Rosatom väistää EU:n energiapakotteet

Saksa sulki viimeiset ydinvoimalansa vuonna 2023, mutta maan ydinvoimateollisuus ei kadonnut. Ala jäi osaksi eurooppalaista toimitusketjua, jossa Venäjän valtionyhtiö Rosatomilla on edelleen paikka.

Ala-Saksi hyväksyi 22. heinäkuuta Lingenissä toimivan polttoainetehtaan laajennuksen. Tehdasta pyörittää ranskalaisen Framatomen tytäryhtiö, ja luvan myötä se voi valmistaa polttoainenippuja VVER-reaktoreihin. Kyse on neuvostoaikaisesta reaktorityypistä, jota käytetään yhä Keski- ja Itä-Euroopan voimaloissa (Framatome, BMUKN).

Tuotanto nojaa lisensseihin, teknologiaan ja koneisiin, jotka tulevat TVELiltä, Rosatomin polttoaineyhtiöltä. Saksan hallitus sanoo vastustavansa venäläisosuutta, mutta ei voi estää hanketta oikeudellisesti. Ristiriita näyttää aukon EU:n pakotepolitiikassa: venäläinen hiili, suurin osa öljystä ja merkittävä osa kaasusta on suljettu pois, mutta siviiliydinvoiman kauppa on jäänyt lähes koskemattomaksi.

Miksi Berliini hyväksyi hankkeen, jota se vastustaa

Saksan liittovaltion ympäristöministeriön mukaan lupaa ei voitu evätä lain perusteella. Saksan ydinenergialaki käsittelee turvallisuutta, ei geopolitiikkaa, eivätkä nykyiset EU-pakotteet kata siviiliydinvoimayhteistyötä (BMUKN).

Ala-Saksin ympäristöministeri Christian Meyer piti venäläisosuutta vääränä, mutta sanoi osavaltion toimineen liittovaltion valvonnassa. Lupaa ei voitu hylätä poliittisin perustein (NDR).

Lupaan liitettiin turvaehtoja: Rosatomin henkilöstön pääsyä rajoitetaan, tietojärjestelmät erotetaan toisistaan ja laitteistoja tarkastetaan (ZEIT). Saksa siis rajaa venäläistä osallistumista, ei poista sitä.

EU ei ole sulkenut aukkoa kahdesta syystä. Ensimmäinen on tekninen.

Ydinpolttoaine ei ole raakaöljyn kaltainen bulkkituote, jonka voi vaihtaa markkinoilta toiseen. Polttoainenippu on tiettyyn reaktorityyppiin suunniteltu teollinen komponentti. Kansallinen viranomainen hyväksyy sen, ja lataukset tehdään voimalan huoltoaikataulun mukaan. Framatomen mukaan EU:ssa toimii 19 VVER-reaktoria (Framatome). Venäläisperäisen polttoaineen korvaaminen vaatii uusia malleja, koenippuja ja laitoskohtaisia hyväksyntöjä. Aikataulu lasketaan vuosissa.

Toinen este on poliittinen. EU:n pakotteet edellyttävät yksimielisyyttä EU-sopimuksen 31 artiklan nojalla (EUR-Lex). Yksi hallitus voi kaataa koko paketin.

Unkarin ulkoministeri Péter Szijjártó on sanonut, että ydinpakotteet vaarantaisivat Paks II -laajennuksen. Kyse on Rosatomin vetämästä hankkeesta, jota tukee enintään 10 mrd. euron Venäjän valtionlaina (Agenzia Nova, World Nuclear Association).

Missä riippuvuus todella on

Venäjän vahvin asema ei ole raakaūraanissa vaan jalostusketjun keskivaiheissa. Euratomin hankintaviraston mukaan Venäjän osuus EU:n luonnonuraanista oli vuonna 2024 noin 15,6 %. Konversiopalveluissa osuus oli noin 22,4 % ja rikastuspalveluissa 23,5 % (Euratom Supply Agency, S&P Global).

Konversiossa uraanimalmi muutetaan kaasuksi, joka voidaan rikastaa. Rikastuksessa kasvatetaan halkeamiskelpoisen aineen pitoisuutta niin, että polttoaine toimii reaktorissa. Näitä vaiheita on vaikeampi korvata kuin uraanin ostoa, koska teollista kapasiteettia on maailmassa vain muutamilla toimijoilla.

VVER-reaktoreita käyttävät EU-maat jakautuvat kolmeen ryhmään. Tšekki ja Bulgaria ovat jo vaihtamassa toimittajaa. Temelin sai viimeisen TVEL-toimituksensa vuoden 2024 lopussa, ja Kozloduin viitosyksikkö ottaa käyttöön Westinghousen polttoainetta (Seznam Zprávy, Sega).

Slovakia on allekirjoittanut länsimaisia polttoainesopimuksia, mutta ne eivät vielä kata täysimääräisesti maan viittä reaktoria. Ydinvoima tuottaa noin 62 % Slovakian sähköstä, joten häiriönsietoa on vähän (Reuters, World Nuclear Association).

Unkari ei ole vielä hyväksynyt länsimaista polttoainetta Paksin reaktoreihin. Framatomen ensimmäisiä vaihtoehtoisia polttoainenippuja odotetaan noin vuonna 2028 (Atlatszo).

Ranska tekee kokonaisuudesta vaikeamman. Reutersin mukaan Ranska toi vuonna 2025 39 % rikastetusta uraanistaan Venäjältä (Reuters). Ranskalainen polttoainekiertoyhtiö Orano kannattaa asteittain alenevia kiintiöitä äkkikiellon sijaan. Framatome taas voi hyötyä Lingenin laajennuksesta, jos se saa VVER-polttoainesopimuksia. Pariisi ajaa riippuvuuden vähentämistä mutta hyötyy samalla nykytilasta.

Määräajat olisivat taloudellinen ratkaisu

Yhdysvallat on jo valinnut välimallin. Washington kielsi venäläisen uraanin tuonnin vuonna 2024, mutta sallii määräaikaisia poikkeuksia, jos vaihtoehtoja ei vielä ole (Congress). EU ei ole tehnyt vastaavaa esitystä, vaikka REPowerEU-ohjelmassa on luvattu lopettaa venäläisriippuvuus energiassa (European Commission).

Westinghouse, Framatome ja Urencoon kytkeytyvä eurooppalainen rikastuskapasiteetti saisivat sopimuksia ja selvemmän perusteen investoinneille. EU-linjan epävarmuus jarruttaa jo Urencolla menoja koskevia päätöksiä (Reuters). Rosatom menettäisi tuloja. Budapest menettäisi osan neuvotteluvoimastaan.

Välitön täyskielto olisi huonoa energiapolitiikkaa, koska osa reaktoreista ei vielä toimi ilman venäläistä polttoainetta. Täysi toimettomuus pitää Rosatomin kiinni Euroopan energiainfrastruktuurissa vielä vuosikymmenen.

Johdonmukainen ratkaisu olisi sitovat määräajat, jotka sovitetaan kunkin reaktorin todelliseen vaihtoaikatauluun. Poikkeukset kuuluisivat laitoksille, joilla ei ole vielä toimivaa vaihtoehtoa. Muuten Eurooppa jatkaa venäläisen energian pakottamista ja venäläisen ydinteknologiayhteistyön lisensoimista samaan aikaan.