Öljyn halpeneminen painoi inflaatiota

Euroalueen inflaatio hidastui kesäkuussa 2,8 prosenttiin toukokuun 3,2 prosentista, enemmän kuin ennusteissa odotettiin (Eurostat, Irish Times). Pääsyy oli öljy. Brent-raakaöljyn hinta on pudonnut sodan aikaisista yli 120 dollarin tynnyrihinnoista noin 73 dollariin (tagesschau).

Euroopan keskuspankki ei silti tulkitse lukua käännekohdaksi. EKP päättää rahapolitiikasta 20 euromaassa, myös Suomessa. Sen kannalta ongelma on, että hintapaine ei ole kadonnut vaan siirtynyt öljystä palveluihin, palkkoihin ja ruokaan. Palveluinflaatio on yhä 3,2 %, ja pohjainflaatio eli energian ja ruoan kaltaisista nopeasti heiluvista eristä puhdistettu inflaatio 2,4 %. Bundesbankin pääjohtaja Joachim Nagel varoitti, että energiasokki "on yhä järjestelmässä" (CNBC, ECB Economic Bulletin).

Öljyn suora vaikutus vaimenee. EKP:n varovaisuus johtuu siitä, pitävätkö sen jäljet palkoissa, palveluissa ja ruoassa inflaation yli keskuspankin 2 prosentin tavoitteen vielä vuonna 2027.

Miten öljysokista tulee palkkaongelma

Ketju on yksinkertainen. Kun energian hinta nousee, yritysten polttoaine-, kuljetus- ja tuotantokustannukset kasvavat. Osa kustannuksista siirretään hintoihin. Kotitalouksien ostovoima heikkenee, minkä jälkeen palkansaajat vaativat kompensaatiota palkankorotuksina.

Palveluissa tämä näkyy nopeasti. Ravintolat, terveydenhuolto ja kampaamot ovat työvoimavaltaisia aloja, joten palkkakustannukset siirtyvät palveluhintoihin suoremmin kuin teollisuudessa. EKP:n pääjohtaja Christine Lagarde sanoi Euroopan parlamentille, että energiakustannukset painoivat reaalituloja ja lyhyen aikavälin inflaatio-odotukset olivat nousseet "selvästi sotaa edeltäneen tason yläpuolelle", vaikka pitkän aikavälin odotukset pysyivät lähellä kahta prosenttia (BIS/Lagarde).

EKP:n kesäkuun ennusteet näyttävät rahapolitiikan vaikean asetelman. Inflaation arvioidaan olevan tänä vuonna keskimäärin 3,0 %, vuonna 2027 2,3 % ja palaavan kahteen prosenttiin vasta vuonna 2028. Kasvuennuste vuodelle 2026 laskettiin 0,8 prosenttiin maaliskuun 0,9 prosentista (ECB projections).

Hinnat ovat yhä liian korkealla nopeisiin koronlaskuihin. Kasvu on samalla liian heikkoa kestämään korkeita korkoja kivuttomasti.

Neljä maata, neljä kanavaa

Euroalueen keskiarvo peittää alleen hyvin erilaisia kansallisia paineita.

Saksassa näkyy teollisuuskanava. Teollisuuden tilaukset vähenivät kuukaudessa 3,8 %, ja kokonaisinflaatio hidastui 2,3 prosenttiin. Palveluhinnat nousivat silti yhä 3,1 % (DIW, tagesschau). Tehtaat ovat heikkoja, mutta kotitalouksien arjen palvelut kallistuvat edelleen.

Italia poikkeaa sitkeän pohjainflaation mallista. Pohjainflaatio laski 1,6 prosenttiin, ja kokonaisinflaatiota nosti etenkin jalostamattoman ruoan 4,5 prosentin hintanousu (ISTAT). Italian varsinainen haavoittuvuus on velka. Julkinen velka on 137,1 % BKT:stä, joten pitkään korkeina pysyvät EKP-korot nostavat suoraan valtion jälleenrahoituksen hintaa (ECB Economic Bulletin). Mitä pidempään korot pysyvät korkealla, sitä enemmän Rooma maksaa velastaan. Se kaventaa finanssipolitiikan liikkumavaraa ja kiristää myös yritysten ja kotitalouksien rahoitusehtoja.

Espanjassa ongelma kulkee ruoan kautta. Kesäkuun kuluttajahintainflaatio oli 3,2 % ja pohjainflaatio 2,9 %, molemmat euroalueen keskiarvon yläpuolella (DSN/INE). Hallitus vastasi 300 miljoonan euron hätäpaketilla viljelijöille ja kalastajille, joita dieselin ja lannoitteiden kallistuminen on painanut (MAPA). Helleaallot ja El Niño -riskit voivat nostaa ruokahintoja lisää, mutta mikään instituutio ei ole vielä esittänyt määrällistä arviota vuodelle 2026 (EEA).

Belgiassa kustannusten läpimeno on automaattisinta. Palkkaindeksijärjestelmä nostaa julkisen sektorin palkkoja, eläkkeitä ja etuuksia 2 %, kun hintaraja ylittyy. Seuraava korotus on ennusteiden mukaan syyskuussa (Bureau fédéral du Plan, 21news). Järjestelmä suojaa indeksin piirissä olevia palkansaajia. Samalla se lukitsee korkeampia kustannuksia talouteen pidemmäksi aikaa.

Kuka maksaa

Maiden erot kertovat, kuka kantaa inflaation kustannukset. Belgiassa indeksin piirissä olevat työntekijät ovat suojassa, mutta työnantajat ja julkinen talous maksavat. Italiassa lasku näkyy valtion ja velallisten jälleenrahoituskuluissa. Espanjassa viljelijät ja ruoan ostajat ovat puristuksessa molemmista suunnista.

Kaikissa neljässä maassa pienituloiset kotitaloudet kärsivät eniten. Ruoka ja energia vievät niillä suuremman osan tuloista, ja juuri näissä erissä hintapaine on yhä sitkein.

Kokonaisinflaatio liikkuu oikeaan suuntaan. EKP:n liikkumavara on silti pienempi kuin 2,8 prosentin luku antaa ymmärtää. Keskuspankin omien ennusteiden mukaan energiasokin jälkivaikutus palkoissa, palveluissa ja ruoassa hellittää vasta vuonna 2028.