Puola sai EU:n suurimmat puolustuslainat

EU:n suurin puolustusrahoitusväline on alkanut maksaa rahaa ulos, eikä alku ole mennyt Ranskan odottamalla tavalla. SAFE (Security Action for Europe) antaa EU:lle oikeuden lainata pääomamarkkinoilta enintään 150 mrd. euroa ja lainata rahat edelleen jäsenmaille puolustushankintoihin (Euroopan komissio, asetus 2025/1106).

Välineen tarkoitus oli ohjata EU:n yhteistä velanottoa eurooppalaiselle puolustusteollisuudelle. Ensimmäiset päätökset näyttävät kuitenkin kääntävän alkuperäsäännön osin sen vahvinta ajajaa vastaan. Ranska puolusti tiukkoja eurooppalaisuusvaatimuksia, mutta suurimmat lainakehykset keräävät nyt nopeasti liikkuneet itäisen rajan maat.

Miten alkuperäsääntö toimii — ja kehen se osui

SAFE ei ole avustus vaan laina. Jäsenmaat toimittavat kansalliset puolustusinvestointisuunnitelmansa. Ne hyväksyy neuvosto eli jäsenmaiden hallituksista koostuva EU-toimielin, joten poliittinen ohjaus pysyy pääkaupungeissa. Sen jälkeen komissio allekirjoittaa lainasopimukset ja maksaa varat erissä.

Keskeinen ehto koskee hankintojen alkuperää. Vähintään 65 % SAFE-rahoitteisen sopimuksen arvosta on tultava EU:n sisämarkkinoilta, ETAan kuuluvista Efta-maista tai Ukrainasta. EU:n ulkopuolisen sisällön osuus saa olla enintään 35 % (asetus 2025/1106, BSS). Jos raja ylittyy, kaikki 27 hallitusta joutuvat hyväksymään erillisjärjestelyn kyseisen kolmannen maan kanssa.

Ranska ajoi rajoituksia. Ongelma on, ettei eurooppalainen puolustustuotanto noudata EU:n juridisia rajoja. MBDA, Storm Shadow/SCALP-risteilyohjuksen valmistaja, on ranskalais-brittiläis-italialainen yhtiö. Sen ympärille rakennetut hankkeet voivat sisältää niin paljon brittiläistä osuutta, että 35 prosentin raja ylittyy.

FT-lähteisiin perustuvan uutisoinnin mukaan Ranska haki 16,2 mrd. euroa mutta allekirjoitti 15,1 mrd. euron sopimuksen. Noin 1,1 mrd. euron erotusta on selitetty brittikytköksiin liittyvillä kelpoisuusongelmilla (Upday). Komissio ei ole julkaissut asiakirjaa, joka vahvistaisi vähennyksen hankerivi riviltä. Syy-yhteys on uskottava, mutta ei virallisesti todennettu.

Puola liikkui ensin ja on mukana kaikessa

Puola toimii päinvastaisella tavalla. Varsova oli ensimmäinen SAFE-sopimuksen allekirjoittanut maa ja varmisti 43,7 mrd. euron matalakorkoiset lainat. Kyse on suurimmasta maakohtaisesta osuudesta. Puola on jo saanut 15 %:n ennakkomaksun (Breaking Defense, Notes from Poland).

Liettua seurasi perässä ja sai 29. kesäkuuta ensimmäisenä maksueränään 956,3 milj. euroa (Euroopan komissio).

Puola on mukana myös kaikissa viidessä yhteisessä puolustushankkeessa, jotka komissio käynnisti 3. heinäkuuta. Ne koskevat drooneja, ilma- ja ohjuspuolustusta, meriturvallisuutta, avaruutta ja itärajaa (RMF24). Tämä tekee Varsovasta vaikeasti ohitettavan. Jos toimittaja, kumppanimaa tai EU-instituutio haluaa osoittaa, että SAFE tuottaa konkreettista suorituskykyä, Puolan mukanaolo on lähes välttämätöntä.

Kaksi hankintamallia, sama budjetti

Ranskan ja Puolan ero kertoo kahdesta tavasta ymmärtää "eurooppalainen puolustus" käytännössä.

Ranskan mallissa EU:n puolustusraha tarkoittaa kysyntää suurille eurooppalaisille päätoimittajille ja ohjelmille, jotka vähentävät riippuvuutta Euroopan ulkopuolisista toimittajista. Puolan malli on käytännöllisempi. SAFE-lainoja käytetään eurooppalaisiin hankkeisiin, joihin alkuperäsäännöt sopivat. Kansallisesta budjetista rahoitetaan Yhdysvaltoihin kytkeytyviä järjestelmiä, kuten F-35-hävittäjiä ja Abrams-panssarivaunuja. Samalla Puola rakentaa rajat ylittäviä kumppanuuksia Pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa.

Tähän logiikkaan sopii Ruotsin noin 50 mrd. kruunun sukellusvenekauppa, jossa Puolalle toimitetaan kolme Saabin A26-sukellusvenettä osana laajempaa Itämeren sopimusta (SVT, Ruotsin hallitus).

Saksa tunnistaa ristiriidan mutta ei ratkaise sitä. Puolustusministeri Boris Pistorius on sanonut, että Eurooppa pysyy vuosia riippuvaisena yhdysvaltalaisista asejärjestelmistä samalla kun se yrittää rakentaa omaa tuotantokykyään (Tagesschau).

SAFE palkitsee maat, jotka pystyvät kokoamaan nopeasti kiireellisiä, rajat ylittäviä ja eurooppalaisiin lähteisiin nojaavia puolustussuunnitelmia. Tällä kierroksella asetelma suosii Varsovaa Pariisin sijaan.

Samalla väline avaa valvontaongelman. SAFE-rahoitteisissa hankinnoissa voidaan käyttää neuvottelumenettelyä ilman julkista tarjouskilpailua, jolloin valvonta siirtyy pitkälti salaisiin liitteisiin (Bird & Bird, asetus 2025/1106). Lainaa ottavien maiden kansalaiset näkevät lainakehykset, eivät niiden takana olevia hankintataulukoita.

Ennen seuraavaa jakokierrosta komission, neuvoston ja lainaa ottavien hallitusten pitäisi antaa parlamenteille riittävästi hankintatietoa. Muuten on vaikea arvioida, ostaako SAFE sotilaallista suorituskykyä vai peittääkö se teollisuuspoliittista kaupankäyntiä.