Nato sopi 5 prosentin puolustustavoitteesta

Naton Ankaran-huippukokouksen päätös näyttää paperilla yksinkertaiselta: kaikki 32 jäsenmaata sitoutuivat käyttämään 5 prosenttia BKT:stä puolustukseen vuoteen 2035 mennessä (Nato, Euronews). Yksimielisyys koski lukua. Sen sisältö jäi huomattavasti väljemmäksi.

Miksi luku asetettiin

Tavoite syntyi varoituksesta, ei toiveesta. Ennen huippukokousta Naton pääsihteeri Mark Rutte kuvasi asetelman suoraan: Yhdysvallat varautuu nyt konflikteihin myös Euroopan ulkopuolella ja on pienentänyt panostaan Naton Force Model -suunnitteluun. Force Model on liittokunnan työkalu, jolla sovitetaan tarvittavat joukot arvioituihin uhkiin. Euroopan hallitusten on siis rahoitettava kykyjä, joiden oli pitkään oletettu tulevan Washingtonilta.

Viiden prosentin tavoite muuttaa aukon laskuksi. Vuoden 2025 Haagin-huippukokouksessa sovittu kaava jakaa tavoitteen kahteen osaan: 3,5 prosenttia varsinaisiin sotilasmenoihin ja 1,5 prosenttia laajempaan puolustus- ja turvallisuusmenoon. Ankara lisäsi vaatimuksen kansallisista suunnitelmista, joita Nato voi tarkastaa. Ensimmäinen arviointi tehdään vuonna 2029. Määrittelemättä jäi, mitä seuraa, jos hallitus ei yllä tavoitteeseen.

Kolme maata, kolme tulkintaa

Liettua näyttää, miltä kiire näyttää etulinjan jäsenmaassa. Presidentti Gitanas Nausėda tuli Ankaraan tilanteessa, jossa maa käyttää jo 5,38 prosenttia BKT:stään puolustukseen ja vaatii Yhdysvalloilta selvää sitoutumista artikla 5:een. Artikla 5 on Naton peruslupaus siitä, että hyökkäys yhtä liittolaista vastaan katsotaan hyökkäykseksi kaikkia vastaan. Liettua sai yhden konkreettisen tuloksen: Baltian ilmatilan valvonta luokitellaan uudelleen ilmapuolustustehtäväksi. Ero ei ole semanttinen. Ilmavalvonta havaitsee ja tunnistaa. Ilmapuolustus valmistautuu torjumaan hyökkäyksen.

Espanja on janan toisessa päässä. Pääministeri Pedro Sánchez torjui julkisesti 5 prosentin tavoitteen ja katsoi, että Naton pitäisi arvioida suorituskykyä, ei prosentteja. Espanjan hallitus syytti Ruttea Trumpin lepyttelystä ja puolusti maan operatiivista panosta riittävänä. Julkinen irtiotto antaa mallin kaikille budjettirajoitteisille liittolaisille: allekirjoita julistus, kiistä määritelmä myöhemmin.

Saksa sijoittuu väliin. Liittokansleri Friedrich Merz lupasi nostaa varsinaiset puolustusmenot 3,5 prosenttiin BKT:stä vuoteen 2029 mennessä. Berliini raportoi ennätykselliset 124,7 miljardin euron puolustusmenot, 2,69 prosenttia BKT:stä. Nousu on suuri, mutta matkaa on yhä jopa ydintavoitteeseen. Saksalaismediassa kokous nähtiin yhtä aikaa todellisena vakuutena ja Trumpin hallinnointina. Bundeswehrin suorituskykyvajeet ja henkilöstöpula pitävät eron budjettirivien ja käyttökelpoisten joukkojen välillä leveänä.

Lupaus ilman sanktioita

Ranska nostaa esiin kysymyksen, jonka menokeskustelu helposti ohittaa. Le Monden mukaan Euroopan armeijat vahvistuvat, mutta hajanaisesti ja koordinoimattomasti. Le Figaro tiivisti asian jyrkemmin: Eurooppa haluaa Washingtonilta ennakoitavuutta, jota Washington ei aio tarjota. Naton sisällä kulutettu lisäraha ei automaattisesti vähennä riippuvuutta Yhdysvalloista.

Myös artikla 5 on vähemmän automaattinen kuin usein oletetaan. Washingtonin sopimuksen mukaan kukin liittolainen ryhtyy toimiin, jotka se katsoo tarpeellisiksi. Vastauksen muoto ja mittakaava jäävät siis kansalliseen päätösvaltaan. Ankara ei luonut 5 prosentin tavoitteelle valvontaa kovempaa toimeenpanomekanismia eikä sanktioita epäonnistuneista suunnitelmista. Rutte kutsui kokousta "toimitushuippukokoukseksi". Vuonna 2029 nähdään, ostivatko hallitukset suorituskykyä vai aikaa.