Venäjä tähtää Ukrainan sähköasemiin

Venäjän puolustusministeriö ilmoitti 30. elokuuta valmistelevansa "massiivisia iskuja" Ukrainan energiainfrastruktuuria vastaan. Perusteluksi se esitti Ukrainan iskut venäläisiin jalostamoihin (Euronews, The Irish Times). Ilmoituksessa ei kerrottu iskujen ajankohtaa, kohdeluetteloa eikä käytettäviä asejärjestelmiä. Uhka on silti uskottava, koska Venäjä on kahden talven aikana osoittanut pystyvänsä iskemään juuri niihin Ukrainan energiajärjestelmän osiin, joita eurooppalainen raha, varaosat ja ilmatorjunta eivät palauta toimintakuntoon nopeasti.

Mihin Venäjä on oppinut tähtäämään

Viime talveen verrattuna muutos näkyy kohdevalinnassa. Lokakuun 2025 ja huhtikuun 2026 välillä lähes 60 % todennetuista Venäjän energiaiskuista osui pienempiin sähköasemiin. Edellisenä talvena osuus oli 31 % (The Washington Times). Ero on olennainen, koska Ukrainalla on vain noin 120 suurta suurjännitesähköasemaa. Niitä voidaan suojata ja puolustaa yksittäin. Pienempiä jakeluverkon solmukohtia on tuhansia. Mikään ilmatorjuntajärjestelmä ei kata niitä kaikkia.

Venäjä käyttää hyväkseen yksityiskohtaista tietoa Ukrainan neuvostoaikaisesta sähköverkosta katkaistakseen yhteyksiä voimalaitosten ja kulutuksen väliltä sekä hidastaakseen korjauksia (IEA). Puolalainen turvallisuusajatushautomo OSW arvioi, että lämmityskausi 2025–2026 oli ensimmäinen, jolloin Venäjä häiritsi kaukolämpöjärjestelmiä laajassa mitassa. Sähkökatkoista tuli samalla lämpö-, vesi- ja sanitaatio-ongelmia (OSW). Kampanja ei enää katkaise vain sähköä. Se heikentää kaupunkien perustoimintoja.

Kierre on voimistumassa. Zelenskyi määräsi 29. elokuuta, että pitkän kantaman lennokki-iskut Venäjälle kolminkertaistetaan 1 000 iskuun päivässä (The Guardian). Ukrainan joukot iskivät elokuussa venäläisiin jalostamoihin ainakin 21 kertaa, myös Pietarin lähellä sijaitsevaan Kirishin laitokseen (NV). Moskovan ilmoitus on yhtä aikaa kostouhka ja yritys kasvattaa painetta ennen talvea.

Kolme apukeinoa, kaikissa pullonkaula

Euroopalla on kolme pääkeinoa auttaa Ukrainaa selviytymään uudesta energiakampanjasta. Jokaisessa raja tulee vastaan käytännössä, ei tiedotteissa.

Ensimmäinen on sähkön tuonti. Ukrainan sähköverkko synkronoitiin Manner-Euroopan verkkoon maaliskuussa 2022, mikä mahdollistaa sähkönsiirron Slovakian, Unkarin, Romanian ja Puolan rajoilta. Todellinen ostettava ja vastaanotettava määrä on noin 2,1 GW (Green Deal Ukraina). Helmikuussa 2026 tuonti nousi ennätykselliseen 1 262,8 GWh:iin, mikä käytti lähes 90 % käytettävissä olevasta kapasiteetista (DiXi Group). Yhteys on todellinen turvaverkko, mutta rajallinen. Tuontisähkö ei korvaa tuhottuja voimalaitoksia.

Toinen on korjausketju. Euroopan komission mukaan aiemmalla tuella on toimitettu yli 7 000 muuntajaa, kuusi automuuntajaa, yli 11 000 generaattoria ja tuhansia sähköverkon komponentteja (European Commission, EEAS). Komissio hyväksyi 24. elokuuta 6,1 miljardin euron tuen Ukrainan ilma- ja ohjuspuolustukseen (European Commission). Kesäkuun lahjoittajakokouksessa kuitenkin todettiin, että Ukrainan energiatukirahaston varat oli jo sidottu ja rahoittamattomia talvitarpeita oli yli 650 miljoonan euron edestä (energy.ec.europa.eu). Fyysinen pullonkaula on vielä vaikeampi: suurten 330–750 kilovoltin muuntajien valmistus kestää 12–18 kuukautta (DIIS). Raha liikkuu viikoissa. Toimiva laite ei.

Kolmas keino on ilmatorjunta, ja siinä aukko on suurin. Zelenskyi sanoi 8. elokuuta, että Yhdysvaltojen kanssa on sovittu Patriot-torjuntaohjusten kuukausittaisista toimituksista, mutta määrät eivät riitä (Euromaidan Press). Ruotsalais-tanskalainen lyhyen kantaman ilmatorjuntajärjestelmä saapuu vasta 12 kuukauden kuluttua (regeringen.se).

Korvaamisen kilpajuoksu

Pohjoismaiden ja Baltian maiden vastaus on ollut konkreettisin. Ruotsi sitoi kesäkuussa lähes 1,5 miljardia kruunua eli noin 130 miljoonaa euroa Ukrainan energiahuoltoon. Tuki kanavoidaan generaattoreihin, akkuihin ja IAEA:n ydinturvallisuustyöhön (regeringen.se). Liettua toimitti 28. elokuuta Kiovaan ja Žytomyriin 28,31 tonnia verkkolaitteita, muun muassa muuntajia ja ylijännitesuojia (Ukrainska Pravda, Censor.NET). Suomi sijoitti 40 miljoonaa euroa PURL-järjestelyyn, Naton hankintakanavaan, jolla Ukrainalle ostetaan yhdysvaltalaista ilmatorjuntakalustoa (defmin.fi).

Venäjän etu on aika. Eurooppa pystyy rahoittamaan Ukrainaa nopeammin kuin se pystyy valmistamaan muuntajia tai laajentamaan ilmatorjuntaa tuhansien pienten kohteiden suojaksi. Jos torjuntaohjukset ja verkkolaitteet ehtivät perille ennen pitkäkestoisen iskukampanjan alkua, etu kapenee. Tuotantosyklien perusteella se ei kapene riittävästi.