Parlamentti ajaa maksutonta digieuroa

Digitaalisen käteisen ajatus on helppo myydä. Euroopan parlamentin luonnos tekisi digitaalisen euron peruspalveluista maksuttomia, laajentaisi käyttöä myös pankkitilittömiin ja rajoittaisi automaattista poissulkemista kolmansien maiden pakotteiden perusteella, kertoo Il Fatto Quotidiano. Kuluttajalle kyse näyttää maksamisen helpottamiselta. EU:lle kyse on myös vallasta: Eurooppa haluaa julkisen maksujärjestelmän, johon käyttäjät luottavat, jota yksityiset yritykset jakavat ja jonka kustannukset joku muu kattaa.

Luonnos avaa digitaalisen euron perusvaihdannan. Komission ehdotus määritteli oikeudellisen rakenteen uudelle julkiselle digirahalle. Parlamentin menettelyasiakirja osoittaa, että teksti on yhä neuvotteluissa. Poliittinen vetovoima syntyy siitä, että perusmaksaminen on nykyisin vahvasti pankkien, korttiyhtiöiden, digilompakoiden ja Euroopan ulkopuolisten verkkojen varassa.

Digitaalinen käteinen muuttaa maksamisen valtaa

Julkista rahaa on jo käteisenä. Digitaalinen euro siirtäisi saman julkisen takauksen puhelimiin, kortteihin ja verkkokauppojen maksupisteisiin. EKP korostaa saksan- ja ranskankielisessä aineistossaan, että digitaalinen euro kulkisi käteisen rinnalla. Viesti on tärkeä, koska hankkeen onnistuminen vaatii kansalaisilta luottamusta siihen, ettei digitaalinen helppous merkitse fyysisen rahan katoamista.

Muutos tapahtuu jakelun kautta. Pankit ja maksuyhtiöt avaisivat edelleen lompakoita, tarkistaisivat henkilöllisyyksiä, hoitaisivat asiakaspalvelua ja liittäisivät kauppoja järjestelmään. Keskuspankki laskisi rahan liikkeeseen, mutta komission ehdotus pitää yksityiset yritykset eurojärjestelmän eli EKP:n ja euroalueen keskuspankkien sekä käyttäjien välissä.

Pankit säilyttävät asiakassuhteen, mutta valtasuhde muuttuu. Nykyisin yksityiset verkot määrittävät suuren osan digitaalisen maksamisen hinnasta, saatavuudesta ja käyttökokemuksesta. Julkinen vaihtoehto antaa Euroopalle varajärjestelmän tilanteisiin, joissa verkot kallistuvat, ovat ulkomaisessa määräysvallassa tai altistuvat poliittisille päätöksille.

Maksuttomuus siirtää laskun muualle

Vahvin kuluttajalupaus on peruspalvelun maksuttomuus. Se voisi auttaa pankkitilittömiä, kaupallisten sovellusten ulkopuolelle jääviä ja käyttäjiä, jotka tarvitsevat yksinkertaisen rajat ylittävän maksutavan. Hyöty syntyy vain, jos pääsy järjestelmään on käytännössä helppoa. Oikeus lompakkoon ei paljon auta, jos todellinen portti on älypuhelin, sujuva tunnistautuminen ja pankki, joka suostuu palvelemaan.

Maksuton palvelu ei poista kustannuksia. Pankit ja maksuyhtiöt maksaisivat teknologiasta, petostorjunnasta, henkilöllisyyden tarkistamisesta ja tuesta. Kauppiaille voi tulla integraatiokuluja. Julkinen sektori voi joutua rahoittamaan varayhteyksiä sinne, missä yksityiset yritykset eivät näe kannattavaa liiketoimintaa. Luonnos voi tehdä lompakosta käyttäjälle maksuttoman, mutta lasku siirtyy pankeille, kauppiaille, veronmaksajille tai korvausjärjestelmään.

Jakolinja ratkaisee voittajat. Kuluttaja hyötyy, jos lompakko on helppo, laajasti hyväksytty ja käytettävissä myös kaupallisten järjestelmien häiriöissä. Kauppias hyötyy, jos digitaalinen euro antaa neuvotteluvoimaa korttimaksujen ja alustasääntöjen rinnalle. Pankki häviää, jos se kantaa käyttökustannukset samalla kun julkinen raha kilpailee asiakasvaroista.

Pankkitalletukset ovat kotitalouksien ja yritysten pankkitileillä pitämiä varoja, joilla pankit rahoittavat luotonantoa. Komission ehdotus sallii enimmäisrajat, jotta digitaalinen euro pysyy ensisijaisesti maksuvälineenä. EKP sanoo saman liettuan- ja hollanninkielisessä aineistossaan. Jos julkisesta lompakosta tulisi säästöpaikka, pankkien pitäisi tehdä enemmän työtä talletusten pitämiseksi.

Pankkien rahoituskustannusten nousu, eli luotonannon rahoittamiseen tarvittavan rahan kallistuminen, voi siirtyä kotitalouksien ja yritysten kalliimpina lainoina. Käyttöraja on kohta, jossa kuluttajan helppous kohtaa pankkien taseet.

Suvereniteetti syntyy arjen käytöstä

Suvereniteettiperustelu toteutuu vain, jos ihmiset ja kaupat todella käyttävät järjestelmää. EKP:n työ euron kansainvälisestä asemasta käsittelee maksamista osana Euroopan kykyä hallita omaa rahajärjestelmäänsä. Arjen testi on yksinkertaisempi. Voiko ihminen maksaa vuokran, ruokaostokset tai pienen laskun ilman, että hän palaa samoihin yksityisiin verkkoihin?

Luonnoksen pakotekirjaus kertoo, miksi kysymys on olennainen. Il Fatto Quotidianon mukaan parlamentti haluaa suojaa automaattiselta poissulkemiselta, joka perustuisi kolmansien maiden pakotteisiin. Taustalla on kysymys siitä, kenen laki määrittää perusoikeuden rahaan Euroopassa.

Yksityisyys on toinen luottamustesti. Komission ehdotus lupaa vahvat suojatoimet ja offline-käytön. Offline-maksaminen on tärkeää, koska se voi saada digimaksun käyttäytymään kassalla käteisen tavoin. Verkkomaksuihin liittyy silti henkilöllisyyden ja sääntöjen noudattamisen tarkistuksia, joten lopullisten sääntöjen pitää kertoa, mitä tietoja nähdään, kuka niitä näkee ja kuinka kauan niitä säilytetään.

Digitaalinen euro voi rakentaa julkisen perustason eurooppalaiselle digimaksamiselle. Se voi myös jäädä kalliiksi lisäkerrokseksi, jonka kansalaiset ohittavat, jos pankit vastustavat sitä, kauppiaat pitävät sitä kömpelönä tai heikoimmassa asemassa olevat eivät pääse järjestelmään. Eurooppa myy digitaalista käteistä helppoutena. Se toimii vain, jos vähiten markkinavoimaa omaavat käyttäjät voivat käyttää sitä maksamatta hintaa muuta kautta.