Romania pysäyttää $7 billion reaktorihankkeen

Pienet modulaariset reaktorit, SMR:t, perustuvat ydinvoiman teollistamislupaukseen. Ajatus on, että yhden valtavan ja joka kerta erikseen suunnitellun voimalan sijasta reaktorit rakennetaan pienempinä sarjatuotteina tehtaassa ja kuljetetaan käyttöpaikalle. Kun samaa yksikköä tehdään monta kertaa, kymmenennen pitäisi olla halvempi ja nopeampi kuin ensimmäisen.

Tämän logiikan piti saada eurooppalainen näyttö Romaniassa. Doiceștin hanke osoittaa nyt, että vaikein ongelma ei ole reaktorifysiikka vaan rahoitus. Taloudellinen järki syntyy vasta toistosta, mutta jonkun on ensin maksettava kallis ensimmäinen yksikkö.

Ensimmäinen yksikkö on aina kallein

Doiceștiin suunniteltiin kuutta pientä reaktorimoduulia entiselle hiilivoimala-alueelle. Jokaisen sähköteho olisi ollut 77 megawattia, ja kokonaisuus olisi tuottanut tasaista perusvoimaa keskikokoisen kaupungin tarpeisiin (Economica). Yhdysvaltalainen NuScale on saanut ensimmäisenä SMR-kehittäjänä Yhdysvaltain viranomaisen hyväksynnän reaktorisuunnitelmalleen, eli turvallisuusperustelu on mennyt läpi (NRC). Teknologia ei siis ole hankkeen ilmeisin pullonkaula.

Raha on. Romania halusi suojata itseään ymmärrettävällä tavalla: ensin ostettaisiin yksi moduuli, sen toiminta arvioitaisiin ja vasta sitten sitouduttaisiin viiteen seuraavaan. Romanialaismedian mukaan NuScale ei hyväksynyt tällaista riskinjakoa, eikä puitesopimusta allekirjoitettu (HotNews). Noin 7 miljardin dollarin yhdysvaltalaisrahoitus oli tiettävästi saatavilla vientiluottolaitosten kautta, mutta se edellytti Romanian valtiontakausta, jota ei tullut (Adevărul).

Nuclearelectrican osakkeenomistajat äänestävät 15. heinäkuuta siitä, onko hankkeen alkuperäinen strategia yhä voimassa. Helmikuulle 2026 suunniteltuun investointipäätökseen sidottuja ehtoja ei täytetty kesäkuun määräaikaan mennessä (BVB/SNN). Äänestys voi johtaa uusiin sopimusehtoihin, toiseen teknologiakumppaniin tai hankkeen uudelleensuunnitteluun (Bursa). Kyse ei ole vielä perumisesta. Silti Euroopan pisimmälle edenneen SMR-hankkeen pysähtyminen kertoo paljon ydinvoimatavoitteiden ja rahoituskelpoisuuden välisestä aukosta.

NuScalelle tämä ei ole ensimmäinen takaisku. Sen aiempi lippulaivahanke Idahossa kaatui kustannusten nousuun ja siihen, ettei riittävä määrä energiayhtiöitä sitoutunut ostajiksi (ANS). Viranomaishyväksyntä osoitti, että suunnitelmaa pidettiin turvallisena. Se ei osoittanut, että voimala voidaan rakentaa hintaan, jonka asiakkaat hyväksyvät.

Mitä hinta tarkoittaisi sähkölaskussa

Riippumattoman romanialaisarvion mukaan Doiceștin sähkön hinnasta pelkkä rakennuskustannusten takaisinmaksuosuus olisi noin 244 euroa megawattitunnilta. Käyttökustannusten kanssa hinta nousisi noin 276 euroon megawattitunnilta (Romania Military). Luku on ulkopuolinen arvio, ei virallinen tariffi. Vertailun vuoksi: teollisen mittakaavan aurinko- ja tuulivoima jää Euroopassa usein selvästi tätä alemmaksi tuotettua energiayksikköä kohti, vaikka ne eivät tuota samaa tasaista tehoa ilman akkuja tai varavoimaa (Lazard).

Romanian väliaikainen pääministeri Ilie Bolojan on kyseenalaistanut julkisesti jo tehdyt sitoumukset: rahaa on käytetty noin 240 miljoonaa dollaria, ja pelkkä rakentamista edeltävä vaihe voisi vaatia vielä 600 miljoonaa dollaria lisää (Adevărul, ZF).

Sama kysymys koskee jokaista eurooppalaista SMR-hanketta

Romania ei ole poikkeus. Kaikkialla Euroopassa SMR-hankkeita suunnittelevat maat rakentavat jonkinlaista julkista rahoituspehmustetta, koska yksityinen sijoittaja ei ota yksin riskiä reaktorityypistä, jota ei ole vielä käytetty kaupallisesti.

Puola on tässä pisimmällä avoimuudessa. Orlen Synthos Green Energy on hakenut omien sanojensa mukaan EU:n ensimmäistä SMR-reaktoreita koskevaa hinnanerotussopimusta 14 reaktorille (OSGE). Hinnanerotussopimus tarkoittaa julkista takuuta: jos sähkön markkinahinta jää sovitun lattiatason alle, valtio maksaa erotuksen. Malli myöntää suoraan, ettei SMR-sähkö vielä pärjää avoimilla markkinoilla. Ruotsi on mennyt pidemmälle: valtio ottaa 60 prosentin osuuden Videbergin ydinvoimayhtiöstä ja on antanut viranomaisille tehtäväksi suunnitella EU-sääntöjen kanssa yhteensopivia pitkäaikaisia hintasuojausvälineitä (Swedish government). Tšekki kytkee Rolls-Roycen SMR-suunnitelmia kotimaiseen teolliseen osallistumiseen ja valtion tukeen, vaikka rahoitusehdot ovat vielä epäselviä (World Nuclear News).

Kuva on johdonmukainen: yksikään Euroopan maa ei ole löytänyt tapaa rahoittaa ensimmäistä lajiaan olevia SMR-reaktoreita puhtaasti markkinaehdoin.

Doiceștin uudelleenarviointi ei todista, että pienreaktorit ovat umpikujassa. Se osoittaa seuraavan testin: pystyvätkö hallitukset rakentamaan sopimuksia, jotka tekevät ensimmäisestä voimalasta rahoituskelpoisen peittämättä kustannusta niiltä, jotka maksavat sähkölaskuja vuosikymmeniä. Sarjatuotannon logiikka voi vielä toimia. Ensimmäiselle yksikölle tarvitaan silti maksaja.