Oreshnik läpäisee NATO:n ohjuspuolustuksen

Kolme tiedustelupalvelua varoitti 23. toukokuuta, että Venäjä valmistelee Oreshnik-ohjuksen laukaisua. Euroopassa ei ole käytössä ilmatorjuntajärjestelmää, jonka voidaan luottaa pysäyttävän sen. Varoitus kertoo samalla Naton ongelman: laukaisu voidaan havaita, mutta asetta vastaan ei ole uskottavaa suojaa. Itäisen sivustan maille, myös Suomelle, ero turvatakuun ja fyysisen torjuntakyvyn välillä on tässä ohjusluokassa käytännön ongelma.

Miksi Euroopan puolustus ei riitä

Oreshnik on keskimatkan ballistinen ohjus eli ase, joka kattaa tuhansia kilometrejä minuuteissa. Se voi kuljettaa enintään kuutta taistelukärkeä. Ne irtoavat lennon aikana ja syöksyvät eri maaleihin yli kymmenkertaisella äänennopeudella. Venäjä on käyttänyt ohjusta Ukrainaa vastaan kahdesti, Dniproissa marraskuussa 2024 ja Lvivissä tammikuussa 2026. Arvioiden mukaan ohjus perustuu lakkautettuun venäläiseen maantiekuljetettavaan ohjusjärjestelmään, ja sen kantama on noin 3 500–5 500 km (CSIS, Army Recognition).

Torjunta kaatuu fysiikkaan. Kun taistelukärki etenee Mach 10 -nopeudella, sen ympärille muodostuu ylikuumentunut plasmasuojus, joka imee tutka-aaltoja. Selvästi seurattava kohde muuttuu epämääräiseksi pilveksi. Tulenjohtojärjestelmä ei voi laskea torjuntarataa kohteelle, jonka tarkkaa sijaintia se ei näe. Kuusi lähes samanaikaisesti saapuvaa taistelukärkeä ylittää myös patterin kyvyn käsitellä maaleja peräkkäin.

Saksan Arrow-3 on Euroopan kehittynein ballististen ohjusten torjuntajärjestelmä, mutta se on ollut operatiivisessa käytössä vasta joulukuusta 2025. Se on rakennettu tuhoamaan taistelukärkiä ilmakehän ulkopuolella, ennen kuin plasma vaikeuttaa seurantaa. Naton lähde myönsi, että järjestelmä "ei todennäköisesti olisi pystynyt pysäyttämään" simuloitua Oreshnik-salvoa, koska sitä ei ole testattu kuutta yhtä aikaa saapuvaa ja väistelevää taistelukärkeä vastaan.

Varoitus ja Euroopan havaintovaje

Volodymyr Zelenskyi kertoi uhasta ja totesi samalla, että tiedustelutietoa vielä varmennetaan (Ukrainska Pravda, KVIA/AP). Yhdysvaltain Kiovan-suurlähetystö antoi rinnakkaisen varoituksen ja kehotti varautumaan suojautumiseen 24 tunnin sisällä. Tällaisesta julkisesta ennakkovaroittamisesta on tullut Yhdysvalloille ja sen liittolaisille tapa suojata siviilejä, painostaa Moskovaa ja määrittää tapahtumien tulkintaa jo ennen mahdollista iskua.

Havaintoketju paljastaa riippuvuuden, jota Eurooppa ei ole ratkaissut. Yhdysvaltain avaruuteen sijoitetut infrapunasensorit havaitsevat ballistisen ohjuksen laukaisun sekunneissa. Euroopalla ei ole vastaavaa satelliittijärjestelmää. Ranska, Britannia ja Puola tuottavat kuva- ja signaalitiedustelua, mutta varsinainen laukaisun ensihavainto kulkee amerikkalaisten järjestelmien kautta.

Ydinpelote jää oletusvastaukseksi

Kun torjunta ei tähän aseeseen riitä, Euroopan vastaus siirtyy ydinpelotteen varaan. Ranskan maaliskuussa 2026 ilmoittama "dissuasion avancée", laajennettu ydinpelote, kattaa muodollisesti kahdeksan maata, muun muassa Saksan, Puolan, Britannian ja Ruotsin. Puolan kanssa huhtikuussa 2026 allekirjoitettu Gdanskin sopimus konkretisoi lupauksen: ydinisku Varsovaan voisi laukaista Ranskan vastaiskun.

Ranskan parlamentti hyväksyi 36 miljardin euron lisäyksen puolustusmenoihin vuoteen 2030 asti, mutta rahat menevät tavanomaiseen iskukykyyn ja taktiseen puolustukseen, eivät uuteen keskimatkan ohjusten torjuntakilpeen. Ainoa järjestelmä, joka teoriassa voisi kaventaa aukkoa, on Yhdysvaltain THAAD eli Terminal High Altitude Area Defense. Sitä ei ole sijoitettu Eurooppaan. Israelin puolustamiseen käytetyn suuren määrän jälkeen maailmassa on jäljellä arviolta noin 200 torjuntaohjusta, ja varastojen täydentämisen arvioidaan vievän 3–8 vuotta. Eurooppalaiset vaihtoehdot, kuten MBDA:n Project Aquila, ovat varhaisessa kehitysvaiheessa, eikä niille ole vahvistettua käyttöönottoaikataulua.

Molemmat aiemmat Oreshnik-iskut tapahtuivat hetkinä, jolloin Moskovaan kohdistui diplomaattista painetta. Nyt varoitus seuraa Trumpin kolmen päivän tulitaukoa ja sen kaatumista. Ohjus toimii pakottamisen välineenä: Venäjä käyttää sitä, kun se haluaa muuttaa neuvottelujen psykologisia ehtoja. Ukrainan tiedustelu arvioi huhtikuussa 2026, että Venäjällä oli 3–10 tällaista ohjusta ja tuotanto kasvaa. Kun New START, Yhdysvaltain ja Venäjän ydinasesopimus, on rauennut eikä seuraajaa ole, mikään järjestelmä ei varmista, ovatko Oreshnikin taistelukärjet tavanomaisia vai ydinkärkiä. Ranskan ydinvarjo on julkilausuttu vastaus, mutta sen uskottavuus riippuu lopulta siitä, hyväksyisikö Pariisi iskun Ranskaan Varsovan puolustamiseksi.