Portugali ylitti elpymisrahojen 60 prosentin rajan

Portugali on maksanut kansallisen elpymis- ja palautumissuunnitelmansa eli PRR:n kautta 13,193 mrd. euroa kotimaisille tuensaajille. Summa vastaa 60:tä prosenttia hyväksytyn suunnitelman arvosta (Observador). Muutama päivä aiemmin Euroopan komissio antoi alustavan hyväksynnän Portugalin yhdeksännelle maksupyynnölle, mikä vapauttaa vielä noin 2,321 mrd. euroa lisää (ECO).

Hallinnollisesti tulos on vahva. EU:n pandemianjälkeinen elpymisrahasto on silti siirtymässä vaiheeseen, jossa kysymys ei enää ole vain siitä, liikkuuko raha. Ratkaisevaa on, mitä sillä saadaan valmiiksi.

Miten raha liikkuu — ja mihin se pysähtyy

Elpymis- ja palautumistukiväline RRF on EU:n keskeinen pandemianjälkeinen investointiohjelma. Se toimii eri logiikalla kuin monet vanhemmat EU-rahastot. Komissio ei korvaa jälkikäteen yksittäisiä laskuja, vaan maksaa jäsenmaille eriä, kun ennalta sovitut tavoitteet täyttyvät (European Commission).

Tavoitteita on kahta tyyppiä. Välitavoitteet tarkoittavat esimerkiksi lakien hyväksymistä tai hallinnollisten uudistusten etenemistä. Määrälliset tavoitteet mittaavat konkreettista tulosta, kuten valmistuneiden asuntojen määrää. Kun tavoite täyttyy, maksu etenee. Jos ei täyty, raha pysähtyy.

Portugalin 13,193 mrd. euron luku kertoo enemmän kuin pelkkä Brysselin ja Lissabonin välinen maksuliikenne. Se kuvaa rahaa, joka on todella päätynyt yrityksille, kunnille ja julkisille toimijoille Portugalissa. EFE:n mukaan Portugali on saanut RRF:stä noin 17,23 mrd. euroa, kun yhdeksäs maksuerä lasketaan mukaan. Se vastaa noin 78,7:ää prosenttia maan koko rahoituskehyksestä (Infobae/EFE).

Näiden lukujen väli on olennainen. Raha voi saapua Lissaboniin, se voidaan sitoa rakennusyhtiön sopimukseen, eikä tuloksena silti vielä ole toimivaa koulua tai digitaalista järjestelmää. Sama toimitusketjuongelma koskee kaikkia EU-maita. Portugalissa väli on monia muita maita pienempi, mutta sitä ei voi ohittaa.

Espanja osoittaa, että ehdollisuus puree yhä

Espanjan tapaus näyttää, miten järjestelmän ehdollisuus toimii käytännössä. Komissio hyväksyi Espanjan kuudennen maksuerän vain osittain. Maa täytti 51 välitavoitetta, mutta kolme määrällistä tavoitetta jäi vajaaksi. Sen seurauksena 537 milj. euroa jäi pidätykseen, koska kaksikielinen ammatillinen koulutus, etähoivapalvelut ja haavoittuvassa asemassa olevien tuki eivät edenneet sovitusti (El País).

Komissio voi siis hyväksyä suurimman osan maksuerästä ja jäädyttää loput. Tämä osittaisen maksun valta tekee Portugalin jäljellä olevista tavoitteista edelleen poliittisesti ja taloudellisesti merkittäviä, vaikka kokonaisluvut näyttävät hyviltä.

Italia näyttää, missä toimitusketju voi venyä pahimmin. Maalla on EU:n suurin elpymissuunnitelma. Erään analyysin mukaan 71,9 prosenttia rahoituksesta oli sidottu, mutta todelliset maksut olivat vasta 41,1 prosentissa. Valmiiden hankkeiden arvo oli noin 3,7 mrd. euroa, kun keskeneräisten arvo oli 44,9 mrd. euroa (contabilita-pubblica.eu). Kunnat, jotka eivät saa hankkeita valmiiksi ajoissa, voivat menettää EU-tuen tai joutua kattamaan kustannukset omista budjeteistaan (Corriere Bergamo).

Lasku on tulossa

Portugalin luvut kertovat aidosta etenemisestä. RRF:n perintöä ei kuitenkaan arvioida lopulta maksuprosentin perusteella. Euroopan tilintarkastustuomioistuin, EU:n riippumaton varainkäytön valvoja, on varoittanut, että tukivälineen seurantajärjestelmässä on puutteita. Sen mukaan järjestelmä ei mittaa riittävästi, syntyikö EU-rahoilla hyötyjä, joita ei muuten olisi saatu aikaan (ECA SR 13/2024).

Vuodesta 2028 alkaen NextGenerationEU-ohjelman takaisinmaksu tulee osaksi EU:n budjettikierrosta. Kyse on yhteisvelasta, jolla RRF rahoitetaan (ECA Opinion 2026-08).

Saksa ja muut nettomaksajat hyväksyivät EU:n yhteisen velan sillä perusteella, että järjestely on väliaikainen, hallittu ja vaikuttava. Portugalin hyvä maksujen läpimeno tukee tätä perustelua. Vuoteen 2028 mennessä hallitusten on silti pystyttävä näyttämään äänestäjille muutakin kuin maksupyyntöjä: toimivia kouluja, käyttöön otettuja digijärjestelmiä ja mitattavia tuottavuushyötyjä. Ilman niitä vastaavaa yhteisvelkakokeilua on huomattavasti vaikeampi perustella uudelleen.