Venäjä rakentaa ratatukikohtaa Karjalaan

Satelliittikuvat näyttävät uuden raivatun alueen Petroskoin lähellä Venäjän Karjalan tasavallassa, noin 170 kilometrin päässä Suomen rajasta. Suomalainen analyytikko Marko Eklund arvioi, että kyse on rautatiejoukkojen varuskunnasta. Venäjä perusti tällaisen erikoisjoukon loppuvuonna 2024 rakentamaan, korjaamaan ja suojaamaan rautatieyhteyksiä (Yle, Tagesschau). Venäjän viranomaiset eivät ole vahvistaneet alueen käyttötarkoitusta.

Sijainti ja joukko-osaston luonne kertovat silti olennaisen. Kyse ei ensisijaisesti ole hyökkäyssignaalista, vaan logistiikkainvestoinnista. Se paljastaa samalla, kuinka hauras Naton oma kyky siirtää joukkoja Pohjois-Euroopassa yhä on.

Ei hyökkäysvaroitus

Rautatiejoukot eivät ole taistelujoukkoja. Ne rakentavat ratoja, korjaavat siltoja ja pitävät huoltoreittejä kunnossa, jotta raskas kalusto, ammukset ja polttoaine liikkuvat pitkiä matkoja (Blick). Varuskunta Suomen lähialueella ei siis tarkoita, että hyökkäys olisi välitön. Nato ei näe siitä merkkejä, ja Suomen viranomaisten mukaan Suomeen ei kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa (The Insider). Viron sotilastiedustelun päällikkö Ants Kiviselg on kuvannut Venäjän tämänhetkisiä viestejä informaatiosodankäynniksi, ei maahyökkäyksen valmisteluksi (ERR).

Todennäköisempi tulkinta on vähemmän näyttävä mutta Euroopalle hankalampi. Venäjä näyttää kasvattavan rautatie- ja huoltokapasiteettia, joka lyhentäisi tulevaisuudessa joukkojen siirtoaikoja Karjalan ja Kuolan suunnalla. Kyse on käytävästä, joka yhdistää Venäjän luoteisrajan Naton kanssa maan arktisiin ydinase- ja laivastotukikohtiin. Rakentaminen sijoittuu Moskovan uudelleen aktivoimaan Leningradin sotilaspiiriin, jonka vastuualue kattaa juuri tämän alueen.

Euroopan kannalta kysymys on liikkumisnopeudesta.

Yksi silta, eri raideleveydet

Naton pohjoisen sivustan pelote nojaa siihen, että liittolaisjoukkoja voidaan siirtää Ruotsin kautta Suomeen tarpeeksi nopeasti. Ruotsi johtaa Suomea koskevaa Naton joukkojärjestelyä, ja Ranska tuo siihen maavoimia Bodenista Rovaniemelle kulkevaa vahvistusreittiä pitkin (Försvarsmakten). Ruotsilla ei ole maayhteyttä Manner-Eurooppaan, joten Ruotsin valtiopäivät on ohjannut liikenneviranomaisia varmistamaan Saksaan johtavia junalauttayhteyksiä sotilaallista liikkuvuutta varten (Riksdagen).

Suunnitelmien fyysinen ketju on ohut. Kun Tornion ja Haaparannan maantiesilta, Suomen ja Ruotsin keskeinen rajanylityspaikka, suljettiin tavanomaisten töiden vuoksi, noin 400 raskasta ajoneuvoa päivässä joutui kiertämään yli 150 kilometriä (Yle). Rauhanajan siltatyö muutti Naton vahvistusreitin päivän mittaiseksi kiertotieksi. Kriisissä samat tunnit voisivat ratkaista, ehtivätkö liittolaisjoukot ajoissa.

Suomen ja Ruotsin rautateillä on lisäksi eri raideleveydet. Jopa palautettavat matkustajajunat edellyttävät vaihtoa rajalla. Sama este koskee panssarivaunuja, ammusvaunuja ja polttoainekuljetuksia. Vahvistussuunnitelmat ovat monikansallisia, mutta niitä yhdistävä tie- ja rataverkko on yhä sitkeästi kansallisten mittojen varassa.

Etelämpänä mittakaava kasvaa. Saksan Operationsplan Deutschland varautuu siihen, että jopa 800 000 liittolaissotilasta ja 200 000 ajoneuvoa kulkee Saksan alueen läpi kuuden kuukauden aikana Naton kriisitilanteessa (Tagesschau). Yksityiset logistiikkayhtiöt ja siviililentokentät tulevat osaksi sotilaallista suunnittelua (VerkehrsRundschau). Puolassa, Baltian maayhteyden suunnalla, yksi panssariprikaati voi kuluttaa yli 300 000 litraa polttoainetta päivässä, kertoo PAP:n siteeraama puolustusanalyysi (Bankier).

Moskova seuraa jo reittejä

Alankomaiden tiedustelun mukaan Venäjän palvelut ovat kaapanneet tavallisia verkkokameroita ja ovipuhelimia Nato-maissa seuratakseen reittejä, joita käytetään sotilasavun kuljettamiseen Ukrainaan (ERR). Moskova tutkii jo, miten Eurooppa liikuttaa kalustoa, ja käyttää siihen arkisia siviililaitteita sensoreina. Petroskoin lähelle raivattu varuskunta viittaa siihen, että Venäjä rakentaa myös omaa kykyään liikkua nopeammin.

Varuskunta nostaa esiin eurooppalaisen ongelman. Kestävätkö maanosan sillat, lautat, polttoaineputket ja rautatieyhteydet nopean sotilaallisen liikkeen paineen? Vastaus ei kuulu yksin kenellekään. Kansalliset hallitukset omistavat ja säätelevät infrastruktuuria. Nato määrittää sotilaalliset tarpeet. EU rahoittaa liikennehankkeita, joiden on tarkoitus palvella sekä siviili- että sotilaskäyttöä.

Siksi suljettu silta Suomessa tai polttoainepullonkaula Puolassa muuttuu koko liittokunnan heikkoudeksi, vaikka korjausvastuu jää hajalleen. Petroskoin raivausalue kattaa noin neliökilometrin metsää. Sen näkyväksi tekemä haavoittuvuus ulottuu arktiselta alueelta Reinille.