Pariisi leikkaa kasvuennustettaan

Ranska on laskenut vuoden 2026 kasvuennusteensa 0,9 prosentista 0,7 prosenttiin ja luvannut 3 mrd. euroa lisäsäästöjä, kertovat Reuters/Yahoo ja Le Figaro. Päätös tekee budjettiongelmasta aiempaa näkyvämmän, mutta ei ratkaise sitä. Hallitus myöntää nyt, että kasvu tuo valtion kassaan vähemmän rahaa kuin arvioitiin. Vielä ei tiedetä, kenelle lasku lopulta siirtyy.

Kasvu ei hoida sopeutusta

Heikompi kasvu osuu julkiseen talouteen suoraviivaisesti. Yritysten myynti kasvaa hitaammin, palkkatulot jäävät odotettua pienemmiksi ja verokertymä heikkenee. Jos työttömyys nousee, menot voivat kasvaa ilman, että hallitus päättää yhdestäkään uudesta ohjelmasta.

Ranskan lähtötilanne oli jo valmiiksi heikko. Tilastovirasto INSEE raportoi BKT:n supistuneen 0,1 prosenttia vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä ja työttömyyden olleen 8,1 prosenttia. Veropohja oli siis pehmennyt jo ennen ennusteen tarkistusta (INSEE). BKT tarkoittaa taloudessa tuotettujen tavaroiden ja palvelujen arvoa. Kun se kasvaa hitaammin, sama euromääräinen alijäämä näyttää suuremmalta suhteessa kansantalouteen.

Vanha 0,9 prosentin ennuste oli myös monia ulkopuolisia arvioita valoisampi. Crédit Agricole arvioi kesäkuussa Ranskan vuoden 2026 kasvuksi 0,6 prosenttia ja viittasi muihin suuriin ennusteisiin, jotka liikkuivat 0,5 ja 0,8 prosentin välillä (Crédit Agricole). Uusi ennuste on uskottavampi. Samalla se poistaa hiljaisen tuen, jonka optimistinen kasvuluku antaa alijäämäsuunnitelmalle.

Kolme miljardia euroa ostaa aikaa, ei ratkaisua

Kolmen miljardin euron säästö on pieni verrattuna Ranskan korkomenoihin. Valtion velanhallinnasta vastaava Agence France Trésor arvioi valtion velanhoitokuluiksi 59,3 mrd. euroa vuonna 2026. Kyse on rahasta, joka maksetaan korkoihin ennen julkisia palveluja tai uusia poliittisia valintoja (AFT). Le Monden mukaan Ranska maksoi vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä korkoja yli 6 mrd. euroa, 37 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin (Le Monde).

Paketti ei silti ole merkityksetön. Se viestii Brysselille ja velkakirjasijoittajille, ettei Pariisi enää rakenna budjettisuunnitelmaansa liian kevyen kasvuennusteen varaan. Mittaluokka ei kuitenkaan yksin muuta julkisen talouden laskelmaa.

Espanjan vertailu osoittaa, miksi kasvu ratkaisee paljon. Madrid nosti vuoden 2026 kasvuennusteensa 2,6 prosenttiin, asetti alijäämätavoitteeksi 2,1 prosenttia BKT:stä ja arvioi velkasuhteeksi 100,9 prosenttia BKT:stä, kertovat Hacienda ja El País. Espanjan on silti pidettävä menot kurissa. Vahvempi kasvu antaa kuitenkin enemmän tilaa sopeuttaa verotulojen kautta, eikä kaikkea tarvitse tehdä näkyvinä leikkauksina.

Italia taas muistuttaa siitä, miksi maine ei riitä talouspolitiikan analyysiksi. Eurostatin mukaan Italian velka on BKT:hen suhteutettuna 130 prosentin puolivälissä ja alijäämä hieman yli 3 prosenttia. Ranskan velka on hieman yli 110 prosenttia BKT:stä, mutta alijäämä yli 5 prosenttia (Eurostatin alijäämädata, Eurostatin velkadata). Ranskan alijäämätilanne on heikompi kuin sen maine antaa ymmärtää. Italian velkavuori taas on niin suuri, ettei viime vuosien kurinalaisuus poista sitä nopeasti.

Maksajaa ei ole nimetty

Ratkaiseva tieto puuttuu: kuka maksaa. Ranskalaismedioiden mukaan säästöt kohdistuisivat valtionhallintoon ja sosiaaliturvabudjetteihin. Lisäksi paikallishallintoon voisi kohdistua noin 2 mrd. euron paine. Tarkat ohjelmat ja toimien pysyvyys ovat silti auki (Le Figaro, Europe 1). Tällä on väliä, koska valtion kirjanpidossa näkyvä säästö voi muuttua menoksi muualla julkisessa taloudessa.

Belgia näyttää siirtomekanismin. Liittovaltion budjettipaine on muuttunut kiistaksi siitä, pitääkö alueiden ja yhteisöjen osallistua sopeutukseen nykyistä enemmän. Yhden raportin mukaan liittovaltion lisätarve voisi olla 7-10 mrd. euroa (21news). Vallonian kunnat arvioivat, että työttömyysuudistuksen paikallisille sosiaalitoimistoille siirtämät kustannukset ovat 35-50 prosenttia alkuperäisiä arvioita suuremmat. Samalla haavoittuville kotitalouksille tarkoitettu energiatuki on 10 milj. euroa pienempi (UVCW).

Saksa näyttää toisen epäsymmetrian. Berliini voi viedä osan painopisteistään erityisrahastojen ja poikkeusten kautta, kun taas Ranskan on puolustettava leikkauksia suoremmin budjettipolitiikan ytimessä. Saksalaisraportoinnin mukaan vuoden 2027 budjettiluonnos sisältäisi noin 203 mrd. euroa uutta velkaa varsinaisessa budjetissa ja erityisrahastoissa (Tagesschau, Marketscreener/Reuters).

Ranska on tehnyt alijäämäongelmastaan rehellisemmän. Kasvu ei hoida sopeutusta huomaamatta. Seuraavaksi budjetin on nimettävä ohjelmat, paikallishallinnot ja kotitaloudet, joiden kautta säästö syntyy.