Puola ja Ruotsi pysäyttivät Su-30:t

Heinäkuun puolivälissä 2026 Puolan Malborkin tukikohdan päivystyshävittäjät nousivat Itämeren ylle tunnistamaan venäläisiä Su-30-hävittäjiä ja Il-20M-tiedustelukonetta. Saattotehtävä siirtyi myöhemmin Ruotsin Gripeneille. Ilmatilaloukkausta ei tapahtunut, eikä aseita käytetty. Venäläiskoneet lensivät kansainvälisessä ilmatilassa ilman lentosuunnitelmaa ja päällä olevia transpondereita. Se on sinänsä sallittua, mutta tekee koneista näkymättömiä siviililentoliikenteen järjestelmille (MilMag, Spiegel).

Tapaus päättyi niin kuin ilmatilan valvonnan kuuluu päättyä: koneet tunnistettiin, saatettiin, dokumentoitiin ja hävittäjät palasivat tukikohtaan. Uutinen oli saattovastuun siirtyminen. Ruotsi liittyi Natoon maaliskuussa 2024 (NATO). Nyt sen Gripenit toimivat samassa komentoketjussa Puolan F-16-koneiden kanssa. Näkyvä järjestelmä toimi. Julkisuudessa avoimeksi jää vaikeampi kysymys: kuka antaa voimankäyttökäskyn, jos seurattava kone muuttuu uhaksi.

Miten hälytyslento toimii

Menettely on vakioitu. Tutkat havaitsevat tunnistamattoman ilma-aluksen. Havainnosta muodostettu tilannekuva välittyy Naton yhdistettyyn ilmaoperaatiokeskukseen Saksan Uedemiin. Siellä eri maiden tutkatiedot kootaan yhdeksi operatiiviseksi kuvaksi (Bundeswehr).

Uedemin CAOC-keskus on järjestelmän solmukohta. Se päättää, mitkä liittolaiskoneet nousevat ilmaan, milloin ne lähtevät ja missä vastuu siirtyy seuraavalle parille. Hävittäjät lähestyvät kohdetta, varmistavat konetyypin ja tunnukset, yrittävät radioyhteyttä ja seuraavat konetta, kunnes se poistuu alueelta tai toinen liittolaispari ottaa tehtävän.

Nato ylläpitää tätä ympärivuorokautisena rauhanajan tehtävänä. Liittokunnan hävittäjät nousivat tunnistuslennoille yli 300 kertaa vuonna 2023, useimmiten Itämeren alueella (NATO). Tavallinen syy on venäläinen sotilaskone Naton rajojen läheisyydessä: transponderi pois päältä, ei yhteyttä siviililennonjohtoon (LRT). Heinäkuun tapaus sopii suoraan tähän kaavaan.

Ruotsi muuttaa karttaa

Venäläiskoneiden lennot Naton rajojen lähellä eivät ole poikkeus. Operatiivinen muutos oli nyt siinä, että puolalainen miehistö aloitti tunnistuksen ja ruotsalainen miehistö jatkoi sitä saman Nato-komentokeskuksen alaisuudessa. Ennen Ruotsin Nato-jäsenyyttä Itämeren ilmatilannekuvassa oli katveita. Nyt liittokunnalla on enemmän koneita, useampia saattovastuun siirtopisteitä ja tiheämpi sensoriverkko eteläiseltä Itämereltä Suomenlahdelle.

Puola tuo järjestelmään läheiset hävittäjät. Malbork sijaitsee lähellä Kaliningradia, Venäjän vahvasti militarisoitua erillisaluetta. Siksi puolalaiskoneiden vasteaika on lyhyt. Ne nousevat ilmaan kansallisella päätöksellä, mutta Uedemin CAOC sovittaa toiminnan osaksi laajempaa Nato-kuvaa. Ruotsi lisää syvyyttä pohjoiseen, missä katveita oli aiemmin enemmän.

Venäjän todennäköinen hyöty heinäkuun lennoista ei ollut alueellinen vaan tiedustelullinen: vasteajat, tutkasäteily, viestintäkuviot ja liittolaisharjoitusten lähialueiden toimintatavat. Tämä on tavanomaista rauhanajan tiedustelua, jota harjoittavat molemmat puolet.

Valvonnasta puolustukseen

Saattaminen ja alas ampuminen ovat eri tehtäviä. Ilmatilan valvonta tarkoittaa tunnistamista, seuraamista ja raportointia. Ilmapuolustus tarkoittaa valtuutta torjua uhka. Viro, Latvia ja Liettua ovat vuodesta 2004 nojanneet kiertäviin liittolaiskoneisiin, koska niillä ei ole omia hävittäjävoimia. Baltian maat haluavat kaventaa valvonnan ja puolustuksen välistä eroa.

Viron puolustusministeri Hanno Pevkur ilmoitti, että 22 vuotta jatkunutta Baltic Air Policing -tehtävää ollaan muuttamassa ilmapuolustustehtäväksi (ERR, Aviation Week). Muutos laajentaisi SACEURin eli Naton Euroopan-joukkojen ylipäällikön toimivaltaa ja selkeyttäisi tilanteita, joissa lentäjä voi toimia ilman välitöntä lupaa omasta pääkaupungistaan. Pevkurin esimerkki on drooni: jos miehittämätön ilma-alus ylittää Naton ilmatilan rajan, lentäjän ei pitäisi joutua odottamaan poliittista päätöstä sen pudottamiseksi (Defence24).

Liettualaisviranomaiset ovat lisänneet varauksen. Päivitys muuttaa valmiutta ja komentajien toimintavapautta, mutta se ei automaattisesti tuo lisää Nato-hävittäjiä Baltiaan. Harvinaisia pitkän kantaman ilmatorjuntajärjestelmiä siirrettäisiin alueelle edelleen vain tarpeen mukaan (Delfi).

Heinäkuun tapaus osoitti, että Naton Itämeren-alueen käytännön ketju toimii: havainto, hälytyslento, tunnistus, saatto ja vastuun siirto maan rajojen yli. Se ei osoittanut, että liittokunta olisi ratkaissut vaikeamman kysymyksen. Nato pystyy siirtämään saattotehtävän sujuvasti maalta toiselle. Julkisesti ei ole nähty, kuka käskee käyttää voimaa silloin, kun kohdetta ei enää vain seurata.