Norja liittyy Ranskan ydinpeloteverkkoon

Norjan turvallisuuspolitiikka on nojannut 75 vuotta tarkkaan tasapainoon: Nato-jäsenyys, Yhdysvaltojen turvatakuu ja ei ydinaseita Norjan maaperälle. Pääministeri Jonas Gahr Støre allekirjoitti 27. toukokuuta Pariisissa Narvikin sopimuksen, jolla Norja kytkeytyy Ranskan "dissuasion avancée" -malliin eli eteentyönnettyyn ydinpelotteeseen. Samalla Norja tarkistaa hiljaa kaikkia kolmea lähtökohtaa (Le Figaro, ABCnyheter). Norja on yhdeksäs järjestelyyn liittynyt maa ja ensimmäinen ydinaseeton Nato-liittolainen EU:n ulkopuolelta.

Kuulemista, ei komentovaltaa

Ranskan malli ei siirrä ydinkärkiä yhteiseen komentoon. Ranska pitää yksin hallussaan ydinaseensa, päättää yksin kohteista ja säilyttää laukaisupäätöksen presidentillä (Hudson Institute). Kumppanit saavat kuulemismekanismin: kahdenvälisiä ryhmiä ydindoktriinin käsittelyyn, tarkkailijapaikkoja Ranskan ydinaseharjoituksiin ja mahdollisuuden siihen, että ydinasekykyisiä Rafale-hävittäjiä sijoitetaan kriisissä tilapäisesti niiden alueelle (IFRI).

IFRI-tutkija Héloïse Fayet kuvasi järjestelyä "koordinaatioksi, ei ydinsateenvarjoksi" (Le Progrès). Naton nykyisessä ydinasetaakanjaossa Yhdysvallat sijoittaa B61-painovoimapommeja fyysisesti viiteen liittolaismaahan ja kouluttaa niiden lentäjiä käyttämään niitä. Ranska tarjoaa keskusteluja, harjoituksia ja strategista epäselvyyttä. Se lähettää viestin Moskovaan, mutta ei takaa operatiivista vastatoimea.

Yhdysvaltojen vetäytyminen pakotti laskelman

Norjan päätöstä edelsi Yhdysvaltojen nopea supistus toukokuun alussa. Pentagon perui prikaatin taisteluosaston rotaation Puolaan, veti Saksasta noin 5 000 sotilasta ja jäädytti Tomahawk-ohjusten sijoittamisen Saksan maaperälle (El País). Støre esitti sopimuksen Natoa täydentävänä, mutta totesi samalla, että "jo kauan ennen Trumpia Euroopan piti maksaa enemmän ja tehdä viisaampia investointeja" (RBC Ukraine).

Norjan maantiede tekee ratkaisusta painavamman. Maa hallitsee itäistä lähestymissuuntaa GIUK-kapeikkoon, Grönlannin, Islannin ja Britannian väliseen merireittiin, jonka kautta Venäjän sukellusveneiden on kuljettava päästäkseen Atlantille. "Merkittävä osa Venäjän ydinasearsenaalista sijaitsee pohjoisessa, muutaman kilometrin päässä Norjan rajasta", Støre sanoi toimittajille (Infobae). Ranskalle Norja tuo arktisen ulottuvuuden, jota Ranskan ja Britannian Lancaster House -kehyksessä ei ole.

Kahdella pianolla

Norjan liittyminen vahvistaa mallia, jonka Puola loi järjestelyn ensimmäisenä allekirjoittajana: Washingtonia ja Pariisia pidetään mukana yhtä aikaa. Puolalaiset strategit kutsuvat tätä nimellä "granie na dwóch fortepianach", kahdella pianolla soittamiseksi. Yhdysvaltojen liittosuhde säilyy ensisijaisena turvatakuuna, mutta rinnalle rakennetaan eurooppalaista varajärjestelmää. Ranskan pelotetta ei siis käsitellä korvaajana Yhdysvaltojen sitoumuksille, vaan vakuutuksena niiden rapautumista vastaan.

Kolmessa kuukaudessa mukaan on tullut yhdeksän maata. Mittasuhteet rajaavat silti odotuksia. Ranskalla on noin 290 ydinkärkeä, Venäjällä arviolta 5 580 (IFRI). Ero kaventaa sitä, kuinka pitkälle yksikään Ranskan presidentti voi uskottavasti ulottaa ydinsuojaa. Maat liittyvät mukaan ennen kaikkea poliittisen viestin vuoksi: Eurooppa rakentaa toista ydinasepäätösten keskusta. Viestin operatiivinen katteellisuus on yhä ohut.

Suomi, jolla on EU:n pisin maaraja Venäjän kanssa, korostaa uskottavuusongelmaa jäämällä kokonaan Ranskan kehyksen ulkopuolelle ja syventämällä kahdenvälisiä suhteitaan Washingtoniin. Suomalaisviranomaisten mukaan kiinnostusta on, mutta kiirettä ei. Se on kohtelias tapa asettaa Yhdysvaltojen turvatakuu Ranskan edelle, vaikka Yhdysvaltojen luotettavuus heikkenee.

Norjassa päätös jakoi mielipiteitä jyrkästi. Støren vähemmistöhallitusta tukeva Sosialistinen vasemmistopuolue SV kutsui ratkaisua "historialliseksi virheeksi", kun taas konservatiivijohtaja Ine Eriksen Søreide piti sitä Natoa täydentävänä (ABCnyheter). Støre allekirjoitti sopimuksen hallituksen toimivallalla. Suurkäräjät eli Norjan parlamentti ei äänestänyt asiasta, ja avoimeksi jää, vaatiiko sopimus perustuslain mukaista ratifiointia (CSIS).

Uskottavuusvaje

Narvikin sopimuksen koko tekstiä ei ole julkaistu. "Kaluston ennakkosijoittamisen" laajuus jää oikeudellisesti harmaalle alueelle suhteessa Norjan vuoden 1957 julistukseen, joka kieltää ydinaseet rauhan aikana. Støre vahvisti kiellon samana päivänä, kun hän allekirjoitti sopimuksen. Yhdysvallat ei ole julkisesti tukenut Ranskan kehystä, mikä heikentää sen pelotearvoa Moskovan silmissä (Hudson Institute). Ranska ei myöskään ole antanut automaattista sitoumusta. Kysymykseen siitä, hyväksyisikö Pariisi ydinkoston Ranskan maaperälle Oslon puolustamiseksi, ei ole vastattu nyt sen paremmin kuin ennen Élyséen seremoniaa.