Pentagon vetää 5,000 sotilasta Saksasta

Naton Euroopan-joukkojen ylipäällikkö, kenraali Alexus Grynkewich, sanoi 19. toukokuuta Brysselissä olevansa "hyvin luottavainen" siihen, että Yhdysvallat voi vetää 5 000 sotilasta Saksasta ja perua prikaatin rotaation Puolaan. Muutamaa tuntia myöhemmin EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Kaja Kallas sanoi Euroopan parlamentille, EU:n suorilla vaaleilla valitulle lainsäätäjälle, että vähennys "oli odotettavissa" ja että Naton pelote pysyy "koskemattomana". Samana päivänä kaksi lausuntoa muutti Euroopan pääkaupunkeja huolestuttaneen Yhdysvaltain vetäytymisen maanosan turvallisuussuunnittelun perusoletukseksi.

Vetäytyminen doktriinina

Grynkewich kuvasi joukkojen vähentämistä merkiksi liittolaisten kypsymisestä. "Kun liittolaiset kasvattavat suorituskykyään, Yhdysvallat voi vetää omaa suorituskykyään takaisin ja käyttää sitä muihin globaaleihin painopisteisiin", hän sanoi ja kutsui prosessia "Nato 3.0:ksi". Hänen mukaansa "lisäsiirtoja on ehdottomasti syytä odottaa" lähivuosina. Sanavalinta vie Yhdysvaltain jatkuvan vetäytymisen Naton virallisen sotilassuunnittelun sisään. Kyse ei enää ole vain yhden hallinnon poliittisesta linjasta.

Varapresidentti Vance tarjosi samana päivänä pehmeämmän tulkinnan. Hänen mukaansa Puolan-joukkojen sijoitus oli "lykätty, ei peruttu", vaikka hän myönsi, ettei Washington ollut tehnyt "lopullista päätöstä" joukkojen sijoituspaikasta. Sotilasjohto suunnittelee pitkäkestoista vetäytymistä. Poliittinen johto jättää oven auki. Linjat eivät sovi ongelmitta yhteen.

Kolme strategiaa, ei yhteistä suunnitelmaa

Euroopan vastaus on hajonnut kolmeen suuntaan, jotka eivät tue samaa päämäärää.

Itäiset jäsenmaat kilpailevat pienenevästä amerikkalaisesta jalanjäljestä. Puola, Romania ja Baltian maat lobbaavat Washingtonia ohjaamaan poistuvia joukkoja itään eikä kotiin. Vastineeksi tarjotaan parempia tukikohtaehtoja ja poliittista samanmielisyyttä. Varsovassa joukkovähennyksestä on tullut sisäpolitiikan ase. Oppositiossa olevan PiS:n johtaja Jarosław Kaczyński syyttää pääministeri Donald Tuskia "Yhdysvaltain-suhteen tuhoamisesta kahdessa vuodessa". Tuskin mukaan oppositio syyttää Puolaa Washingtonin omista päätöksistä.

Ranska rakentaa rinnakkaista turvallisuusarkkitehtuuria ydinasepelotteensa ympärille. Ranskan kansalliskokous hyväksyi 19. toukokuuta 36 miljardin euron lisäykset puolustusmenoihin. Macronin "edistyneen pelotteen" doktriini kutsuu kahdeksan kumppanimaata mukaan Ranskan ydinasesuunnittelun harjoituksiin, mutta laukaisupäätös pysyy Pariisissa. Ranskan laskelma on, että Yhdysvaltain lähtö tekee sen ydinasesateenvarjosta ainoan uskottavan eurooppalaisen vaihtoehdon.

Saksa kaataa rahaa tavanomaisiin joukkoihin. Liittokansleri Merz on ilmoittanut, että Bundeswehristä eli Saksan asevoimista pitäisi tulla "tavanomaisilta joukoiltaan Euroopan vahvin armeija". Tavoitetta tukee suuri puolustusbudjetin kasvu. Ongelma on henkilöstö: Saksa tarvitsee kymmeniätuhansia lisäsotilaita, mutta asevoimien koko pienenee. Bundeswehrin liitto kutsuu tavoitetta "holtittomaksi vedonlyönniksi tulevaisuudesta".

SAFE:n piti koota vastaus yhteen

EU:n SAFE-puolustuslainaväline, jossa Euroopan komissio lainaa pääomamarkkinoilta ja lainaa rahat jäsenmaille edullisilla ehdoilla, suunniteltiin ohjaamaan uusi turvallisuustilanne yhteisiin hankintoihin. Puola allekirjoitti sopimuksen ensimmäisenä ja varasi 43,7 miljardia euroa, josta valtaosa on tarkoitus käyttää puolalaisiin yrityksiin. Kroatia, Tšekki ja Romania seurasivat perässä.

Välineen rajat näkyvät jo. Italia ei ole aktivoinut omaa osuuttaan. Pääministeri Meloni pidättelee osallistumista, kunnes Bryssel myöntää maalle finanssipoliittisia joustoja energiamenoihin. SAFE:n vaatimus eurooppalaisesta alkuperästä hankinnoissa turhauttaa itäisiä jäsenmaita, joiden asevoimien modernisointi nojaa amerikkalaisiin F-35-hävittäjiin ja Abrams-panssarivaunuihin. Kallas varoitti juuri tällaisesta hajautumisesta turvallisuuskonferenssissa 17. toukokuuta: "Olen hyvin huolissani, koska näen maiden toisinaan lähtevän tälle tielle", eli kahdenvälisiin sopimuksiin yhteisten ratkaisujen sijaan.

Ranska rakentaa ydinasepilaria, Saksa tavanomaisten joukkojen pilaria, eikä kumpikaan ole hyväksynyt yhteistä komentoa. Itäiset jäsenmaat tavoittelevat amerikkalaista läsnäoloa ja käyttävät samalla eurooppalaisia varoja, joiden tarkoitus on vähentää riippuvuutta Yhdysvalloista. Grynkewich on antanut Euroopalle vuosissa mitattavan aikataulun. Vielä ei ole kerrottu, kuka päättää, kuka komentaa ja kuka maksaa, kun viimeinen amerikkalainen prikaati lähtee kotiin.