Puola ostaa Ruotsilta kolme sukellusvenettä

Itämeri on matala, kylmä ja täynnä merenalaisia kaapeleita, kaasuputkia ja valvontajärjestelmiä. Näin ahtaassa meriympäristössä hiljainen sukellusvene muuttaa jokaisen rannikkovaltion turvallisuuslaskelmaa.

Puola allekirjoitti 29. kesäkuuta sitovat sopimukset kolmesta Saabin A26/Blekinge-luokan sukellusveneestä pitkään viivästyneessä Orka-ohjelmassaan. Pakettiin kuuluvat alukset, aseistus, koulutus ja Puolaan rakennettava huoltokapasiteetti. Hinta on noin 47–50 mrd. Ruotsin kruunua eli noin 4,2 mrd. euroa (Saab, Defense News). Kauppa vahvistaa Itämeren pelotetta. Samalla se näyttää, missä eurooppalainen puolustusvoima käytännössä sijaitsee: kahdenvälisissä teollisissa suhteissa, ei EU-instituutioissa.

Neljän vuosikymmenen aukko umpeen

Puolan sukellusvenelaivasto oli kuihtunut yhteen ikääntyneeseen alukseen, ORP Orzełiin. Orka-ohjelman tarkoitus on estää Puolaa menettämästä vedenalaisen sodankäynnin osaamista ennen uusien alusten saapumista (DW). Siirtymäkaudeksi Ruotsi antaa Puolalle vanhemman A17/Södermanland-luokan sukellusveneen miehistökoulutukseen. Ensimmäisen A26-aluksen toimitusta odotetaan vuosille 2030–2031 (CTV, RMF24).

A26 käyttää ilmasta riippumatonta propulsiota, jonka avulla tavanomainen diesel-sähköinen sukellusvene voi pysyä pinnan alla selvästi pidempään. Itämeren kapeilla vesialueilla se tarkoittaa salaista partiointia ja valvontaa Kaliningradin, Suomenlahden sekä kriittisen energiainfrastruktuurin, kuten LNG-terminaalien ja merenalaisten kaapelien, läheisyydessä (n-tv).

Kuka hyötyy, kuka häviää

Saab Kockums varmistaa vuosikymmenten telakkatyötä Karlskronassa ja Landskronassa. Ruotsalaismediat kuvasivat sopimusta historialliseksi (SVT). Puola saa takaisin vedenalaisen suorituskyvyn ja vahvistaa asemaansa Naton itäisellä sivustalla. Pääministeri Donald Tuskin mukaan sopimus "muuttaa Itämeren turvallisuustilannetta laadullisesti" (Polsat News).

Selvin häviäjä on TKMS eli ThyssenKrupp Marine Systems, Kielissä toimiva saksalainen sukellusvenevalmistaja. Se tarjosi Puolalle U212 CD -malliaan mutta jäi ilman tilausta (Zeit). Tappio osuu Saksalle hankalaan hetkeen, sillä Berliinillä on omia merivoimaongelmia. Puolustusministeri Boris Pistorius lopetti hiljattain F126-fregattiohjelman viivästysten ja paisuneiden kustannusten vuoksi (Bundeswehr). Liettua hyötyy pidemmällä aikavälillä Klaipėdan LNG-terminaalin ja merenalaisten kaapelien turvasta, vaikka Vilna painottaa nyt maavoimia ja Baltian puolustuslinjaa (LRT).

Yksi kansallinen sopimus kerrallaan

Orka kertoo, miten Eurooppa käytännössä aseistautuu: yksi kansallinen hankintasopimus kerrallaan. EU:n välineillä yritetään ohjata jäsenmaita yhteisostoihin. EDIRPA, joka palkitsee vähintään kolmen jäsenmaan yhteishankintoja, ja ehdotettu EDIP eli Euroopan puolustusteollisuusohjelma pyrkivät vähentämään kustannuksia ja päällekkäisyyttä, joita syntyy, kun jokainen maa ostaa yksin (European Commission). Nato asettaa suorituskykytavoitteita, mutta se ei järjestä tarjouskilpailuja eikä allekirjoita hankintasopimuksia (NATO).

Kun etulinjan valtio paikkaa kiireellistä suorituskykyvajetta, se kääntyy kahdenvälisen toimittajan puoleen, jos toimittaja pystyy tuomaan ratkaisun. EU-välineet eivät silti ole merkityksettömiä. SAFE, EU:n uusi puolustuslainaväline, voi auttaa rahoittamaan tämän kaltaisia hankintoja, ja yhteiset standardit voivat ohjata maita kohti yhteensopivaa kalustoa. Alustavalinta, välivaiheen koulutusratkaisu sekä vuosikymmenten huolto ja päivitykset jäävät silti kansallisiksi päätöksiksi.

Mikä on vielä auki

Julkiset asiakirjat eivät vahvista, saako Orka SAFE-rahoitusta. Väliaikaisen sukellusveneen oikeudellisia ehtoja ei ole julkaistu. Toimitusaikataulussa on noin vuoden vaihteluväli. Puolan lupaamat huoltolaitokset ovat yhä teollinen sitoumus, eivät valmis tosiasia. Venäjältä ei ole tullut todennettua reaktiota.

Sukellusveneet saapuvat vasta vuosien päästä. Sopimus näyttää silti jo nyt, missä eurooppalaisen puolustuksen valta sijaitsee: valtioissa, jotka tekevät päätökset, toimittajissa, jotka rakentavat kaluston, ja kahdenvälisissä suhteissa, jotka vievät hankkeet eteenpäin. Toistaiseksi Euroopan puolustusintegraatiota kirjoitetaan vähemmän Brysselin julkilausumissa kuin sopimuksissa, telakoilla ja huoltohalleissa.