Pistorius peruu €5 miljardin fregattikaupan

Saksa yritti rakentaa kylmän sodan jälkeisen aikansa suurinta merivoimahanketta eurooppalaisena yhteistyönä. Nyt hanke on ajautumassa sivuun, koska aikataulu petti ja puolustusministeriö haluaa nopeamman ratkaisun kotimaiselta teollisuudelta.

Puolustusministeri Boris Pistorius aikoo korvata kuusi suurta F126-fregattia kahdeksalla pienemmällä MEKO A-200 -aluksella, jotka rakentaisi saksalainen TKMS (Reuters, Handelsblatt). Virallista peruutusilmoitusta tai uutta sopimusta ei ole julkaistu. Useiden medioiden samansuuntaiset tiedot kertovat silti, mihin Berliini on liikkumassa.

Luottamus hajosi aikatauluun

Hanke käynnistyi vuonna 2020 nimellä MKS 180. Tilauksessa oli aluksi neljä fregattia noin 5,27 miljardilla eurolla, ja pääurakoitsijaksi valittiin hollantilainen Damen Naval. Myöhemmin tilaus kasvoi kuuteen alukseen. Ensimmäisen aluksen piti olla valmiina arviolta vuonna 2028.

Aikataulu ei pitänyt. Spiegelin mukaan toimitus siirtyi aikaisintaan vuoteen 2032. Saksan puolustusministeriö menetti luottamuksensa hollantilaisvetoiseen malliin. Viime vuoden lopulla Damenilta vietiin pääurakoitsijan rooli, vaikka yhtiön mahdollinen jäljelle jäävä tehtävä on epäselvä. Rheinmetallin omistama NVL Group selvitti, voisiko ohjelman vielä pelastaa. MEKO-suunnitelma viittaa siihen, ettei sekään riittänyt.

Neljä F126-alusta liittyi Saksan Nato-sitoumuksiin. Viivästys jättää aukon myös liittokunnan merelliseen suunnitteluun (Reuters).

Enemmän aluksia, pienempi suorituskyky

MEKO A-200 on TKMS:n valmis fregattimalli. Se on F126:ta pienempi, halvempi ja todennäköisesti nopeampi rakentaa. Kahdeksan alusta antaisi Saksalle enemmän kalustoa partiointiin, saattotehtäviin ja valvontaan. Itämerellä Nato tarvitsee juuri pitkäkestoista läsnäoloa. Liittokunnan tämänkuinen BALTOPS 2026 -harjoitus painotti sukellusveneentorjuntaa ja miinantorjuntaa (Stars and Stripes).

Vaihto ei silti ole pelkkä määräkysymys. Kuusi suurempaa fregattia ja kahdeksan pienempää alusta eivät tee samaa työtä samalla tavalla. Sensorit, aseistus, toimintasäde, merikestävyys ja toimitusaikataulu ratkaisevat, onko valinta sotilaallisesti järkevä. Niistä Berliini ei ole julkaissut vertailua.

Kuka maksaa, kuka päättää

F126-ohjelmaan on raporttien mukaan käytetty jo yli 2 miljardia euroa (Spiegel). Saksan liittopäivät on hyväksynyt myös yli 250 miljoonaa euroa MEKO-ohjelmaan liittyvää valmistelurahoitusta (Handelsblatt). Se kertoo, että ministeriö rakensi poistumistietä jo ennen tietojen julkituloa.

Varsinainen peruutus ja uusi sopimus vaativat liittopäivien hyväksynnän. Avoinna on, kuka kantaa jo käytetyt kustannukset ja ryhtyykö Damen oikeustoimiin sopimuksesta irtautumisen vuoksi.

Teollinen vahinko ei jää Saksaan. Damenin sivuuttaminen vie hollantilaiselta yhtiöltä näkyvän saksalaisen puolustushankkeen. Hollantilainen politiikkajulkaisu NL-PROV arvioi, että Saksan paluu kansalliseen mestariyhtiöön kaventaa eurooppalaisia meriteollisuuden toimitusketjuja (NL-PROV). Puolan huoli on käytännöllisempi. Varsova ja Berliini allekirjoittivat hiljattain kahdenvälisen puolustussopimuksen, joka koskee sotilaallista liikkuvuutta ja Itämeren turvallisuutta (PISM). Puolalle tärkeintä on, että saksalaiset alukset ovat käytettävissä, ei se, kuka ne rakentaa.

Sopimukset palaavat kotiin

F126:n ongelmat sopivat laajempaan kuvioon. FCAS, Ranskan ja Saksan kuudennen sukupolven hävittäjähanke, kaatui kiistoihin työnjaosta ja kansallisesta määräysvallasta (ICDS). Tässä kuussa Élysée ilmoitti uudesta sopimuksesta KNDS:stä, Ranskan ja Saksan maavoimakaluston yhteisyrityksestä (Élysée). Pariisi ja Berliini puhuvat yhä yhteistyöstä, mutta sopimukset valuvat takaisin kansalliseen ohjaukseen.

Kun toimituspaine kasvaa, hallitukset hakevat varmuutta omasta teollisesta kontrollista. Yhteishankkeet kestävät paremmin, jos pääurakoitsija on selvä, välitavoitteet uskottavia ja tekninen tavoite rajattu. Suuret ohjelmat, joissa yhdistyvät teknologinen kunnianhimo ja maiden välinen työnjako, murtuvat helposti siinä vaiheessa, kun turvallisuustilanne alkaa vaatia nopeutta.

Saksa on ehkä löytänyt käytännöllisen ratkaisun Nato-kyvykkyyden aukkoon. Väite kestää vasta, kun Berliini julkaisee MEKO-ohjelman aikataulun, kustannukset, suorituskykytiedot ja vastuut nykyisen sopimuksen purkamisesta. Siihen asti epäonnistuneen hankinnan tilalla on uusi lupaus.