Puola ajaa Patriot-tehdasta Ukrainalle

Puola haluaa valmistaa ilmatorjuntaohjusten osia, joita Ukraina ja Naton itäinen sivusta tarvitsevat nopeasti. Puolan apulaispuolustusministeri Magdalena Sobkowiak-Czarnecka ehdotti kolmikantaista järjestelyä Yhdysvaltojen ja Ukrainan kanssa: Patriot-järjestelmään liittyviä komponentteja tuotettaisiin Puolassa (Business Insider Polska, RMF24).

Aloite on poliittisesti merkittävä, mutta sopimus se ei vielä ole. Yhdysvaltain vientilupaa ei ole ilmoitettu, valmistussopimusta ei ole allekirjoitettu, ja kahden amerikkalaisyhtiön, joiden hyväksyntä tarvitaan, kerrotaan vasta "arvioivan" ajatusta (RBC Ukraine).

Puolan ehdotus osuu suoraan eurooppalaisen puolustuksen perusongelmaan: Eurooppa tarvitsee lisää ilmatorjuntaa, mutta se ei hallitse kaikkia tarvitsemiaan välineitä. Patriot-tuotanto Puolassa lisäisi kapasiteettia Naton itärajalla. Samalla Washington pitäisi käsissään lisenssin, tekniset piirustukset, ohjelmistopäivitykset ja kriisiajan jakopäätökset.

Mitä Puola pystyy tekemään

Puolalla on uskottava peruste pyytää tuotantotyötä. Valtion omistama WZL-1-tehdas on jo toimittanut laukaisuputkia Lockheed Martinin PAC-3 MSE -torjuntaohjukseen. Puolan teollisuus sai komponenttikokemusta myös Wisła-ohjelmassa, jossa Varsova hankki omat Patriot-järjestelmänsä (Army Recognition).

Täysimittaisen torjuntaohjuksen valmistus on eri asia. PAC-3 MSE -tuotanto on edelleen tiukasti amerikkalaisessa kontrollissa. Pääpaino on Yhdysvalloissa, ja lisensoitua tuotantoa on Japanissa. Puolan pitäisi saada ITAR-hyväksyntä, eli Yhdysvaltain puolustusteknologian vientivalvonnan lupa, sekä RTX/Raytheonin ja Lockheed Martinin suostumus piirustusten, ohjelmistojen ja valmistusosaamisen luovuttamiseen (eCFR, RTX).

Tahti ja laajuus päätetään Washingtonissa. Varsova voi tarjota kapasiteettia, mutta ei yksin avata tuotantolinjaa.

Tehdaskiistan takana on autonomiakiista

Puolan hanke terävöittää jakolinjaa, joka kulkee jo Länsi-Euroopan puolustusteollisuudessa. Ranskan presidentti Emmanuel Macron tarjosi hiljattain Saksalle SAMP/T NG -ilmatorjuntajärjestelmän yhteistuotantoa. Ranskalais-italialaista järjestelmää markkinoidaan eurooppalaisena vaihtoehtona Patriotille (Opex360). Saksa ilmoitti selvittävänsä ehdotusta (Defense News).

Berliini on kuitenkin jo rakentanut laajemman hankintakehyksen. European Sky Shield Initiative eli ESSI kokoaa yli 20 maata yhteisiin ilmatorjuntahankintoihin ja yhdistää amerikkalaisia, israelilaisia ja saksalaisia järjestelmiä. Ranska on arvostellut ESSIä siitä, että se suosii Patriotia eurooppalaisten vaihtoehtojen kustannuksella (Euractiv).

EU:n rahoitus lisää ristivetoa. SAFE, unionin uusi puolustusinvestointiväline, on rakennettu ohjaamaan EU-varoja asejärjestelmiin, joita Eurooppa itse kontrolloi. Patriot ei täytä tätä ehtoa, koska lisenssi on amerikkalainen (EUR-Lex).

Tuloksena on kaksiraiteinen Eurooppa. EU-raha ohjautuu eurooppalaisiin järjestelmiin, mutta kansalliset budjetit maksavat amerikkalaisista järjestelmistä, joita itäiset liittolaiset pitävät välttämättöminä. Kuten To Brief kertoi tällä viikolla, Euroopan ammustuotanto skaalautuu jo nyt liian hitaasti tarpeeseen nähden. Ilmatorjunnan rinnakkainen tuotantokiista tekee samasta ongelmasta laajemman.

Mitä itäinen sivusta haluaa

Vilnasta katsottuna autonomiakeskustelu tuntuu etäiseltä. Liettualaisessa mediassa Puolan ilmapuolustus nähdään Baltian selviytymiskysymyksenä. Puola on maayhteys Liettuasta muuhun Natoon. Suwałkin käytävä, kapea alue Valko-Venäjän ja Venäjän Kaliningradin alueen välissä, tekee maantieteestä yhden Euroopan herkimmistä sotilaallisista kohdista (LRT). Liettua vahvistaa jo Puolaan kytkeytyvän kriittisen infrastruktuurin sotilaallista suojaa, myös maiden sähköverkkoja yhdistävien yhteyksien ympärillä.

Romaniassa asetelma herättää enemmän epävarmuutta. Maa käyttää Patriot-pattereita ja isännöi Naton infrastruktuuria, mutta voi jäädä tilanteeseen, jossa se sijoittaa ja operoi järjestelmiä samalla kun Puola saa tuotantotyön ja sen mukana teollista vaikutusvaltaa (DefenseRomania).

Puolalainen Patriot-tuotantolinja kasvattaisi eurooppalaista tarjontaa. Se ei vielä antaisi Euroopalle kontrollia. Kontrolli edellyttäisi, että Washington luovuttaa lisenssin, teknisen datan ja vallan päättää, kuka saa ohjuksia kriisitilanteessa. EU-hallitusten ja Naton hankintasuunnittelijoiden pitäisi kertoa avoimesti, hyväksyvätkö ne tämän vaihtokaupan vai rahoittavatko ne eurooppalaisia vaihtoehtoja niin nopeasti, että valinnanvara muuttuu todelliseksi.