Öljyn $97 tynnyrihinta syö Euroopan reservit

Öljyn hinta on 97 dollaria barrelilta. Euroalueen inflaatio on korkeimmillaan sitten syyskuun 2023. Strategiset öljyvarastot lähestyvät lakisääteisiä alarajoja. Iranin ja Yhdysvaltain sota on kolmen kuukauden ajan kuristanut Hormuzinsalmea, jonka kautta kulkee noin viidennes maailman öljystä. Euroopan hallitukset käyttävät miljardeja vaimentaakseen iskua kotitalouksille ja yrityksille. Ratkaisevat neuvottelut käydään silti Washingtonin ja Teheranin välillä, eikä EU istu siinä pöydässä.

Kuka maksaa, ja miten

Kustannukset jakautuvat epätasaisesti, ja jäsenmaat paikkaavat vahinkoa omilla ratkaisuillaan. Puola laski polttoaineiden arvonlisäveron 8 prosenttiin. Se on pitänyt hintojen nousun 8,8 prosentissa vuodentakaisesta, kun EU:n keskiarvo on 20,8 prosenttia. Ranska valitsi kohdennetumman linjan: tukia rekkakuljettajille, maanviljelijöille ja pienituloisille työmatkalaisille. Niihin on käytetty jo 130 milj. euroa, ja kokonaiskustannukseksi arvioidaan 4–6 mrd. euroa. Saksa ja Italia ovat turvautuneet karkeampiin välineisiin. Berliini leikkasi polttoaineveroja 1,6 mrd. euron paketilla, kun taas Rooman arvion mukaan tavallinen perhe maksaa vuositasolla satoja euroja enemmän polttoaineesta, sähköstä, ruoasta ja muoveista.

Yhteinen tarjontashokki on muuttunut kansallisiksi hätäratkaisuiksi. Maaliskuussa Kansainvälinen energiajärjestö IEA koordinoi historiansa suurimman varastojen vapautuksen: 400 miljoonaa barrelia 32 maasta. EU-maiden osuus oli noin 92 miljoonaa barrelia. Toukokuun alkuun mennessä markkinoille oli päätynyt vain 164 miljoonaa barrelia. IEA varoittaa, että nykyisellä käyttötahtilla varastot voivat painua kriittisen alas ennen kesän kysyntähuippua. EU-laki velvoittaa jäsenmaat pitämään varastossa 90 päivän nettotuontia vastaavan määrän öljyä. Useat maat voivat rikkoa rajan jo lähiviikkoina.

Tilapäinen merivoimaratkaisu

Euroopan merivoimat liikkuvat hitaasti, ehdollisesti ja Naton komentorakenteen ulkopuolella. Ranska on sijoittanut lentotukialus Charles de Gaullen Arabianmerelle mukanaan noin 20 Rafale-hävittäjää. Saksa lähettää miinanraivaaja Fuldan Suezin kautta. Sen arvioidaan saapuvan kahden tai kolmen viikon kuluttua. Italia suunnittelee neljän aluksen lähettämistä. Liettuan parlamentti hyväksyi vz.lt:n mukaan äänin 78–7 enintään 40 sotilaan osallistumisen miinanraivaukseen. Kehys on Ranskan ja Britannian kokoama tilapäinen koalitio, ei EU:n tai Naton operaatio.

EU:lla on jo merellinen operaatio alueella. Vuonna 2024 käynnistetty ASPIDES suojaa kauppamerenkulkua Punaisellamerellä. EU:n ulkoasioiden korkea edustaja Kaja Kallas on väläyttänyt sen ulottamista Hormuziin ja sanonut, että mandaatti mahdollistaa tämän jo operaatiosuunnitelmaa muuttamalla. Miinanraivaus edellyttäisi kuitenkin neuvoston virallista päätöstä eli kaikkien 27 hallituksen yksimielisyyttä. Iran on varoittanut Eurooppaa lähettämästä sotalaivoja salmeen.

Pakistan sovittelee, Eurooppa maksaa

Kallas sanoi toukokuun ulkoasiainneuvostossa suoraan: "Kyse on Yhdysvalloista ja Iranista, eivätkä ne oikeastaan hyväksy minkäänlaista sovittelua. Meillä ei ole paljon vaikutusvaltaa kumpaankaan."

Sovittelijana toimii Pakistan, eivät Ranska, Saksa tai Britannia, jotka olivat eurooppalaisina osapuolina mukana vuoden 2015 Iranin ydinsopimuksessa. Pakistanin huhtikuussa välittämä tulitauko on kuihtunut tilaksi, jota Trump kuvasi ampumiseksi "maltillisemmalla tavalla". Yhdysvallat iski 6. kesäkuuta Iranin tutkaan Qeshmin saarella. Iran ampui seitsemän ballistista ohjusta Yhdysvaltain tukikohtiin Kuwaitissa ja Bahrainissa. Tunteja myöhemmin Trump sanoi toimittajille, että tilanne oli "paranemassa".

Energiashokki alkaa murentaa myös ilmastositoumuksia. Saksa, Ranska, Viro ja Espanja painostivat komissiota keventämään raskaan teollisuuden hiilimarkkinapainetta. Maat vaativat pidempiä siirtymäaikoja maksuttomille päästöoikeuksille EU:n päästökauppajärjestelmässä, jossa päästöille asetetaan katto ja oikeuksia voidaan ostaa ja myydä. Komissio antaa päästökaupan uudistuksensa 15. heinäkuuta. Energiaintensiivisellä teollisuudella on nyt vahvin peruste vuosiin hidastaa irtautumista fossiilisista polttoaineista.

Eurooppa kantaa Hormuzin sulun taloudellisen painon, mutta sulun päättymisen ratkaisee Washingtonin ja Teheranin sopu. Siihen Euroopalla on vain rajallinen ote.