NATO vaihtaa Boeingit Saabiin

Nato-maat valmistautuvat Reutersin lähteiden mukaan korvaamaan liittokunnan ikääntyvän lentävän valvontakaluston ruotsalaisen Saabin koneilla. Jos päätös vahvistuu, Boeing menettää yksinoikeutensa yhteen Naton herkimmistä yhteisistä suorituskyvyistä. Reuters kertoi 1. heinäkuuta neljään lähteeseen nojaten, että valinta Saabin GlobalEye-järjestelmästä on määrä julkistaa 7.–8. heinäkuuta Ankaran huippukokouksessa (The Print, GP). Nato tai Saab ei ole vahvistanut sopimusta julkisesti. Kyse olisi ensimmäisestä kerrasta, kun eurooppalaisvetoinen järjestelmä muodostaa Naton yhteisen ilmavalvonnan ytimen. Samalla muuttuisi se, mihin yhtiöihin Naton 32 jäsenmaata nojaavat keskeisessä puolustuskyvyssä.

Miten Boeing menetti sopimuksen

Naton nykyinen kalusto koostuu 14 E-3A AWACS -koneesta. Ne ovat käytännössä lentäviä tutka-asemia, jotka havaitsevat uhkia huomattavasti kauempaa kuin maahan sijoitetut sensorit. Koneet ovat toimineet Geilenkirchenin tukikohdasta Länsi-Saksasta 1980-luvun alusta lähtien (NATO). Käyttöiän pidennysohjelma pitää ne ilmassa arviolta vuoteen 2035 saakka, mutta kalusto on jo selvästi alkuperäistä suunnittelukäyttöikäänsä vanhempaa.

Korvaajahanke muuttui nopeasti. Nato valitsi vuoden 2023 lopulla Boeingin E-7A Wedgetailin, mutta Yhdysvaltain puolustusministeriö yritti sen jälkeen toistuvasti perua omaa E-7-ohjelmaansa. Se vei pois tuotantomäärän, jonka varaan Naton valinnan talous oli rakennettu (AeroTime, Straits Times). Ilman Yhdysvaltain tilauksia kehityskustannusten jakaminen kävi Boeing-vaihtoehdolle vaikeaksi.

Reutersin mukaan seuraajaksi nouseva GlobalEye on ilmasta käsin toimiva ennakkovaroitus- ja johtamisjärjestelmä. Siinä pitkän kantaman tutka, tehtävätietokoneet ja salatut datayhteydet on asennettu lentokoneeseen. Tarkoitus on, että komentajat, hävittäjät ja ilmatorjuntayksiköt näkevät saman tilannekuvan ilmatilasta, merialueista ja maaliikkeistä. Saabin mukaan järjestelmä pystyy havaitsemaan matalalla lentäviä uhkia, kuten risteilyohjuksia ja drooneja (Saab).

Kuka hyötyy, kuka huolehtii

Jäsenmaat katsovat samaa konetta eri huolten kautta. Saksa isännöi nykyistä AWACS-tukikohtaa Geilenkirchenissä. Kyse on työpaikoista, johtamisrutiineista ja päivittäisestä operatiivisesta hallinnasta. Uusi järjestelmä nostaa esiin kysymyksen siitä, säilyykö tukikohdan asema vai siirtyykö toiminta lähemmäs alueita, joiden uhkia tutkien on tarkoitus havaita (t-online).

Puola ja muut itäiset jäsenmaat hakevat ennen kaikkea lisää varoitusaikaa. Ilmatutka, joka näkee venäläisiä drooneja, Itämeren liikennettä ja Kaliningradin alueelta tulevia uhkia, vastaa niiden välittömimpään turvallisuusaukkoon (Interia).

Ruotsille sopimus olisi poliittisesti suurempi kuin yksittäinen vientikauppa. Maa liittyi Natoon vasta maaliskuussa 2024. GlobalEye-valinta muuttaisi Ruotsin asemaa uudesta yhteisen turvallisuuden käyttäjästä jäseneksi, joka tuottaa liittokunnalle yhden sen perussuorituskyvyistä (Saab).

Eurooppalaisessa autonomiassa on ehtoja

Osa uutisoinnista on kuvannut valintaa Euroopan irtiottona amerikkalaisesta puolustusteknologiasta. GlobalEye ei kuitenkaan katkaise riippuvuutta Pohjois-Amerikan toimitusketjuista. Järjestelmä yhdistää ruotsalaisen tehtäväjärjestelmän kanadalaiseen Bombardierin lentokonerunkoon (Behörden Spiegel).

Kanada-yhteys on myös kaupallisesti merkittävä. Ottawa on erikseen valinnut Saabin omaan kalustohankintaansa, jonka arvo on yli 5 mrd. Kanadan dollaria. Se antaa GlobalEyelle toisen jalansijan Nato-markkinassa ja lisää tuotannon mittakaavaa (Army Recognition). Ranska on jo tilannut kaksi GlobalEye-konetta ja varannut option kahteen lisäkoneeseen, joten Pariisilla on suora intressi järjestelmän menestykseen (ABC Nyheter).

Uskottava autonomia-argumentti on siksi otsikoita kapeampi. Muu kuin Boeingin toimittama, eurooppalaisvetoinen sensorijärjestelmä vähentäisi Naton riippuvuutta yhdestä yhdysvaltalaisesta ilmavalvontatoimittajasta. Se ei muuta liittokunnan riippuvuutta Yhdysvaltain järjestelmistä esimerkiksi ilmatankkauksessa, viidennen sukupolven hävittäjissä tai satelliittiviestinnässä (Army Recognition, Analisidifesa).

Ratkaisevat kysymykset ovat koneen valmistajamerkkiä syvemmällä: kuka hallitsee ohjelmistopäivityksiä, salattuja datayhteyksiä, omat ja viholliset erottavaa tunnistusjärjestelmää sekä pitkän aikavälin huoltosopimuksia. Ennen kuin Nato ratkaisee nämä kerrokset, Saab-valinta on toimittajan vaihto, ei todiste operatiivisesta autonomiasta.