PiS kytkee Ukrainan EU-tien Volyniaan

Puolan suurin oppositiopuolue PiS eli Laki ja oikeus on siirtänyt Volhynian sotavuosien joukkomurhat historiapoliittisesta kiistasta EU:n laajentumisprosessiin. Siellä jokaisella jäsenvaltiolla on useita kohtia, joissa se voi pysäyttää Ukrainan etenemisen kohti jäsenyyttä.

Jarosław Kaczyński, PiS:n johtaja, katsoo, ettei Ukraina voi liittyä EU:hun niin kauan kuin se hänen mukaansa sallii Stepan Banderan ihannoinnin. Bandera oli ukrainalainen nationalistijohtaja, jonka nimi yhdistyy puolalaisten joukkomurhiin toisen maailmansodan aikana. PiS:n kansanedustaja Przemysław Czarnek ilmoitti puolueen valmistelevan päätöslauselmaa, joka vastustaa Ukrainan EU-jäsenyyttä näillä perusteilla (RMF24).

Kiistan tausta ei ole keksitty. Vuosina 1943–44 ukrainalaiset nationalistijoukot surmasivat kymmeniätuhansia puolalaisia siviilejä Volhyniassa, joka kuuluu nykyisin Länsi-Ukrainaan. Perheitä poltettiin koteihin ja kirkkoihin. Monille puolalaisille asia on yhä kesken: vainajia on kaivamatta esiin, ja Ukrainan tapa muistella Banderaa kansallissankarina avaa haavaa jokaisena vuosipäivänä. PiS tekee nyt tästä haavasta ehdon Ukrainan EU-jäsenyydelle.

Miksi vetokoneisto ratkaisee

EU-sopimuksen 49 artiklan mukaan uuden jäsenmaan hyväksyminen vaatii jäsenvaltioiden yksimielisen päätöksen neuvostossa sekä ratifioinnin jokaisessa kansallisessa parlamentissa (EUR-Lex, Council). Liittymisneuvottelut on jaettu aihekokonaisuuksiin eli klustereihin, joiden avaamiseen ja sulkemiseen jäsenmaat antavat hyväksyntänsä. Puola voi siis pidättää suostumuksensa useassa vaiheessa paljon ennen kuin lopullinen liittymissopimus päätyy Sejmiin.

Komission laajentumismenetelmässä hyvät naapuruussuhteet ovat poliittisesti merkityksellinen kysymys (European Commission). Kyse ei ole sitovasta oikeudellisesta kriteeristä, mutta se antaa jäsenmaille kielen, jolla kahdenvälinen riita voidaan pukea EU-tason huoleksi.

Unkari on jo näyttänyt, miten mekanismi toimii. Budapest salli valmistelun Ukrainan liittymisneuvottelujen yhden klusterin osalta, mutta korosti, ettei valmistelu tarkoita vielä klusterin avaamista, koska seuraavat vaiheet edellyttävät yhä yksimielisyyttä (Világgazdaság, Euronews). Unkarin kiista koskee muuta asiaa, Transkarpatian unkarilaisvähemmistön kielioikeuksia, mutta menetelmä on sama: yksimielisyys tekee kansallisesta vaatimuksesta eurooppalaisen portin.

Kuka maksaa

PiS hyötyy kotimaassa. Kun sotamuisti sidotaan EU-jäsenyyteen, pääministeri Donald Tusk joutuu hankalaan asemaan. Hän voi näyttää vähättelevän puolalaisia uhreja tai riskeerata Puolan tuen Ukrainalle. Tusk varoitti oppositiota "leikkimästä tulella" (Respublika). Syvempi riski on, että vainajien esiin kaivamisesta ja uhrien arvokkuudesta tulee Varsovassa puoluerajat ylittävä vaatimus. Silloin oppositiotaktiikka muuttuu pysyväksi esteeksi Ukrainan jäsenyystielle.

Suurimman hinnan maksaa Ukraina. Sen EU-tie etenee muutenkin hitaasti, ja nyt sitä rasittaa kiista, joka on vanhempi kuin koko unioni. Saksalaisessa keskustelussa on nostettu esiin "liitännäisjäsenyys", joka antaisi Ukrainalle taloudellista integraatiota ennen kuin täysjäsenyyden veto-ongelmat ratkeavat (Euronews DE). Elvytetty Weimarin kolmio, Berliinin, Pariisin ja Varsovan diplomaattinen formaatti, voisi hallita politiikkaa, vaikka se ei voi kirjoittaa EU-sopimuksen yksimielisyyssääntöä uusiksi (IPG Journal).

Liettualaisessa analyysissa törmäystä pidettiin vaarallisena juuri siksi, että se tapahtuu hetkellä, jolloin Puola, Liettua ja Ukraina yrittävät pysyä koossa Venäjää vastaan (LRT). LRT:n mukaan Ukrainan tiedustelujohtaja Budanov syytti Puolaa "kokonaisen epäkypsien toimien sarjan" valmistelemisesta kiistan kärjistämiseksi. Kiova näkee asian siis strategisena uhkana, ei parlamentaarisena sivunäytöksenä.

Tuskin ratkaistava linja

Puola ei ole estänyt Ukrainaa. PiS ei ole hallituksessa. Veto on mahdollinen, ei toteutunut. EU:n laajentumisjärjestelmä kuitenkin sallii kahdenvälisten kiistojen muuttua EU-ehdoiksi aina, kun jäsenmaa muotoilee vaatimuksensa arvojen ja oikeuksien kielellä. Puolan vaatimus on vahvimmillaan, kun se koskee vainajien esiin kaivamista ja uhrien arvokkuutta. Se on heikoimmillaan, kun Ukraina halutaan pakottaa omaksumaan Puolan kansallinen historiatulkinta.

Tuskin on nyt päätettävä, hillitseekö hän PiS:n kärjistystä vai ottaako sen Puolan viralliseksi linjaksi. Jälkimmäisessä tapauksessa Ukrainan EU-tiestä tulee panttivanki eurooppalaiselle muistipolitiikalle. Silloin etenemistä ohjaa Brysselin jäsenyyskriteerien sijaan sarja kansallisia historiakiistoja.