Putin ottaa joukkojen lähetysvallan

Kun Neuvostoliitto lähetti panssarivaunut Tšekkoslovakiaan vuonna 1968, se perusteli 200 000 sotilaan maahantuloa "veljellisellä avulla". Oikeudellista kehikkoa ei tarvittu, vain voimaa ja Varsovan liiton kuuliaisuutta. Putinin Venäjä toimii toisin: se rakentaa ensin lain ja käyttää sitä sitten voimapolitiikan välineenä.

Putin allekirjoitti 25. toukokuuta lain, joka muuttaa kahta liittovaltion säädöstä ja antaa presidentille yksinvaltaisen oikeuden lähettää asevoimia ulkomaille, jos Venäjän kansalaisia uhkaa "pidätys, vangitseminen tai rikossyyte" tuomioistuimissa, joita Moskova ei tunnusta. Duuma eli parlamentin alahuone hyväksyi lain äänin 381–0. Federaationeuvosto eli ylähuone teki saman yksimielisesti (Kyiv Independent, Meduza). Laki tuli voimaan muutamassa päivässä.

Kyse on mekanismista, jota Venäjä on testannut jo Georgiassa vuonna 2008, Krimillä vuonna 2014 ja Itä-Ukrainassa vuonna 2022. Ensin jaetaan passeja, sitten väitetään venäläisten joutuvan vainon kohteeksi ja lopuksi perustellaan väliintuloa heidän suojelemisellaan.

Passista väliintuloon

Lain käytännön logiikka nojaa toiseen työkaluun: Venäjän kansalaisuuden massajakoon alueilla, joita Moskova sanoo myöhemmin suojelevansa. Yhdeksän päivää ennen sotilaslakia Putin allekirjoitti erillisen asetuksen, joka poistaa Transnistrian asukkailta normaalit kansalaisuusvaatimukset. Transnistria on Moldovan Venäjä-mielinen irtautumisalue. Asumisaikaa, kielikoetta tai historiatestiä ei vaadita (Meduza). Lansing Institute arvioi ratkaisun olevan "johdonmukainen hybridisodankäynnin mekanismi", joka "täydentää suoraan" joukkojen lähettämistä koskevaa lakia (Lansing Institute).

Aiemmin Venäjän laki edellytti federaationeuvoston hyväksyntää jokaiselle ulkomaiselle operaatiolle. Krimillä Putin kiersi menettelyä käytännössä, mutta muodollinen kehikko säilyi. Uusi laki poistaa vaatimuksen kokonaan, kun operaatio perustellaan kansalaisten suojelemisella. Päätös siirtyy presidentille (United24 Media).

Lain sanamuoto kohdistuu tuomioistuimiin, "joihin Venäjä ei osallistu". Määritelmä sopii suoraan Kansainväliseen rikostuomioistuimeen ja hyökkäysrikosta käsittelevään erityistuomioistuimeen. Euroopan neuvoston 34 jäsenmaata allekirjoitti erityistuomioistuimen perustamisen Chișinăussa 15. toukokuuta, kymmenen päivää ennen Putinin sotilaslakia (Euronews).

Kaksi Eurooppaa, kaksi riskiarviota

Euroopan pääkaupungit reagoivat hyvin eri painolla. Viro kutsui Venäjän asiainhoitajan puhutteluun 21. toukokuuta, karkotti sotilasreserviläisen ja rajoitti diplomaattien liikkumista (Estonian MFA). Viro valmistelee myös kieltoa, joka estäisi Venäjän kansalaisia ostamasta kiinteistöjä ilman pitkäaikaista oleskelulupaa (ERR). Suomi ilmoitti, ettei se hyväksy 1. kesäkuuta alkaen Venäjän ei-biometrisiä passeja, ja sitoutui Naton 5 prosentin BKT-puolustusmenotavoitteeseen (Yle). Euroopan parlamentti totesi, että "Baltian maiden uhkaaminen merkitsee koko Euroopan unionin uhkaamista" (European Parliament).

Jyrkin muutos tuli Unkarista. Péter Magyarin johtama uusi Tisza-hallitus karkotti SVR:n upseerin Artur Szuskovin 4. toukokuuta. Orbánin hallitus oli aiemmin estänyt vastaavan päätöksen. Budapest viesti myös olevansa valmis tukemaan EU-pakotteita henkilöille, joita Orbán oli suojannut henkilökohtaisesti, muun muassa patriarkka Kirillille (Euronews Hungary). Venäjä menetti samalla sekä EU-vetoihin nojaavan kanavansa että Budapestin tiedusteluinfrastruktuurin.

Slovakia jäi yksin toiseen suuntaan. Robert Ficon hallitus ei kommentoinut lakia, mutta palautti Venäjän diplomaatti- ja sotilasasiamiesten läsnäoloa, jonka edeltäjät olivat purkaneet (Denník N). Euroopan parlamentti vastasi äänin 347–165 päätöslauselmalla, jossa uhattiin aktivoida ehdollisuusmekanismi. Se on EU:n väline, jolla voidaan jäädyttää rahoitusta oikeusvaltiota heikentäviltä hallituksilta, ja Slovakian kohdalla kyse voisi olla miljardeista euroista (Aktuality.sk).

Naton aukko

Tšekin presidentti Petr Pavel kuvasi rakenteellisen ongelman täsmällisesti: Venäjä on "kehittänyt toimintatavan, joka lähes yltää 5. artiklan kynnykselle mutta jää aina hieman sen alle" (Novinky.cz). Naton 5. artikla tarkoittaa yhteistä puolustusta, jossa hyökkäys yhtä jäsenmaata vastaan tulkitaan hyökkäykseksi kaikkia vastaan. Pieni, kiistettävä ja humanitaariseksi kehystetty "kansalaisten suojeluoperaatio" käyttää juuri tuota epäselvyyttä.

Naton Varsovan-huippukokouksessa vuonna 2016 sovittu linja sallii hybridihyökkäysten tulkitsemisen yhteisen puolustuksen perusteeksi. Käytännössä liittokunta on käsitellyt jopa fyysisiä ilmatilaloukkauksia 4. artiklan mukaisina neuvotteluasioina, ei 5. artiklan laukaisijoina.

Yksikään Nato-instituutio ei ole vielä esittänyt täsmällistä vastalääkettä passien ja väliintulon yhdistelmälle. Euroopan komissio valmistelee 21. pakotepakettia. Naton Eastern Sentry kokoaa ilmapuolustusta itäiselle sivustalle. Ratkaiseva kysymys on silti auki: missä vaiheessa passien jakaminen vieraan valtion väestölle muuttuu hyökkäyksen valmisteluksi? Virossa on noin 78 000 Venäjän kansalaista ja Latviassa noin 40 000 (Kyiv Independent). Kysymys ei ole teoreettinen.

Venäjä sääti lait julkisesti, kahdentoista viikon aikana ja ilman yhtäkään vastustavaa ääntä. Euroopan vastaus on yhä kesken.