Pariisin ilmatorjuntasopimus jäi ilman tuotantotavoitteita

Yhdeksän Euroopan hallitusta ja Ukraina allekirjoittivat Pariisissa 13. heinäkuuta julistuksen ballististen ohjusten torjuntaan keskittyvästä koalitiosta (Nato, Ranskan hallitus). Julistus luo yhteiset vaatimukset, tekniset työryhmät, hallintomallin ja tiekartan. Se ei sisällä budjettia, allekirjoitettuja teollisuussopimuksia, toimitusaikataulua eikä tavoitetta torjuntaohjusten tuotantomäärille.

Osallistujat ilmoittivat myös, että useiden koalitiomaiden joukoista koottu Ukrainan monikansallinen tukijoukko järjestää lähikuukausina harjoituksia Ukrainan naapurimaissa. Ranskalaismediat viittasivat syksyyn, mutta julkisista lähteistä ei käy ilmi isäntämaa, osallistuvat joukot eikä komentorakenne (TF1 Info).

Päätökset näyttävät siltä kuin Eurooppa rakentaisi juuri sitä ilmatorjuntakykyä, jota Ukraina tarvitsee ja jota Euroopalta puuttuu. Pullonkaula ei kuitenkaan ole diplomaattinen formaatti. Se on raha, sopimukset, teknologian hallinta ja torjuntaohjusten tuotanto.

Suunnittelurakenne, ei hankintapäätös

Yhteisjulistus perustaa komiteoita ja tiekartan. Saksalaismediat huomauttivat, ettei luotettavaa aikataulua eikä konkreettisia toimitusmääriä ole julkaistu (ZDF, Tagesschau).

Ranska kytki koalition julkistukseen kahdenvälisen asekaupan. Kiova aikoo tilata neljä SAMP/T NG -järjestelmää, eli ranskalais-italialaisen Eurosamin Thalesin ja MBDA:n konsortion rakentamaa ilmatorjuntakalustoa. Lisäksi Ukrainaan suunnitellaan lisenssivalmistusta Aster 30 -torjuntaohjuksille (Ukrainan presidentinkanslia, Reuters). Ranskan ja Ukrainan tiekartta on konkreettinen. Se on silti kahdenvälinen järjestely, ei näyttö siitä, että kymmenen maan koalitio olisi tilannut mitään.

Euroopan syvempi ongelma on tuotantomäärä. Saksa rakentaa tuotantolinjaa Patriot GEM-T -ohjuksille, mutta Reutersin Berliner Zeitungin kautta välittämän tiedon mukaan ensimmäisiä Saksassa valmistettuja ohjuksia odotetaan aikaisintaan vuoden 2027 alussa. Neuvottelut kehittyneemmästä PAC-3-ohjuksesta ovat jumiutuneet. SAMP/T NG:n arvioidaan valmistuvan käyttöön vuonna 2027, ja seuraavan sukupolven IRIS-T SLX saapuu vasta vuonna 2029 (DW).

Puola näyttää, missä teknologian hallinnan raja kulkee. Money.pl:n siteeraamat puolalaisasiantuntijat pitivät Patriot-ohjusten lisenssivalmistusta Ukrainassa teknisesti ja oikeudellisesti epätodennäköisenä. Varsovan oma hanke keskittyy huoltoon ja komponentteihin, ei kokonaisten ohjusten valmistukseen, koska yhdysvaltalaisyritykset ja vientiviranomaiset pitävät kiinni immateriaalioikeuksista ja sertifioinnista (Rzeczpospolita).

Koalitiolla ei ole omaa kassaa

Mikään EU:n tai Naton elin ei voi pakottaa näitä maita maksamaan, viemään aseita tai lähettämään joukkoja. Jokainen pääkaupunki pitää päätösvallan omien perustuslaillisten menettelyjensä mukaisesti (Britannian hallitus). Joustavuus on formaatin etu ja heikkous. Koalitio voi kiertää EU:n yksimielisyysvaatimuksen, jossa yksikin maa voi kaataa ulkopoliittisen päätöksen, mutta sillä ei ole yhteistä budjettia, oikeudellista pakkoa eikä valvontamekanismia.

Kansalliset painotukset näyttävät, kuinka kapea yhteinen pohja on. Ranska esittää Pariisin Euroopan strategisen heräämisen hetkenä. Italia lähetti paikalle puolustusministeri Guido Crosetton, ei pääministeri Giorgia Melonia. Corriere della Sera kuvasi poissaoloa laskelmaksi, jolla Meloni vältti sitoutumasta liikaa formaattiin, jota hän pitää vielä keskeneräisenä. Alankomaat liitti koalition todelliseen ohjusten yhteistuotantoon sekä Stinger-, AMRAAM- ja PAC-3-ohjusten yhteishankintoihin. Samalla se korosti jo olemassa olevaa Patriot-sijoitustaan Puolassa, missä järjestelmä suojaa Ukrainan logistiikkakeskusta (Defensiekrant). Saksalla taas on jo ensisijainen ilmatorjuntaraide: 21 maan ESSI-verkosto, joka rakentuu Patriot-, IRIS-T- ja Arrow-järjestelmien ympärille. Pariisi ei siis ole ainoa pöytä.

Tällaiset koalitiot voivat edetä EU-menettelyjä nopeammin, mutta ne eivät itsessään osta ohjuksia. Kuten Centre for European Reform arvioi, Eurooppa tarvitsee yhä virallisia välineitä, joilla tuotantoa voidaan kasvattaa yli rajojen.

Pariisi loi koordinaatiokerroksen. Se ei rakentanut ilmatorjuntajärjestelmää. Yhdeksän allekirjoittajamaan puolustusministerien ja hankintajohtajien on vastattava kolmeen kysymykseen: paljonko rahaa käytetään, millä aikataululla ja millaisiin tuotantomääriin. Toistaiseksi yksikään vastaus ei ole julkinen.