Puola tilaa kolme Saab A26 -sukellusvenettä

Puola allekirjoittaa 29. kesäkuuta sopimuksen kolmesta Saab A26 -sukellusveneestä, jotka ovat matalille Itämeren vesille suunniteltuja diesel-sähköisiä aluksia (Defence24, Euronews). Kauppa päättää noin kolme vuosikymmentä jatkuneen hankintavajeen. Samalla Puola yrittää rakentaa uudelleen sotilaallista osaamista, joka ei synny pelkästä kalustosta: miehistöjä, huoltotaitoa sekä varaosa- ja telakkaketjua, jolla sukellusveneet pidetään merellä.

Mitä Puola ostaa

A26 on 66-metrinen sukellusvene, jossa on ilmasta riippumaton propulsiojärjestelmä. Sen ansiosta tavanomainen sukellusvene voi pysyä veden alla viikkoja nousematta lataamaan akkujaan. Aluksessa on torpedoputket sekä modulaarinen tila erikoisjoukoille tai miehittämättömille vedenalaisille järjestelmille (Marine Poland). Ruotsalainen Saab on suunnitellut aluksen juuri Puolan toimintaympäristöön: mataliin merialueisiin, vilkkaisiin laivaväyliin, rannikon taustameluun ja lyhyisiin etäisyyksiin Naton ja Venäjän merivoimien alueiden välillä (Saab).

Sopimus ei koske vain runkoja. Siihen sisältyy miehistökoulutusta ja investointeja Puolan telakoihin, jotta Varsova voi myöhemmin huoltaa ja korjata aluksia kotimaassa eikä jää sodan aikana ruotsalaisten telakoiden varaan (Defence24).

Kiireellisin osa voi olla väliaikaisratkaisu: vanhemman ruotsalaisen Södermanland-luokan veneen vuokraaminen, jotta Puolan sukellusvenemiehistöt pysyvät koulutettuina A26-alusten rakentamisen ajan. Puolan sukellusvenelaivasto on kutistunut yhteen alukseen, vuonna 1985 käyttöön otettuun ORP Orzełiin (Fakt). Ensimmäistä A26:ta odotetaan vuosina 2030–2032 (Rzeczpospolita). Ilman välikalustoa Puola voi menettää viimeiset pätevät sukellusvenemiehistönsä ennen kuin uusi alus ehtii palvelukseen.

Naton meri, jossa Naton sukellusveneitä on yhä vähän

Kun Suomi ja Ruotsi liittyivät Natoon vuosina 2023 ja 2024, kaikista Itämeren rantavaltioista Venäjää lukuun ottamatta tuli liittokunnan jäseniä (Puolustusvoimat). Strateginen kartta muuttui, mutta jäsenyys ei yksin luo pelotetta. Nato rakentaa komentorakenteita ja suunnittelua. Se ei osta, miehitä eikä huolla sukellusveneitä jäsenmaiden puolesta. Jokaisen maan on tuotava pöytään omat aluksensa ja koulutetut ihmisensä.

Puola paikkaa kansallista aukkoa pohjoismais-balttilaisessa vedenalaisessa ympäristössä, jossa Ruotsilla on vuosikymmenten käyttökokemus (Marine Poland). Hiljainen A26 pakottaa vastustajan huomioimaan, että väylien, salmien ja satamalähestymisten lähellä voi olla näkymätön Nato-alus. Se vaikeuttaa vihamielistä suunnittelua (BAE Systems).

Ratkaisuun vaikutti myös puolustusteollinen politiikka. Saksankielisessä uutisoinnissa tulosta kuvattiin tappioksi Thyssenkrupp Marine Systemsille, joka kilpaili samasta hankinnasta (Euronews DE). Julkista pisteytystä Ruotsin voitosta ei ole esitetty. Todennäköinen selitys on käytännöllinen: Saab tarjosi Itämerelle räätälöidyn aluksen, väliaikaisveneen miehistöosaamisen säilyttämiseksi ja reitin omaan korjauskykyyn (Rzeczpospolita).

Kaapelikysymys ei ratkea sukellusveneillä yksin

Kauppa tehdään tilanteessa, jossa Itämeren vedenalainen infrastruktuuri on harmaan alueen uhkien kohteena. Niihin kuuluvat ankkureiden laahaaminen sekä datakaapeleihin, sähköyhteyksiin ja putkilinjoihin kohdistuvat epäillyt sabotaasit (FIIA). Viranomaiset voivat liittää sukellusveneet infrastruktuurin suojaamiseen, mutta yhteys on epäsuora. A26 lisää salaista valvontakykyä ja pelote-epävarmuutta. Kaapelien suojaaminen vaatii jatkuvaa sensorointia, rannikkovartiostoja, drooneja, tekijän osoittamiseen tarkoitettuja välineitä ja korjausaluksia (War on the Rocks). Suomessa testattiin yhtä konkreettista mallia: olemassa olevien kaapelien hajautettua akustista mittausta, jolla ankkariuhka voidaan havaita ennen vaurion syntymistä (Elisa).

EU rakentaa tähän omaa kerrostaan. Euroopan komissio rahoitti 23. kesäkuuta kaksi ensimmäistä alueellista kaapelikeskusta, joista Itämeren keskus saa 2,5 milj. euroa. Lisäksi avattiin erillinen 40 milj. euron haku merikaapelien nopeaan korjauskykyyn (European Commission, 2EU Brussels). Suomi koordinoi Itämeren keskusta yhdessä Tanskan, Saksan, Viron, Latvian ja Ruotsin kanssa. Puola ei ole mukana osallistujamaissa. Se hankkii vedenalaista sotilaallista kykyä kahdenvälisesti Ruotsilta, kun EU:n ensimmäinen kaapeliturvallisuuden koordinaatio kulkee eri maaryhmän kautta.

Sopimus sulkee Puolan kolmen vuosikymmenen hankinta-aukon. Vaikeampi kysymys on, kytkeytyvätkö kolme alusta ajoissa laajempaan sensorien, partioiden, korjausryhmien ja Naton komentorakenteiden kokonaisuuteen ennen kuin seuraava kaapelivaurio pakottaa vastauksen.