EU asettaa turvapaikalle 24 viikon takarajan

EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimus tuli voimaan 12. kesäkuuta 2026. Sen tarkoitus on antaa Euroopalle yhteinen menettely turvapaikkahakemusten käsittelyyn. Käytännössä järjestelmästä tulee silti jäsenmaittain erilainen. Hallitukset päättävät yhä, paljonko viranomaisia rajalle pannaan, kuinka kireältä rajapolitiikka tuntuu ja paljonko kotimaista poliittista painetta ne sietävät.

Yksi menettely, monta rajatodellisuutta

Uusi järjestelmä alkaa jo ennen muodollista maahantuloa. Tulijat voidaan pitää rajalla enintään seitsemän päivän seulonnassa. Sen jälkeen heidät voidaan ohjata nopeutettuun turvapaikka- ja palautusmenettelyyn, joka voi kestää yhteensä enintään 24 viikkoa (seulonta-asetus, turvapaikkamenettelyasetus). Eurodacista, EU:n sormenjälki- ja biometriatietokannasta, tulee järjestelmän selkäranka: sen avulla seurataan, kuka on saapunut, minne ja minkä maan vastuulle tapaus kuuluu.

Komissio saa näin paremman näkymän jäsenmaiden rajoille. Se ei kuitenkaan saa rajaviranomaista, joka käsittelisi turvapaikkahakemukset jäsenmaiden puolesta. Euroopan unionin turvapaikkavirasto voi lähettää tukea ja asiantuntemusta, mutta kansalliset hallinnot ratkaisevat hakemukset. Jos hallitus alimitoittaa oikeusavun, vastaanottokeskukset tai valituselimet, EU:n sääntökirja ei yksin korjaa puutetta.

Saksa näyttää eron EU-sääntöjen toimeenpanon ja kansallisen politiikan välillä. Berliinin on sovellettava yhteisiä seulonta- ja rekisteröintisääntöjä, mutta sisärajatarkastusten jatkaminen on Saksan oma ratkaisu, ei sopimuksen vaatimus (taz). Sama EU-laki voi siten elää rinnakkain selvästi kovemman kotimaisen linjan kanssa.

Italiassa raja kulkee toisaalla. Rooman on järjestettävä seulonta, rajamenettelyt ja nopeammat palautukset sopimuksen mukaisesti. Albanian malli, jossa Italia on yrittänyt käsitellä osan turvapaikkahakemuksista EU-alueen ulkopuolella, kuuluu kuitenkin laajempaan palautuspolitiikkaan eikä itse sopimukseen (Euronews). Ero on tärkeä, koska poliitikot voivat hämärtää, mitä EU-laki nyt edellyttää ja mitä kansalliset hallitukset lisäävät sen päälle.

Kreikka testaa, mitä järjestelmä näkee

Kreikka on vaikeampi tapaus, koska sopimus vahvistaa valvontaa lähinnä siitä hetkestä alkaen, kun ihmisestä tulee rekisteröity tapaus. Se sanoo vähemmän rekisteröintiä edeltävistä tilanteista, joissa ihmisoikeusjärjestöt ovat pitkään raportoineet takaisin työnnöistä ja epävirallisista poistamisista.

Komissio katsoo, että tiukempi seuranta vaikeuttaa väärinkäytösten peittämistä. Human Rights Watch varoittaa, että nopeutettu rajakäsittely voi silti heikentää suojeluun pääsyä, jos valvonta kattaa vain viralliset tilat ja rekisteröidyt menettelyt (Human Rights Watch). Sopimuksen sokea piste on tässä: se laskee ihmiset paremmin vasta, kun valtio on tunnustanut heidän olemassaolonsa.

Solidaarisuudesta tulee stressitesti

Poliittisin kiista koskee solidaarisuusjärjestelmää. Ulkorajavaltiot saavat vahvemman perusteen vaatia apua. Sisämaan jäsenmaat saavat tiukemmat säännöt, joilla estetään ihmisten siirtymistä eteenpäin ilman rekisteröintiä. Rajoittavaa linjaa ajavat hallitukset saavat oikeudellisia välineitä nopeampaan rajakäsittelyyn. Turvapaikanhakijoiden kannalta riski on, että nopeus muuttuu paineeksi.

Komission mukaan vuosittainen solidaarisuuspooli alkaa 30 000 uudelleensijoituksesta ja 600 miljoonasta eurosta. Maat eivät aina joudu ottamaan vastaan siirrettäviä ihmisiä, vaan ne voivat osallistua rahalla tai operatiivisella tuella. Puola on saanut ensimmäiselle kierrokselle väliaikaisen poikkeuksen, mutta se lykkää yhteenottoa eikä poista sitä (Onet).

Jos joukko hallituksia kieltäytyy sekä vastaanotosta että maksamisesta, toimivaltaketjusta tulee käytännön kysymys. Komissio voi painostaa, neuvotella ja lopulta nostaa kanteen. Tuomioistuimet voivat antaa ratkaisuja. Saapuvat ihmiset eivät kuitenkaan odota rikkomusmenettelyjen päättymistä. Välitön paine jäisi ulkorajavaltioille, ja edelleen siirtyminen veisi kiistan takaisin Pohjois- ja Keski-Eurooppaan.

International Rescue Committee tiivistää saman hallinnollisesti: nopeat menettelyt ovat lainmukaisia vain, jos oikeusapu, säilöönotto-olosuhteet, henkilöstö ja valvonta ovat valmiina ensimmäisestä päivästä lähtien (IRC). Siinä sopimus joko osoittaa toimivuutensa tai jää paperiseksi järjestelmäksi.

Euroopalla on nyt yhteinen turvapaikkamenettely. Siltä puuttuu edelleen yhteinen rajatodellisuus. Sopimus voi pakottaa valtiot rekisteröimään, käsittelemään ja perustelemaan enemmän tekemisistään. Se ei yksin ratkaise, kuinka pitkälle laki ulottuu Euroopan reunoilla ennen kuin politiikka ottaa vallan.