Rheinmetall kaksinkertaistaa ruutituotannon

Ylä-Baijerissa sijaitseva Aschau am Inn on Euroopan ammustuotannon kannalta tärkeämpi paikka kuin kartalta arvaisi. Rheinmetall rakentaa sinne tehtaansa laajennusta, jota yhtiö kutsuu Euroopan suurimmaksi ruutitehtaaksi. Tuotanto kasvaa noin 1 700 tonnista 4 200 tonniin vuodessa. Vuoteen 2028 mennessä laitoksen pitäisi valmistaa yli miljoona modulaarista ajoainepanosta vuodessa (Zeit, Bloomberg).

Laajennus osuu ketjun kohtaan, jossa Euroopalla on todellinen pullonkaula. Pula ei koske vain kranaatinkuoria tai taistelukärkiä, vaan ajoainetta: ruutia, joka palaa tykin putkessa ja lähettää ammuksen liikkeelle (Süddeutsche Zeitung). Ilman sitä kranaatti on metalliesine.

Aschaun hanke on konkreettista kapasiteetin kasvua. Samalla se on esimerkki siitä, miten julkinen raha kasvattaa yksityistä tuotantokykyä ilman julkisia sääntöjä siitä, kuka saa tuotannon ensin.

Minkä aukon ajoaine paljastaa

EU-maat sopivat maaliskuussa 2023 toimittavansa Ukrainalle miljoona tykistöammusta ja täydentävänsä samalla omia varastojaan (neuvosto). Tavoite jäi vajaaksi. Tšekkiläisissä ja puolalaisissa selvityksissä syy jäljittyi tuotantoketjun alkuun: Nato-mailla on vakava pula nitroselluloosasta ja TNT:stä, kemiallisista raaka-aineista, joita tarvitaan ennen ammusten kokoamista (Novinky, RMF24).

Aschau sijaitsee juuri tässä pullonkaulassa. Yhteys Ukrainaan on jo olemassa: Rheinmetallin heinäkuun 2026 toimituksissa kerrotaan yhdistetyn Unterlüssin tehtaan kranaatteja Aschaun ja Sveitsin Wimmisissä sijaitsevan Nitrochemien DM72-ajoainepanoksiin (Warsight).

EU on rakentanut pulaan kolme rahoitusvälinettä. ASAP-asetus, eli ammustuotannon tukiväline, kohdisti 500 milj. euroa tehtaiden pullonkaulojen poistamiseen (ASAP-asetus). Toukokuussa 2025 hyväksytty SAFE lisäsi 150 mrd. euron lainavälineen puolustusinvestointeihin (neuvosto). Ne liikuttavat rahaa. Ne eivät anna Brysselille valtaa päättää, minne Rheinmetallin seuraava ruutitonni toimitetaan.

Rheinmetall on yksityinen yhtiö. Sen toimitusjärjestystä ohjaavat sopimukset ja katteet, eivät EU:n tai Naton määräykset. Kansalliset hallitukset voivat ostaa ajoainetta hankinnoilla. Nato asettaa tavoitteita ja koordinoi. Julkista priorisointikehikkoa ei silti ole: miten kasvanut tuotanto jaetaan Ukrainan, kansallisten varastojen ja liittokunnan reservien kesken.

Helpotus ja haavoittuvuus samaan aikaan

Lisäkapasiteetti helpottaa pulaa, mutta herättää kysymyksen määräysvallasta.

Puolalle Aschaun laajennus on todellinen helpotus, mutta Varsova rakentaa myös omaa puskuria. Meskon Pionkin laitos pystyy teknologiansiirron jälkeen modulaaristen ajoainepanosten sarjatuotantoon, ja Puolan asevarusteluvirasto on tehnyt yli 13,5 mrd. zlotyn sopimuksen sadoistatuhansista 155 millimetrin ammuksista (Milmag). Puola haluaa toimituksia, mutta ei olla yhden baijerilaisen laakson varassa.

Suomi näyttää toisen riskin. Nammon pyörittämä Vihtavuoren ruutitehdas kärsi onnettomuudesta, joka keskeytti laajennushankkeen (Yle). Kotimainen ja liittolaismaassa sijaitseva kapasiteettikin voi pysähtyä yhden turvallisuuspoikkeaman vuoksi. Euroopan ruutituotanto on yhä keskittynyt kolmelle yhtiölle: Rheinmetallille, Eurencolle ja Nammolle. Baijerin lisäkapasiteetti vähentää niukkuutta, mutta pitää riippuvuuden hyvin lyhyessä toimittajalistassa.

Ketjun alkupään kemia tekee keskittymästä vaikeamman. Puuvillalinttereistä valmistettava nitroselluloosa on yhä raportoitu rajoite, jota yksittäinen ruutitehdas ei ratkaise. Kestävämpi toimitusketju vaatisi investointeja tehtaan lattian alapuolelle: raaka-aineisiin, kemiallisiin esiasteisiin ja osaavaan työvoimaan. EU:n rahoitustiedotteissa tämä kerros jää suurelta osin näkymättömiin.

Julkinen raha, yksityinen jako

Aschau kohdistuu oikeaan pullonkaulaan, mutta kolmella rajalla. Täysi kapasiteetti saavutetaan vasta vuonna 2028, liian myöhään Ukrainan tämänhetkiseen tykistöpulaan. Kolme yksityistä tuottajaa vastaa edelleen valtaosasta Euroopan ruutituotantoa. EU ja Nato julkaisevat ammustavoitteita, mutta eivät tarkastettuja komponenttikohtaisia erittelyjä: ruuti, sytyttimet, TNT ja panosmoduulit.

Vastuuaukko on hallituksilla. Yksikään jäsenmaan puolustusministeriö tai EU-instituutio ei ole julkaissut sääntöjä siitä, kuka saa etusijan tuotannon kasvaessa. Siihen asti julkinen raha kasvattaa yksityistä kapasiteettia ilman näyttöä julkisesta määräysvallasta.