Euroopalta puuttuu PAC-3-tuotanto

Yhden PAC-3 MSE -torjuntaohjuksen valmistus kestää noin 34–36 kuukautta, kertoo Army Recognition. Kyse on Patriot-järjestelmän ohjuksesta, joka tuhoaa ballistisen uhan osumalla siihen suoraan. Euroopassa ei ole tehdasta, joka valmistaisi niitä. Tämä teollinen tosiasia ei muuttunut 28. heinäkuuta, vaikka Volodymyr Zelenskyi poistui Valkoisesta talosta ja kuvasi keskusteluaan Donald Trumpin kanssa Patriot-tuotantolisensseistä "hyväksi tapaamiseksi" (Handelsblatt, Le Parisien).

Tapaamisen jälkeen julkinen näyttö kertoo poliittisesta valmiudesta, ei teollisesta sitoumuksesta. Julkisuudessa ei ole merkkejä allekirjoitetusta valmistuslisenssistä, nimetystä tuotantopaikasta tai sovitusta vuosituotannosta. PAC-3 MSE:n tuotanto on Lockheed Martinin ja RTX:n eli Raytheonin käsissä. Yhdysvaltain ITAR-vientisäännöt, eli International Traffic in Arms Regulations, edellyttävät Washingtonin virallista hyväksyntää ennen kuin valmistusosaamista voidaan siirtää rajan yli (eCFR ITAR §124.1). Käytännössä tarvitaan urakoitsijoiden ja ulkomaisen hallituksen välinen teknisen avun sopimus, jonka Yhdysvaltain ulkoministeriö arvioi ja hyväksyy. Valkoinen talo voi käynnistää prosessin, mutta ei ohittaa sitä.

Korjaamoja, ei tuotantolinjoja

Eurooppa rakentaa järjestelmän reunoille kapasiteettia, mutta se ei vielä ole PAC-3-tuotantoa. Saksan konkreettisin askel koskee PAC-2 GEM-T -torjuntaohjuksia. Ne ovat käyttökelpoisia, mutta teknisesti alempaa tasoa kuin PAC-3: niiltä puuttuu kyky tuhota ballistinen kohde suoralla osumalla. Raytheonin ja MBDA:n yhteisyritys Schrobenhausenissa odottaa ensimmäisiä toimituksia vuodesta 2027 alkaen (UNN). Lockheed Martin on erikseen kertonut aiesopimuksesta Saksan, Alankomaiden, Puolan ja Ruotsin kanssa eurooppalaisen PAC-3-huoltokeskuksen selvittämiseksi (Lockheed Martin). Huolto tarkoittaa olemassa olevien ohjusten korjaamista, uudelleensertifiointia ja palauttamista käyttöön. Se pitää varaston toimintakuntoisena, mutta ei kasvata sitä.

Ranska tarjoaa selvimmän reitin Yhdysvaltain hallitsemien Patriot-toimitusketjujen ulkopuolelle. Pariisi sitoutui lainaamaan Ukrainalle kaksi SAMP/T-järjestelmää, jotka ovat Ranskan ja Italian oma raskas ilmatorjunta-alusta, ja hyväksyi Aster 30 -ohjusten lisenssivalmistuksen Ukrainassa (Ukrainian Presidency). SAMP/T ei silti korvaa niitä Patriot-torjuntaohjuksia, joita Ukraina kuluttaa nyt. Korvaavuus on vuosien päässä, eikä järjestelmillä ole yhteisiä osia, ohjelmistoja tai tutka-arkkitehtuuria.

Ukrainan torjuntaohjuslasku ulottuu Naton rajalle

Riippuvuus koskee jo Naton omaa puolustusta. Alankomaat lahjoitti Ukrainalle viisi Patriot-laukaisualustaa, yhden tutkan ja torjuntaohjuksia. Sen jälkeen maa tilasi yhdysvaltalaisvalmistajalta korvaavan tuliyksikön paikaten aukkoa, jonka lahjoitus loi sen omaan ilmapuolustukseen (Dutch Defence, Army Recognition). Jokainen lahjoitus tulee rajallisesta varannosta, joka suojaa myös Naton itäistä sivustaa. Täydennykset riippuvat samasta ahtaasta amerikkalaisesta tuotantolinjasta ja samasta valmistustahdista.

Romanialla on Mustanmeren suunnalla yhdysvaltalaista alkuperää olevia Patriot-järjestelmiä. Kyse on samasta käytävästä, jolla Romanian F-16-hävittäjät ovat ampuneet alas Naton ilmatilaan lentäneitä venäläisiä drooneja (DSCA, Digi24). Ukrainan torjuntaohjustilanne on samalla Naton rajanhallintaa. Kiovaa suojaavat ohjukset ja Constanțaa kattavat ohjukset tulevat samoista amerikkalaistehtaista.

Tapaamisen ja sopimuksen väli

Puola ehdotti viime viikolla yhteistä Patriot-tuotantoa Yhdysvaltojen ja Ukrainan kanssa. Valkoisen talon keskustelut veivät ajatusta eteenpäin. Jokainen esitys törmää silti samaan järjestykseen: ITAR-lisenssiin, urakoitsijoiden työnjakosopimuksiin, tehdaspaikan hyväksyntään, työkalujen sertifiointiin ja tuotannon ylösajoon. Aikataulu mitataan vuosissa, ei kuukausissa.

Lockheed ja RTX ovat vahvistaneet alustavat keskustelut valmistuksesta Euroopassa, mutta kuvanneet niitä selvitysvaiheen hankkeiksi (Breaking Defense, Defence Industry Europe). Kunnes allekirjoitettu sopimus julkaistaan, peruskuva pysyy ennallaan: Eurooppa voi rahoittaa Patriot-hankintoja, isännöidä huoltokeskuksia ja tilata korvaavia järjestelmiä Yhdysvaltain tehtailta. Se ei vielä pysty valmistamaan torjuntaohjusta, jota se eniten tarvitsee.