Venäjän fregatti suojaa Kira K:ta

Venäläinen fregatti siirtyi 30. kesäkuuta Itämerellä suojaamaan pakotelistattua öljytankkeria Kira K:ta tarkkailijoilta, kertoo t-online. Laukauksia ei ammuttu, eikä alukseen noustu. Olennaista oli asetelma: sota-alus asettui eurooppalaisten tarkkailijoiden ja pakotelastin väliin. Viesti oli selvä. Venäjä pystyy tekemään varjolaivastonsa seuraamisestakin riskialttiimpaa.

Seuranta ei ole täytäntöönpanoa

Eurooppa on rakentanut laajan seurantajärjestelmän Venäjän pakotteita kiertävien tankkereiden ympärille. Nato tekee Itämerellä Baltic Sentry -partiointia. EU on lisännyt satoja varjolaivaston aluksia pakotelistoilleen eri pakotepaketeissa (S&P Global). Aluksen listaaminen on helpoin osa. EU:lla tai Natolla ei ole yleistä toimivaltaa pysäyttää, tarkastaa tai pidättää tankkeria merellä. Se kuuluu rannikkovaltioille, ja valtuudet riippuvat siitä, missä alus kulkee.

Merialueiden valvonta etenee portaittain. Alimmilla portailla kitkaa on vähän: tutkahavainnot, AIS-seuranta eli alusten automaattinen tunnistusjärjestelmä (IMO), radiokutsut ja valokuvaus.

Vaikea porras on alukseen nouseminen. YK:n merioikeusyleissopimuksen UNCLOSin mukaan aavan meren alus kuuluu lähtökohtaisesti lippuvaltionsa toimivaltaan. Pakotteiden kiertäminen ei kuulu niihin kapeisiin perusteisiin, joiden nojalla vieras valtio voisi nousta alukseen kansainvälisillä vesillä (UNCLOS Part VII). Aluevesillä rannikkovaltion toimivalta on vahvempi, mutta ulkomaisilla aluksilla on yhä oikeus viattomaan kauttakulkuun, mikä rajoittaa puuttumista. EU-pakotteet voivat kieltää eurooppalaisia avustamasta kauppaa. Ne eivät tee Brysselistä merivartiostoa (Regulation 833/2014).

Venäläinen sota-alus romuttaa portaikon käytännössä. Sota-aluksilla on kansainvälisessä oikeudessa suvereeni koskemattomuus. Fyysinen yhteenotto muuttuisi nopeasti voimankäytön kysymykseksi, jota arvioidaan YK:n peruskirjan kautta (UNCLOS full text). Venäjän ei tarvitse ampua. Riittää, että se ilmestyy paikalle.

Kolme rannikkoa, sama seinä

Ruotsi on vienyt täytäntöönpanoa pisimmälle. Sen merivartiosto on noussut epäiltyihin aluksiin Ruotsin aluevesillä ja varustanut suurempia aluksiaan konekivääreillä Itämeren jännitteiden kiristyessä (Straits Times). Ruotsin toimet toimivat, koska ne tapahtuvat Ruotsin omilla vesillä ja kauempana Venäjän laivaston suorasta painostuksesta.

Suomi seuraa Suomenlahden liikennettä tutkilla, kameroilla ja jatkuvalla partioinnilla. Suomalaiset merioikeuden asiantuntijat ovat olleet suoria: jos alus pysyy aluevesien ulkopuolella, mahdollisuudet rajoittaa sen liikkumista ovat "hyvin rajalliset" (Yle). Tanska valvoo venäläisalusten kulkua Tanskan salmissa, mutta ei voi pysäyttää kauttakulkua, jonka keskeyttämisen UNCLOS kieltää (UNCLOS Part III).

Liettua lukee peloteviestin selvimmin. Kaliningradia LNG:llä huoltava venäläinen siviilialus Marshal Vasilevsky on kuvattu Itämerellä raskailla konekivääreillä varustettuna (lrytas.lt). Liettualaisarvioissa aseistus tulkitaan psykologiseksi paineeksi tarkastuksia vastaan (LRT). Konekiväärit sanovat saman kuin fregatti: harkitkaa kahdesti ennen tarkastusta.

Tehokkaimmat keinot ohittavat meren

EU:n vahvimmat työkalut toimivat maissa. Vakuutusten epääminen, satamakiellot, palvelurajoitukset ja tosiasiallisten omistajien selvittäminen voivat kuristaa varjolaivastoa ilman yhtäkään merellä tehtävää tarkastusta (Council of the EU). Tämän linjan tiukin muoto, täysi meripalvelukielto, on kohdannut vastustusta jäsenmaissa, joiden varustamot ja merenkulkupalvelut kantaisivat kustannukset.

Kira K -tapauksen yksityiskohdat ovat yhä puutteellisesti dokumentoituja. Tarkka merialue, tarkkailijoiden mandaatti ja se, estikö venäläisalus toimintaa aktiivisesti vai seurasiko se vain läheltä, ovat epäselviä. Venäjän laskelma näkyy silti jo. Sen ei tarvitse estää jokaista tarkastusta. Riittää, että seuraava merivartioston komentaja joutuu miettimään, onko alukseen nouseminen muuttumassa merivoimien välikohtaukseksi.