Qatargate-pidätysmääräys Dimitris Avramopoulosille

Kreikkalaismediat ovat nostaneet Dimitris Avramopoulosin takaisin Qatargate-tutkinnan piiriin. Niiden mukaan Belgian oikeusviranomaiset ovat antaneet eurooppalaisen pidätysmääräyksen maksuista, joita Avramopoulos sai Antonio Panzeriin kytkeytyneeltä Fight Impunity -järjestöltä (in.gr). Belgian viranomaisilta tai belgialaismediasta ei kuitenkaan ole julkisesti löytynyt vahvistusta asiakirjojen perusteella. Se rajaa tapauksen toistaiseksi olennaisesti.

Pidätysmääräyksen merkitys

Jos määräys on annettu, asia etenisi eurooppalaisen pidätysmääräyksen kautta. Kyse on EU:n välineestä, jolla yhden jäsenmaan oikeusviranomainen voi pyytää toista jäsenmaata pidättämään ja luovuttamaan henkilön syytetoimia tai rangaistuksen täytäntöönpanoa varten (puitepäätös 2002/584/YOS, EU:n e-Justice-portaali).

Menettely ei olisi diplomaattinen neuvottelu. Belgia tekisi pyynnön, ja Kreikka käsittelisi sen omissa tuomioistuimissaan. Kreikan ei tarvitsisi tutkia Belgian rikosasiaa alusta alkaen, mutta kreikkalaiset tuomarit voisivat arvioida, estävätkö oikeudelliset rajat, perusoikeuskysymykset tai kansalliset säännöt määräyksen täytäntöönpanon.

Siksi Avramopoulosin nykyinen asema on keskeinen. Hän on Kreikan parlamentin jäsen. Kreikan perustuslain 62 artiklan mukaan kansanedustajaa ei saa vaalikauden aikana pidättää, asettaa syytteeseen tai muuten rajoittaa ilman parlamentin lupaa, ellei häntä tavata vakavan rikoksen teosta (Kreikan perustuslaki). Avramopoulosin kerrottu ilmoitus, ettei hän aio vedota immuniteettiin, voi keventää poliittista painetta. Se ei silti ratkaise, tarvitaanko parlamentilta ensin muodollinen päätös.

Miksi maksut ratkaisevat

Fight Impunity tekee tapauksesta muutakin kuin Kreikan sisäpolitiikkaa. Panzeri perusti järjestön lähdettyään Euroopan parlamentista. Euronews kertoi vuonna 2022, että Avramopoulos myönsi saaneensa järjestöltä 60 000 euroa mutta sanoi maksun olleen laillinen ja asianmukaisesti ilmoitettu (Euronews).

Kreikkalaisraportoinnissa puhutaan nyt suuremmista summista, noin 70 000-75 000 eurosta, mutta ero ei ole julkisesti selvinnyt (in.gr). Epäselvyys on olennainen, koska julkinen näyttö on yhä vajaa. Maksu voi olla tutkijoille merkityksellinen ilman, että se itsessään todistaa lahjontaa, rikollista tarkoitusta tai tietoista osallistumista rikollisjärjestöön.

Belgian tutkinnan paino kasvoi, kun Panzeri suostui yhteistyöhön syyttäjien kanssa. Reutersin mukaan hän lupasi antaa tietoja väitetyistä toimintatavoista, rahavirroista, maista ja henkilöistä (Reuters). Se voi selittää, miksi vanhat maksut ovat edelleen poliittisesti vaarallisia. Oikeudellisesti ratkaiseva kysymys on silti avoin: mitä Belgia tarkalleen väittää Avramopoulosin tehneen, jos mitään?

Vastuuaukon ongelma

Qatargate pakotti jo Euroopan parlamentin kiristämään pääsyä, sidonnaisuusilmoituksia ja lobbausta koskevia sääntöjä, kun skandaali paljasti sisäisen valvonnan heikkoudet (Euroopan parlamentti). Myöhemmin perustettu EU:n eettinen elin toi yhteisiä käytösstandardeja eri instituutioille, mutta se ei voi johtaa rikostutkintaa eikä panna pidätysmääräystä täytäntöön (Euroopan komissio).

Ero on tärkeä. Komissio voi kärsiä mainehaittaa, jos toinen entinen korkean tason EU-vaikuttaja kytkeytyy tutkintaan. Menettely ei kuitenkaan ole komission käsissä. Siitä vastaavat Belgian syyttäjät, Kreikan tuomioistuimet ja mahdollisesti Kreikan parlamentti.

Vaikutusvalta jakautuu siksi hankalasti. Belgian tutkijat voivat, jos pidätysmääräys on olemassa, viedä asian rajojen yli. Kreikan instituutiot voivat hidastaa, seuloa tai ehdollistaa seuraavan vaiheen. Avramopoulos voi luvata yhteistyötä, mutta hän ei voi yksin päättää perustuslaillisesta menettelystä.

Avoimet kysymykset ovat täsmällisiä. Onko Belgia antanut pidätysmääräyksen? Onko Kreikka vastaanottanut sen virallisesti? Mistä rikoksista on kyse? Pitääkö parlamentin poistaa immuniteetti ennen kuin Kreikan viranomaiset voivat toimia?

Ennen vastauksia tapaus pysyy väitteen ja näytön välissä. Qatargaten jälkinäytös mittaa nyt, kykeneekö Euroopan oikeudellinen koneisto seuraamaan näyttöä niin, etteivät virka-asema, immuniteetti tai entinen EU-status hämärrä rajaa.