Tulkintaviive hidastaa NATO:a Baltiassa

Lennokki ylittää Latvian ilmatilan Venäjän rajalta. Naton hävittäjät nousevat Šiauliaista, Liettuassa sijaitsevasta Baltian ilmavalvonnan tukikohdasta, ja ampuvat sen alas. Sotilaallinen uhka poistuu minuuteissa. Poliittinen kysymys jää: oliko kyse vahingosta, elektronisen sodankäynnin sivuvaikutuksesta, joka vei lennokin GPS:n harhaan, vai Venäjän tietoisesta kokeilusta?

Tämä tapahtumaketju, josta LRT kertoi 8. kesäkuuta, tiivistää paineen Naton itärajalla. Puolan tiedustelu on varoittanut, että Venäjä saattaa valmistella provokaatioita Puolaa tai Baltian maita vastaan (The Guardian). Liettuan puolustusministeri on myöntänyt, että lennokkien tunnistaminen lennon aikana on yhä vaikeaa. Latvia sijoittaa vastalennokkijärjestelmiä koko Venäjän ja Valko-Venäjän vastaiselle rajalleen (Sargs.lv). Sotilaallinen vastaus on olemassa. Haavoittuvuus on päätöksenteossa.

Torjunnan ja luokittelun väli

Naton perustamissopimus piirtää kaksi rajaa. 4 artikla antaa jäsenmaalle oikeuden pyytää neuvotteluja, jos se kokee turvallisuutensa uhatuksi. 5 artikla, kollektiivisen puolustuksen ydin, aktivoituu "aseellisen hyökkäyksen" jälkeen, mutta vasta kun liittolaiset ovat yhtä mieltä siitä, että sellainen on tapahtunut. Sen jälkeen kukin hallitus päättää itse, mitä toimia pitää tarpeellisina, sotilaallinen voima mukaan lukien.

Harmaan vyöhykkeen operaatiot elävät näiden artiklojen välissä. Nato on jättänyt itselleen mahdollisuuden tulkita hybridi-iskut kollektiivisen puolustuksen piiriin: Varsovan huippukokous vuonna 2016 sanoi tämän suoraan, ja liittolaiset ovat sittemmin vahvistaneet, että vihamielisten tekojen kokonaisuus voi ylittää rajan. Kiinteitä punaisia viivoja Nato on silti tietoisesti välttänyt (Atlantic Council). Kaapelikatkot, tuhopoltot ja lennokkihäiriöt jäävät kansallisen lainvalvonnan asioiksi, elleivät liittolaiset pääse yhteisymmärrykseen tekijästä ja tarkoituksesta.

Siksi ratkaiseva pullonkaula on attribuutio eli teon osoittaminen tekijälle. Osa Baltian lennokkitapauksista on yhdistetty Venäjän elektroniseen sodankäyntiin, joka häiritsee paikannusjärjestelmiä. Vaikeinta ei silloin ole ilma-aluksen torjuminen vaan tarkoituksen todistaminen. Kansalliset tiedustelupalvelut keräävät tutkajäljet ja signaalitiedot. Niiden muuttaminen kaikkien liittolaisten hyväksymäksi näytöksi vaatii kuitenkin tiedon jakamista, poliittisen perustelun rakentamista ja yksimielisyyttä Pohjois-Atlantin neuvostossa, Naton ylimmässä poliittisessa elimessä, jossa istuvat kaikki 32 jäsenmaata. Jokainen vaihe vie aikaa, ja juuri sitä tarkoituksella epäselvä välikohtaus kuluttaa.

Etujoukot pidättelevät sotaa, eivät epäselvyyttä

Saksan vastaus on ollut nostaa Venäjän mahdollisen testin hintaa. Liettuaan perustettavaan uuteen prikaatiin on suunniteltu noin 5 000 Bundeswehrin sotilasta. Heistä noin 1 800 on jo maassa, ja täysi valmius on määrä saavuttaa myöhemmin. Ranska osallistuu Baltian ilmavalvontakiertoihin ja pitää joukkoja Virossa (Ifri).

Nämä sijoitukset tekevät välikohtauksista näkyvästi monikansallisia. Saksalaiset joukot Liettuassa eivät silti itse päätä, sovelletaanko 5 artiklaa. Liettuan on ensin ratkaistava, miten se käsittelee tapauksen oman lainsäädäntönsä mukaan. Sen jälkeen liittolaiset arvioivat Pohjois-Atlantin neuvostossa, oikeuttavatko tosiasiat yhteisen vastauksen (Oxford analysis). Jos provokaatio on suunniteltu jäämään juuri selkeän aseellisen hyökkäyksen kynnyksen alle, koko ketju on käytävä läpi ennen yhteistä toimintaa.

Liittokunnan sisäinen aikariski

Slovakia näyttää, miten Nato voi rakoilla ilman muodollista irtiottoa. Pääministeri Robert Fico on sanonut, ettei Slovakian valtuuskunnalla ole tulevassa Naton huippukokouksessa mandaattia luvata lisää sotilaallista tai taloudellista tukea Ukrainalle. Kun Venäjä teki voimakkaan iskun lähellä Slovakian rajaa, hallitus oli aluksi hiljaa ja reagoi vasta opposition painostuksen jälkeen. Tšekin tiedustelujohtaja Michal Koudelka on varoittanut, että rajoitettu isku Nato-maahan reaktion testaamiseksi on todennäköisempi kuin laaja hyökkäys.

Riski ei ole ensisijaisesti se, että Slovakia estäisi 5 artiklan käytön. Riski on tuntien väli provokaation ja selvyyden välillä: hallitukset kiistelevät siitä, onko kyse sabotaasista, vahingosta vai aseellisesta hyökkäyksestä. Venäjä muotoilee operaationsa juuri tähän ikkunaan. Tapahtumat etenevät nopeammin kuin hallitukset pystyvät todistamaan ja sopimaan, mitä on tapahtunut.

Naton etujoukot pidättelevät tavanomaista sotaa. Se, pidättelevätkö ne myös epäselviä provokaatioita, joita nyt pidetään todennäköisimpinä, riippuu vaikeammin rakennettavasta kyvystä: teot pitää pystyä osoittamaan, luokittelemaan ja hyväksymään yhteisesti ennen kuin poliittinen hetki menee ohi.