Velkainen SFR pilkotaan kilpailijoille

Altice Francen liiketoiminta rakentui yhdelle oletukselle: korot pysyisivät matalina pysyvästi. Patrick Drahi lainasi miljardeja ja kokosi teleoperaattoreita Ranskasta, Portugalista ja Yhdysvalloista vuosina 2014-2016. Oletus petti. Ranskan toiseksi suurin mobiilioperaattori SFR, konsernin arvokkain osa, on nyt päätymässä kolmen jäljelle jäävän kilpailijan jaettavaksi: Orangen, Bouygues Telecomin ja Freen. SFR:n 25 miljoonaa mobiiliasiakasta eivät synnyttäneet Drahin velkakriisiä, mutta seuraukset näkyvät todennäköisesti heidän laskuissaan.

Miten korkojen nousu rikkoi mallin

Drahi osti SFR:n Vivendiltä vuonna 2014 noin 17 mrd. eurolla. Kauppa rahoitettiin lähes kokonaan high yield -lainoilla eli riskipitoisilla yrityslainoilla, joista sijoittajille maksetaan tavallista korkeampaa korkoa (Swissinfo). Malli oli yksinkertainen: lainaa halvalla, osta operaattoreita, leikkaa kuluja, rahoita velka uudelleen ja jatka seuraavaan kauppaan.

Se toimi niin kauan kuin EKP:n korot pysyivät lähellä nollaa. Kun EKP eli Euroopan keskuspankki nosti euroalueen korkoja 4,5 prosenttiyksikköä vuosina 2022-2023, Altice Francen velkakuorma muuttui kestämättömäksi. Velka oli enimmillään yli 24 mrd. euroa (IFR, NautaDutilh). Luottoluokittajat painoivat yhtiön luokituksen syvälle roskalainaluokkaan (Cbonds). Vuoden 2025 lopulla valmistunut tuomioistuimen valvoma velkajärjestely pakotti velkojat hyväksymään tappioita ja leikkasi taseesta miljardeja euroja velkaa (Ropes & Gray). Drahin omaisuus, jonka arvoksi arvioitiin aiemmin lähes 22 mrd. dollaria, kutistui murto-osaan entisestä (Crain Currency). SFR:n myynnillä lyhennetään jäljelle jäänyttä velkaa.

Vähemmän operaattoreita, kalliimmat laskut: Euroopan näyttö

Järjestely supistaisi Ranskan mobiilimarkkinan neljästä operaattorista kolmeen. SFR:n asiakkaille olennainen kysymys on suora: nouseeko puhelinlasku?

Eurooppalainen näyttö viittaa siihen. BEREC, eurooppalaisten televalvojien yhteistyöelin, on arvioinut, että vastaavat neljästä kolmeen -fuusiot nostivat hintoja 10-15 % (BEREC). CEPR:n tutkimuksen mukaan keskittyminen nostaa hintoja, mutta ei luotettavasti lisää investointeja, joilla fuusioita yleensä perustellaan (CEPR VoxEU).

Ranska on itse näyttänyt, mitä vastakkainen suunta tekee. Kun Free tuli markkinoille neljäntenä operaattorina vuonna 2012, mobiilihinnat laskivat pelkästään samana vuonna 11,4 % (ARCEP data via Rude Baguette). Keskimääräinen kuukausilasku laski seuraavan vuosikymmenen aikana 27,30 eurosta 14,30 euroon (Telecoms.com). Sama Free, jonka markkinoilletulo painoi hinnat alas, on nyt yksi kolmesta ostajasta, jotka poistaisivat neljännen toimijan.

Portugalissa sama ilmiö näkyy käänteisesti. Romanialainen DIGI tuli Portugalin markkinoille vuoden 2024 lopulla mobiililiittymillä, joiden hinnat alkoivat 4 eurosta kuukaudessa. Kevääseen 2026 mennessä Portugalin telehinnat olivat laskeneet 2,2 % vuodentakaisesta (ANACOM via Tek Sapo). Useampi operaattori painaa hintoja alas. Harvempi nostaa niitä.

Testi ilman helppoa korjauskeinoa

Viranomaislupa ei ole varma. Ranskan kilpailuviranomaisella on päätökseen enintään 18 kuukautta, ja Euroopan komissio voi ottaa asian käsiteltäväkseen. Komissaari Teresa Riberan alaisuudessa valmistellut uudet fuusio-ohjeet antavat aiempaa enemmän painoa "resilienssille" ja investointikyvylle (EC). Komissio ei silti ole hyväksynyt yhtäkään neljästä kolmeen -telefuusiota ilman ehtoa uskottavasta uudesta tulokkaasta. Espanjassa sellainen oli DIGI. Italiassa Iliad. Ranskassa selvää ehdokasta ei ole.

Aukko on järjestelyn suurin heikkous. Jos viranomaiset eivät löydä neljättä operaattoria, jolla olisi halua ja kykyä tulla markkinoille, vaihtoehdot jäävät karkeiksi: fuusio estetään tai hyväksytään tietäen, että vertailukelpoisissa tapauksissa hinnat ovat nousseet. SFR:n 25 miljoonalle mobiiliasiakkaalle vastaus näkyy seuraavassa laskussa.