Romania oikeuteen apteekkimaksujen viiveistä

Apteekki maksaa lääketukkunsa, henkilöstönsä ja vuokransa ajallaan, vaikka se luovuttaa asiakkaille valtion korvaamia lääkkeitä. Jos valtio maksaa korvauksen myöhässä, apteekki rahoittaa välin itse: ottaa lainaa, viivästyttää omia maksujaan tai pienentää varastoaan. Tästä Euroopan komissio vie Romanian EU-tuomioistuimeen. Komission mukaan CNAS, Romanian julkinen sairausvakuutuslaitos, maksoi apteekeille niin myöhään ja niin järjestelmällisesti, että kyse ei ollut enää hallinnollisesta hitaudesta vaan EU:n sisämarkkinasääntöjen rikkomisesta.

Kolme varoitusta, ei korjausta

Komission oikeudellinen väline on maksuviivästysdirektiivi. Se velvoittaa julkiset viranomaiset maksamaan tavarantoimittajille määräajassa. Terveydenhuollon toimijoille sallitaan enintään 60 päivän maksuaika, mikä on pidempi kuin useimmilla julkisilla maksajilla. Aikaraja ei silti ole neuvottelukysymys.

Komissio varoitti Romaniaa kolmesti kahden vuoden aikana: virallinen huomautus annettiin huhtikuussa 2024, ja sitä seurasivat perustellut lausunnot helmikuussa 2025 ja tammikuussa 2026. Perusteltu lausunto on komission kirjallinen vaatimus korjata rikkomus ennen oikeuteen viemistä. Kun Romanian vastaus ei riittänyt, asia eteni EU-tuomioistuimeen. Romanian omat selvitykset osoittivat ongelman mittakaavan: CNAS maksoi apteekeille yhä keskimäärin 62–79 päivää 60 päivän laillisen enimmäisajan jälkeen (Stiri pe surse).

CNAS kiistää komission tulkinnan. Sen mukaan tapaus koskee vanhaa tilannetta, maksurästit purettiin lokakuun 2025 ja huhtikuun 2026 välissä, ja lääkekorvaukset olivat ajan tasalla 8. heinäkuuta 2026 (Digi24). Oikeudellisesti ratkaisevaa on, mitä Romania oli korjannut siinä vaiheessa, kun rikkomusmenettely saavutti ratkaisevan pisteensä. Rikkomusasia arvioi jäsenvaltion toimintaa määritellyllä ajanjaksolla. Jälkikäteen tehty korjaus voi lieventää poliittista vaikutelmaa, mutta se ei poista takautuvasti aiempaa rikkomusta.

Italian ratkaisu kertoo, mihin Romania törmää

EU-tuomioistuin on jo ratkaissut lähes samanlaisen tapauksen. Asiassa komissio vastaan Italia (C-122/18) tuomioistuin katsoi, että Italia rikkoi maksuviivästysdirektiiviä, koska julkiset viranomaiset maksoivat tosiasiassa myöhässä. Italiaa ei pelastanut se, että direktiivi oli muodollisesti viety kansalliseen lakiin tai että maksua odottaneet toimittajat olisivat teoriassa voineet nostaa kanteen. Ratkaisevaa oli, maksoiko valtio ajallaan. Ei maksanut.

Tämä ennakkoratkaisu on Romanialle huono. Jos komissio osoittaa, että CNAS maksoi rikkomuskaudella 60 päivän rajan jälkeen, Romania on hyvin lähellä samaa lopputulosta. Italia vastasi rakentamalla julkisen sektorin maksujen seurantajärjestelmän ja paransi käytäntöään niin paljon, että komissio sulki asian (IFEL). Romanian väite "historiallisesta ongelmasta" uskottavaksi vastaavalla näytöllä: pysyvillä tiedoilla siitä, että CNAS maksaa johdonmukaisesti 60 päivän sisällä, ei yksittäisellä rästien purulla tuomion alla.

Romania ei ole ainoa jäsenvaltio, joka käyttää korvausviiveitä budjettipaineen tasaajana. Puolan kansallinen terveysrahasto on ehdottanut tilitysjaksoja, joissa sairaalat hoitaisivat potilaat ensin ja odottaisivat maksua kuukausia. Käytännössä sairaalat lainaisivat käyttöpääomaansa valtiolle (Rzeczpospolita). Unkarissa sairaaloiden viivästyneet maksut ovat kasvaneet vuosien oikeusriitojen ja kertyneiden viivästyskorkojen takia (Portfolio). Romania on silti ensimmäinen jäsenvaltio, jonka komissio vie oikeuteen tästä käytännöstä.

Kapea sääntö, todelliset seuraukset

EU ei johda kansallista terveydenhuoltoa. Perussopimusten mukaan terveyspalvelujen järjestäminen ja rahoitus kuuluvat jäsenvaltioille (SEUT 168 artikla). Komissio valvoo kapeampaa sääntöä: jos valtio käyttää yksityisiä apteekkeja julkisen terveydenhuollon toteuttamiseen, sen on maksettava niille määräajassa. Direktiivin tarkoitus on estää juuri tämä mekanismi, jossa julkinen ostaja siirtää oman rahoituspaineensa pienempien toimittajien kannettavaksi. Apteekkien käyttäminen kassapuskurina on sisämarkkinarikkomus, ei kansallisen itsemääräämisoikeuden ilmentymä.

Jos EU-tuomioistuin tuomitsee Romanian eikä CNAS silti korjaa käytäntöään, komissio voi palata tuomioistuimeen SEUT 260 artiklan nojalla. Se on perussopimuksen väylä päiväkohtaisten taloudellisten seuraamusten hakemiseen, jos jäsenvaltio ei noudata tuomiota. Ratkaisu olisi samalla varoitus muille jäsenvaltioille, joissa julkinen terveydenhuolto nojaa vastaaviin maksuviiveisiin. Romanian puolustus riippuu nyt vähemmän siitä, kutsutaanko rästejä historiallisiksi, ja enemmän siitä, pystyykö CNAS osoittamaan pysyvän maksukurin.