Romania pyytää NATO:lta tutkia satamaräjähdyksen jälkeen

Romanian Constantan satamassa räjähti aiemmin tässä kuussa drooni. Rikostutkinta on yhä kesken: kyse saattoi olla onnettomuudesta, navigointivirheestä, elektronisen sodankäynnin sivuvaikutuksesta tai tahallisesta iskusta. Romanian presidentti Nicușor Dan vahvisti keskustelut Ukrainan viranomaisten kanssa, mutta ei nimennyt julkisesti syyllistä.

Räjähdyksen paljastama ongelma on selvempi. Constanta on yksi Mustanmeren porteista EU:n solidaarisuuskaistoille, kuljetusreiteille, jotka Bryssel perusti vuonna 2022 pitääkseen Ukrainan viljan ja tavarat liikkeessä Venäjän häirittyä tavanomaisia kauppareittejä (European Commission). Sotaan liittyvä esine päätyi logistiikkasolmuun, josta Eurooppa on riippuvainen. Julkisuudessa ei kuitenkaan ole selvää viranomaisketjua sille, kenen olisi pitänyt havaita, tunnistaa tai pysäyttää se.

Tutkien väliin jäävä aukko

Romanialla on ilmadrooneihin tarkoitettuja torjuntajärjestelmiä. Yhden kerrotaan pysäyttäneen ilmassa liikkuneen droonin joitakin viikkoja aiemmin. Rannikkovalvonta taas on Romanian merivoimien ja satamaviranomaisten vastuulla, ja se seuraa tietyn kokoluokan aluksia. Miehittämätön pinta-alus, eli pieni etäohjattu vene, joka voi kuljettaa räjähteitä, ei sovi kunnolla kumpaankaan luokkaan. Se on liian merellinen ilmatorjunnalle ja liian pieni tavanomaiselle alusvalvonnalle.

GPS-häirintä Mustanmeren alueella on hyvin dokumentoitu ilmiö (GPSJam). Vielä ei tiedetä, johtuiko kyseisen aluksen reitti häirinnästä tai sijaintitiedon väärentämisestä. Puolustusaukko on silti olemassa syystä riippumatta: järjestelmät on rakennettu eri uhkiin, ja uhka osui niiden väliin.

Romania on pyytänyt Natolta väliaikaisia tutka- ja droonintorjuntajärjestelmiä rannikolleen (24chasa). Pyyntö kertoo ongelman sijainnin. Se on rauhanajan satamasääntelyn ja sodan esineiden välissä, kun jokin ajautuu tai ohjataan liittolaismaan vesille tavalla, johon yksittäistä kansallista järjestelmää ei ole suunniteltu.

Kuka vartioi satamaa?

Constantan kaltaisen sataman suojaaminen kulkee vähintään neljän tason kautta. Yksikään niistä ei omista koko ongelmaa.

Ensimmäisenä on satamaviranomainen, joka vastaa kaupallisesta toiminnasta ja perusvalvonnasta. Sen yläpuolella Romanian asevoimat, rannikkovartiosto, merivoimat ja ilmatorjunta, käsittelevät alueellisia uhkia. Kukin haara valvoo eri toimintaympäristöä ja toimii eri komentoketjussa. Mereltä tuleva drooni voi pudota kaikkien kolmen väliin.

EU-lainsäädäntö velvoittaa jäsenmaita turvaamaan satamat ja kriittisen infrastruktuurin, myös kuljetuskäytävät (Directive (EU) 2022/2557, Council). EU:n meriturvallisuusstrategia tuo lisäksi yhteistyömalleja valvontaan ja kyberriskeihin (European Commission). Bryssel asettaa kuitenkin vaatimuksia ja rahoittaa parannuksia. Se ei miehitä satamia eikä käytä tutkia.

Nato toimii eri logiikalla. Pohjois-Atlantin sopimuksen 4. artiklan nojalla liittolainen voi pyytää muita jäsenmaita neuvottelemaan, jos se kokee turvallisuutensa uhatuksi. Menettely on tarkoitettu epäselviin tilanteisiin, joissa ei vielä olla 5. artiklan yhteisen puolustuksen kynnyksellä (NATO). Bulgaria, Romania ja Turkki, eli Mustanmeren rannikon kolme Nato-maata, ovat jo perustaneet yhteisen miinantorjuntaryhmän, jonka Nato on aktivoinut operatiiviseen käyttöön (NATO MARCOM). Ryhmä torjuu miinoja, ei drooneja. Se silti osoittaa, että etulinjan maat näkevät sodan tuoneen fyysisiä vaaroja omille vesilleen.

Lisäksi tulevat kaupalliset toimijat: vakuuttajat, jotka hinnoittelevat riskiä, ja varustamot, jotka muuttavat reittejä. Toistaiseksi kumpikaan ryhmä ei ole julkisesti ilmoittanut muuttaneensa Constantaa koskevia käytäntöjä.

EU on tuominnut Venäjän loukkaukset liittolaismaiden ilmatilassa alueella (EEAS). Naton harmaan alueen vastetta tutkivat analyytikot ovat huomauttaneet, että liittokunnan menettelyt toimivat parhaiten silloin, kun jäsenmaat tietävät, mitä on tapahtunut. Epäselvät tapaukset, joita on vaikea sijoittaa yhteen luokkaan, rasittavat koko järjestelmää (CEPA).

Seuraava kerta

Constanta on tärkeä, koska EU nimesi sen sodanajan logistiikkakäytäväksi. Eurooppa rakensi reitit tukeakseen Ukrainan taloutta nopeammin kuin se ehti selventää, miten niitä puolustetaan uhkilta, jotka eivät osu nykyisten valvontajärjestelmien lokeroihin.

Ratkaisematon kysymys palaa seuraavan välikohtauksen mukana: jos toinen merellinen esine saavuttaa Ukrainan sotatalouteen kytkeytyvän eurooppalaisen sataman, tapahtumien kulku on yhä epäselvä ja ilma- sekä meripuolustus vastaavat eri komentoketjuille, kuka päättää riittävän nopeasti, pidetäänkö satama auki, suljetaanko se vai pyydetäänkö apua?