetyn ilmaoperaatiokeskuksen kautta. Käytännössä juuri tällainen komentokeskus muuttaa SACEURin valtuudet torjuntakäskyiksi (ERR). Liettuan presidentti Gitanas Nausėda piti muutosta välttämättömänä, jotta ilmauhkiin voidaan reagoida nopeammin (LRT).

Entinen Viron ilmavoimien komentaja Jaak Tarien muistutti rajoituksesta, joka jää helposti piiloon. Ämarin hävittäjämäärä ei kasva automaattisesti. Päivitys selventää, kuka voi päättää, mutta ei lisää välineitä, joilla päätös pannaan toimeen (ERR).

Ohjuksia on niukasti ja tarvitsijoita paljon

Naton omat arviot näyttävät eron valtuuksien ja kaluston välillä. Apulaispääsihteeri Radmila Shekerinska sanoi huippukokouksen puolustusteollisuusfoorumissa, että liittokunta tarvitsee lisää torjuntaohjuksia, sensoreita ja johtamisjärjestelmiä. Naton hankintavirasto NSPA ilmoitti Ankarassa ostavansa 700 PAC-2- ja 200 PAC-3-ohjusta (NATO, NATO). Ilmoitus kertoo samalla, ettei nykyinen varanto riitä kattamaan kaikkia tarpeita.

Niukkuuden ytimessä ovat Patriot-järjestelmät. Puola on siirtänyt Patriot-ohjuksia Ukrainaan. Päätös koordinoitiin SACEURin kanssa ja esitettiin niin, että Puolan oma puolustus pysyy turvallisella tasolla (Defence24, Interia). Myös Saksa on toimittanut Patriot-kyvykkyyttä Ukrainaan, ja korvaavan kaluston saaminen kestää (Deutschlandfunk). Jokainen Ukrainaan lähetetty ohjus on pois jostakin muusta mahdollisesta sijoituspaikasta, myös Baltiasta.

Latvian keskustelu tuo ongelman maan pinnalle. Latvialaisviranomaiset puhuivat vähemmän SACEURin uusista valtuuksista ja enemmän käytännön kysymyksestä: ehtivätkö varoitusjärjestelmät, ampumatarvikkeet ja henkilöstö raja-alueille ajoissa (Latvian MOD)? Järjestelmä jossakin päin Eurooppaa ei ole sama asia kuin järjestelmä, joka on sijoitettu Baltiaan, miehitetty ja kytketty paikalliseen komentoverkkoon ennen ensimmäisen droonin rajanylitystä.

Joustavuus ratkaisee poliittisen ongelman

SACEURin harkintavalta helpottaa sotilaallista päätöksentekoa, mutta se ratkaisee myös poliittisen ongelman. Kun Nato ei julkaise kiinteitä maakohtaisia kiintiöitä siitä, kuka toimittaa mitäkin ja minne, se välttää julkisen riidan panoksista. Saksan liittokansleri Friedrich Merz sanoi Baltian turvallisuuden olevan Saksan turvallisuutta (Bundesregierung). Saksa ei silti ole julkisesti sitoutunut pysyviin Baltian ilmapuolustuskiintiöihin, eikä niukka kalusto tee tällaisista lupauksista helppoja (DW).

Joustavuudelle on sotilaallinen peruste. Uhkia voi syntyä useilla sivustoilla yhtä aikaa, eikä harvoilla järjestelmillä voida kattaa kaikkea samanaikaisesti. Friends of Europen Ankaran huippukokousta käsittelevä analyysi tiivisti ongelman: SACEUR voi komentaa vain niitä joukkoja ja järjestelmiä, jotka hallitukset antavat käyttöön, silloin kun ne antavat ne ja niillä ehdoilla, jotka ne asettavat (Friends of Europe).

Hinta jää Baltian kansalaisille. He eivät voi tarkistaa salaisista päätöksistä, mihin harvat asejärjestelmät tosiasiassa sijoitetaan.

Baltian maat saivat Ankarassa selkeämmän komentoketjun. Ne eivät saaneet julkista vastausta pelotteen peruskysymykseen: mitä on varmasti paikalla ennen kuin ensimmäinen vihamielinen ilma-alus tai drooni ilmestyy? Vastaus kuuluu Natolle, SACEURille ja järjestelmiä luovuttaville jäsenmaille. Ilman sitä päivitys nopeuttaa käskyjä joukoille, joiden läsnäoloa yksikään hallitus ei ole julkisesti taannut.