Portugalin verotuomioistuimet ruuhkautuivat

Portugalin hallinto- ja verotuomioistuimissa veroriidan ratkaisu kestää nyt keskimäärin 861 päivää. Tuomioistuimet saavat vuodessa päätökseen vain 48 prosenttia niille tulevista jutuista, joten jono kasvaa edelleen (Executive Digest, komissio). Euroopan komissio nosti heikentymisen esiin vuoden 2026 oikeusvaltioraportissaan, joka julkaistiin 17. heinäkuuta.

Samassa raportissa komissio kiinnitti huomiota myös Portugalin valtiolliseen uutistoimistoon Lusaan. Kysymys on siitä, säilyykö toimituksellinen riippumattomuus, kun valtio omistaa ja ohjaa toimistoa. Havainnot kertovat EU-valvonnan perusrajasta: Bryssel voi tunnistaa instituutioiden rapautumista, mutta pakottavat keinot syntyvät vasta, jos erillinen EU-säädös antaa toimivallan.

Yli kahden vuoden odotus suojaa valtiota

Hallinto- ja verotuomioistuimet ratkaisevat käytännön kiistat kansalaisen, yrityksen ja valtion välillä: verotuspäätökset, luvat ja julkiset hankinnat. Kun jutun käsittely kestää yli kaksi vuotta ja tuomioistuimet pystyvät purkamaan alle puolet vuosittaisesta asiamäärästään, viranomaispäätöksistä tulee monelle käytännössä lopullisia. Odotus hyödyttää valtiota ja verohallintoa, joiden ratkaisut pysyvät voimassa sillä aikaa, kun valittaja jonottaa.

Portugali sopii laajempaan eteläeurooppalaiseen ongelmaan. Komissio arvioi Italian oikeudenkäyntien olevan yhä "EU:n pisimpien joukossa" (Euronews Italia). Espanja sai moitteita korkean tason korruptiojuttujen liiallisesta kestosta (elDiario.es). Kreikassa korruptiosyytteiden käsittelyssä oli komission mukaan tapahtunut vain rajallista edistystä (gr.euronews).

Vuosittainen oikeusvaltioraportti kattaa kaikkien 27 jäsenmaan oikeusjärjestelmät, korruption torjunnan, median vapauden ja instituutioiden keskinäiset valvontamekanismit. Se luo kirjallisen jäljen ja mainepainetta. Se ei itsessään käynnistä sanktioita, rahoitusleikkauksia tai oikeusprosesseja.

Lusa ja laki, johon komissio voi tarttua

Uutistoimisto Lusan tapaus on lähempänä EU-oikeuden kovaa ydintä. Kun yksityiset osakkaat vetäytyivät Lusasta, Portugalin valtio täytti aukon ja omistaa nyt 100 prosenttia yhtiön pääomasta. Tammikuussa 2026 hyväksytyt uudet säännöt antoivat hallitukselle vallan nimittää hallituksen jäseniä ja toivat laajennettuun neuvoa-antavaan elimeen poliittisia edustajia (CMPF).

Lusan toimittajat protestoivat. Heidän mukaansa uusi rakenne antaa hallituksen nimittämille henkilöille mahdollisuuden vaikuttaa toimituksellisiin ratkaisuihin. Portugalin journalistiliitto teki sen jälkeen Brysseliin virallisen kantelun. Sen mukaan säännöt rikkovat Euroopan medianvapausasetusta, vuonna 2024 hyväksyttyä EU-asetusta, joka edellyttää julkisen palvelun mediatoimijoilta toimituksellista riippumattomuutta. Kantelu koskee erityisesti riippumatonta hallintoa ja suojaa poliittiselta puuttumiselta (NUNS, asetus 2024/1083).

Kantelu ei ole ratkaisu. Komissio ei ole todennut Portugalin rikkoneen EU-oikeutta. Medianvapausasetus antaa Brysselille kuitenkin konkreettisen oikeudellisen tarttumapinnan, jota vuosiraportti ei yksin tarjoa. Jos Lusan säännöt rikkovat sitovia EU:n mediavapaussääntöjä, komissio voi aloittaa SEUT 258 artiklan mukaisen rikkomusmenettelyn eli viedä jäsenmaan EU-tuomioistuimeen EU-oikeuden rikkomisesta.

Poliittinen suojapuhe

Unkarin hallitus käytti raportin laajuutta nopeasti omaksi edukseen. Ministeri János Bóka esitti hallitusmyönteisessä Origossa, että havainnot osoittavat oikeusvaltio-ongelmia olevan kaikkialla EU:ssa, ei vain Budapestissa. Riippumaton unkarilaismedia torjui tulkinnan: Unkarin asema on olennaisesti toinen, koska sen EU-rahoitusta on jo jäädytetty erillisten budjettisuojasääntöjen perusteella. Ehdollisuusasetus antaa EU:lle mahdollisuuden pidättää varoja, jos oikeusvaltiopuutteet uhkaavat EU-rahojen käyttöä. Lisäksi elpymisrahaston välitavoitteisiin liittyy todellisia taloudellisia seurauksia (HVG, asetus 2020/2092).

Tällainen argumentti auttaa EU-paineen alla olevia hallituksia hämärtämään eroa pehmeiden suositusten ja jäädytettyjen varojen välillä. Poliittisena viestinä se toimii. Oikeudellisesti se ei muuta mitään. Vuosiraportti soveltaa samaa diagnoosikehikkoa kaikkiin jäsenmaihin. Seuraukset eroavat, koska ne riippuvat erillisistä välineistä, joilla on omat oikeudelliset testinsä.

Valvonta muuttuu paperiksi

Portugalin tapaus näyttää, miten EU-järjestelmä toimii. Komissio voi todeta, että tuomioistuinjärjestelmä ratkaisee alle puolet sille tulevista asioista. Se voi kirjata, että valtiollisen uutistoimiston hallintomalli huolestuttaa sen omia toimittajia. Se voi julkaista saman tarkastelun kaikista 27 jäsenmaasta ja antaa kotimaisille uudistajille yhteisen viitepisteen.

Ilman perussopimusrikkomusta, budjettisääntöihin kytkeytyvää laukaisevaa tekijää tai mediavapausasetuksen rikkomista komissio ei voi pakottaa Portugalia muutoksiin. Lusa-kantelu on nyt komission oikeudellisten yksiköiden arvioitavana: antaako se perusteet rikkomusmenettelylle? Jos antaa, vuosiraportti toimii ensimmäisenä askeleena kohti sitovaa tuomiota. Jos ei anna, Portugali liittyy niiden jäsenmaiden joukkoon, joissa Bryssel tunnistaa instituutioiden rapautumisen, julkaisee diagnoosin vuosittain ja seuraa tilanteen jatkumista. Siinä kohdassa EU:n oikeusvaltiovalvonta lakkaa olemasta valtaa ja muuttuu paperityöksi.