Venäjän alukset yhdistetään droonilentoihin

Viime vuoden lopulla tunnistamattomia drooneja havaittiin kolmen Alankomaissa ja Belgiassa sijaitsevan lentotukikohdan yllä: Volkelissa, Eindhovenissa ja Kleine-Brogelissa. Kaikissa säilytetään Yhdysvaltain ydinaseita Naton ydinasejaon puitteissa. Järjestelyssä liittolaismaat isännöivät amerikkalaisia aseita, joita voidaan käyttää vain Yhdysvaltain luvalla. Siksi kohteet kuuluvat Länsi-Euroopan herkimpään sotilaalliseen infrastruktuuriin.

International Institute for Strategic Studiesin (IISS) uuden arvion mukaan tapaukset sopivat laajempaan kuvioon: 144 ilmoitettua droonitapausta 13 Euroopan maassa elokuun 2024 ja helmikuun 2026 välillä. IISS pitää erittäin todennäköisenä, että kyse on Kremlin ohjaamasta kampanjasta (IISS, New York Times).

Kuvio on uskottava. Julkista näyttöä on vähemmän.

Varjolaivasto, kaksoiskäyttö

IISS nostaa esiin Venäjän varjolaivaston: säiliö- ja rahtialukset, joiden omistusrakenteet ja mukavuusliput hämärtävät vastuita ja auttavat kuljettamaan venäläistä öljyä EU-pakotteiden ohi. Sama peittävyys tekisi aluksista käyttökelpoisia myös operaatioihin, joista Venäjä voi kiistää vastuunsa.

IISS nimeää kaksi alusta, Hav Dolphinin ja Seasons 1:n, ja liittää ne droonitapauksiin Britannian ja Saksan sotilaskohteiden lähellä (BBC, Spiegel). Alankomaiden ja Belgian havainnot osuivat tietojen mukaan ajankohtiin, jolloin Venäjään kytketyt alukset katosivat seurannasta Pohjanmerellä eli sulkivat paikannustransponderinsa (Guardian).

Saksan liittovaltion poliisi ja Belgian joukot tarkastivat Hav Dolphinin, mutta eivät löytäneet ratkaisevaa näyttöä (t-online). Yksikään hallitus ei ole julkaissut tutkajälkiä, radiotaajuustiedustelua tai talteen otettuja droonin osia, jotka yhdistäisivät tietyn ilma-aluksen tiettyyn laivaan. IISS on tehnyt tiedusteluarvion, ei rikosteknistä todistusaineistoa.

Ratkaisevaa on aluksen sijainti

Euroopan toimintamahdollisuudet riippuvat maantieteestä, käytännössä meripeninkulmista. Aluevesillä, noin 22 kilometrin päässä rannikosta, valtiolla on täysi suvereniteetti. Jos alus laukaisee drooneja siellä, se menettää oikeutensa viattomaan kauttakulkuun. Viaton kauttakulku tarkoittaa merioikeudellista periaatetta, jonka nojalla ulkomaiset alukset voivat kulkea rauhanomaisesti toisen valtion aluevesien läpi. Droonien laukaisu ei siihen kuulu, ja alus voidaan pysäyttää (UNCLOS).

Aluevesien ulkopuolella, talousvyöhykkeellä tai avomerellä, asetelma kääntyy. Alus kuuluu sen valtion lainkäyttöön, jonka lippua se käyttää. Kauppa-aluksen pysäyttäminen pelkän epäilyn perusteella on erittäin vaikeaa, vaikka tiedustelupalvelut arvioisivat sen kuljettaneen drooneja vain hetkeä aiemmin. Epäily ei vielä anna poliisille selvää nousuoikeutta alukselle.

EU:n vahvimmat keinot toimivat satamissa ja palveluketjuissa, eivät avomerellä. EU:n neuvosto, jossa jäsenmaiden ministerit tekevät sitovia päätöksiä, on lisännyt satoja varjolaivaston aluksia pakotelistoille 16. ja 17. pakotepaketissaan. Käytännössä aluksilta voidaan evätä pääsy satamiin ja meripalveluihin (Council 16th, Council 17th). Nato jakaa tiedustelutietoa ja koordinoi pelotetta, mutta korostaa, että hybridiuhkien torjunnan päävastuu on kohteeksi joutuneella valtiolla (NATO). Droonihavainto alankomaalaisen tukikohdan yllä on ensin Alankomaiden ongelma.

Valmiutta, sirpaleisuutta ja arvailua

Kansallinen valmius vaihtelee paljon. Suomi on lähimpänä valmista mallia. Rajavartiolaitos on samalla osa puolustusjärjestelmää, ja se saa 44 miljoonaa euroa droonintorjuntajärjestelmiin itärajalle ja rannikolle. Hankintoihin kuuluu häirintälaitteita ja torjuntadrooneja (Yle). Suomi johtaa myös Itämeren merivalvontaoperaatiota, jossa käytetään miehittämättömiä ilma-aluksia ja satelliittiseurantaa (Rajavartiolaitos).

Saksassa järjestelmä on hajanaisempi. Siviili-infrastruktuurin turvallisuus kuuluu osavaltioille. Rannikkovartiosto on koordinaatiorakenne, ei yksi viranomainen. Perustuslain rajoitukset vaikeuttavat asevoimien käyttöä kotimaassa: Bundeswehr voi seurata droonia, mutta sen alas ampuminen on mahdollista vain tiukasti rajatuissa tilanteissa (Art. 87a GG).

Tanska näyttää toisen riskin. Kööpenhaminan lentoaseman lähellä tehdyistä droonihavainnoista syntyi poliittinen paine, mutta poliisi ei tutka-, valvontakamera- ja silminnäkijäaineiston perusteella pystynyt varmistamaan, että drooneja oli paikalla. Kriisipuhe ehti pidemmälle kuin näyttö (Berlingske, Ground News).

Eurooppa tunnistaa usein kuvion. Sen pysäyttäminen on vaikeampaa. Joissakin tapauksissa on vielä epäselvää, onko kuviota pystytty todistamaan.