Portugalille €2,3 mrd. elpymisrahaa

Euroopan komissio on antanut myönteisen alustavan arvion Portugalin yhdeksännestä maksupyynnöstä EU:n elpymis- ja palautumistukivälineestä eli RRF:stä. Kyse on koronapandemian jälkeisestä rahastosta, josta jäsenvaltioille maksetaan vasta, kun ne ovat osoittaneet toteuttaneensa sovitut uudistukset ja investoinnit.

Portugalin maksuerä on noin 2,3 miljardia euroa (Observador, ECO). Kun rahat maksetaan, maa on saanut noin 17,2 miljardia euroa koko 22 miljardin euron suunnitelmastaan. Jäljellä on enää viimeinen maksupyyntö (Infobae/EFE).

Portugali kuuluu ohjelman nopeimpiin etenijöihin. Se ei silti vielä kerro, muuttuuko raha paremmiksi palveluiksi, tuottavuudeksi tai alueelliseksi kiinniotoksi. RRF:n perusjännite on juuri tässä: Bryssel pystyy varmistamaan, että virstanpylväät täyttyvät, mutta kansalaisen kokema vaikutus on vaikeampi todentaa.

Miten raha liikkuu

RRF toimii käytännössä tulossopimuksena. Jäsenvaltiot sopivat komission kanssa suunnitelmista, joissa on lueteltu virstanpylväitä, kuten lain hyväksyminen tai viraston perustaminen, sekä määrällisiä tavoitteita, kuten remontoitujen rakennusten tai tuettujen yritysten määrä. Komissio tarkistaa suoritukset ennen maksua ja voi pidättää rahaa, jos ehdot eivät täyty (asetus (EU) 2021/241).

Asetus sisältää myös sitovat vähimmäisrajat: vähintään 37 prosenttia menoista on kohdistettava ilmastotavoitteisiin ja vähintään 20 prosenttia digihankkeisiin.

Malli poikkeaa vanhemmasta EU-rahoituksesta, jossa maksu perustui usein tukikelpoisuuteen: kun hakemus täytti ehdot, raha liikkui. Portugalin yhdeksäs pyyntö tarkoittaa, että Lissabon dokumentoi 51 sovitun vaiheen valmistumisen ennen kuin komissio näytti maksulle vihreää valoa.

Järjestelmässä on silti sokea piste. Komissio voi tarkistaa, onko laki hyväksytty tai tavoite saavutettu. Paljon vaikeampaa on osoittaa, nostivatko samat toimet tuottavuutta, auttoivatko köyhempiä alueita kuromaan eroa kiinni tai synnyttivätkö ne investointeja, joita ei muuten olisi tehty. Euroopan tilintarkastustuomioistuin arvioi edelleen, mittaako malli luotettavasti todellisia tuloksia (ECA).

Kuka saa rahaa ja kuka odottaa

Portugalin seurantatiedot näyttävät, mihin raha päätyy. Yritykset ovat saaneet 4,6 miljardia euroa, julkiset toimijat 2,7 miljardia euroa, kunnat 2,1 miljardia euroa ja kotitaloudet vain 328 miljoonaa euroa (HR Portugal). Kotitaloudet voivat hyötyä epäsuorasti esimerkiksi kunnostetuista kouluista tai vahvemmista yrityksistä, mutta suora rahavirta kulkee laitoksille ja yrityksille.

Myös varsinaiset tuensaajat kohtaavat kitkaa. Portugalilaisyrityksille oli yhä maksamatta yli 1 miljardi euroa lähellä 30. kesäkuuta asetettua hanketakarajaa, vaikka sopimusten mukaisesta työstä oli valmiina noin 90 prosenttia (The Portugal Brief). Brysselissä virstanpylväs voi täyttyä samaan aikaan, kun lissabonilainen urakoitsija rahoittaa työtä omasta kassastaan.

Tämä kertoo laajemmasta kuviosta. Ensin etenevät organisaatiot, joilla on hallinnollista kapasiteettia: suuret yritykset ja keskushallinnon virastot. Monimutkaiset paikallishankkeet, kuten sairaalat, koulut ja alueellinen infrastruktuuri, ovat alttiimpia viivästyksille ja poliittiselle jarrutukselle.

Kun ehdollisuus puree

Espanja ja Romania näyttävät, mitä mallin ääripäissä tapahtuu. Espanjan kuudes maksuerä hyväksyttiin osittain noin 7 miljardin euron suuruisena, mutta 537 miljoonaa euroa jäi pidätetyksi, koska kolmea tavoitetta ei ollut varmennettu (El País). Päätös on merkittävä, koska se osoittaa, ettei mekanismi ole pelkkä automaattinen hyväksymislinja.

Romania näyttää toisen puolen. Valtionyhtiöiden hallintoa ja eläkeuudistusta koskevien virstanpylväiden puuttuminen johti noin 459 miljoonan euron pysyvään menetykseen (Știrile ProTV). Pelkästään Constanțan piirikunnassa rahoitus menetettiin 60 hankkeelta, joiden arvo oli lähes 150 miljoonaa euroa. Mukana oli 93 miljoonan euron sairaala (Mediafax).

Uudistuksia viivyttäneet poliitikot eivät maksaneet hintaa. Sen maksoivat potilaat, opiskelijat ja kunnat.

RRF on osoittanut, että EU voi pakottaa hallitukset säätämään lakeja, täyttämään ehtoja ja todentamaan työnsä. Avoimeksi jää, muuttuuko dokumentoitu eteneminen tuottavuudeksi, paremmiksi palveluiksi ja alueiden välisen eron kaventumiseksi. Siihen malli ei täysin vastaa.