Kuusi maata rakentaa budjettiveton

Saksa, Itävalta, Tanska, Suomi, Alankomaat ja Ruotsi vaativat 27. elokuuta Euroopan komissiota leikkaamaan "useita satoja miljardeja euroja" sen ehdottamasta 2 biljoonan euron seitsemän vuoden budjetista (Bundeskanzleramt). Kuusi maata 27 jäsenvaltiosta olisi tavallisessa äänestyksessä selvä vähemmistö. EU:n budjettisäännöissä se riittää silti pitkälle, koska neuvostossa eli jäsenmaiden hallitusten pöydässä tarvitaan yksimielisyys. Kuuden maan yhteinen ei ei ole hävitty äänestys, vaan käytännössä veto-oikeus (EUR-Lex).

Komissio ehdottaa vuosien 2028–2034 menokatoksi monivuotista rahoituskehystä, EU:n sitovaa seitsemän vuoden budjettirajaa, joka vastaisi 1,26:ta prosenttia EU:n bruttokansantulosta (European Commission). Summalla pitäisi kattaa puolustusmenojen viisinkertaistaminen, koronapandemian aikana otetun yhteisvelan takaisinmaksu, uusi kilpailukykyrahasto, maataloustuet sekä koheesiorahoitus eli köyhemmille alueille ja infrastruktuuriin suunnattu EU-raha (ECFR). Kuusi nettomaksajamaata pitää hintaa liian korkeana. Kuten To Brief kertoi viime kuussa, riita määrittää aluekehitystä, viljelijöiden tuloja ja valtatasapainoa niiden maiden välillä, jotka maksavat EU:lle enemmän kuin saavat, ja niiden, joiden talous nojaa EU-rahaan.

Miksi ajoitus ratkaisee

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja António Costa aloitti 25. elokuuta kierroksen EU-pääkaupungeissa selvittääkseen hallitusten punaiset viivat ennen lokakuussa laadittavaa neuvottelukehystä. Se on kompromissipaperi, jossa poliittiset kannat alkavat muuttua euroiksi (Euronews). Kuuden maan yhteinen ulostulo tuli ennen kuin Costa ehti rakentaa painetta komission luvun ympärille. Lähtöpiste siirtyi.

Costa varoitti Vilnassa, että johtajien on päästävä sopuun vuoden loppuun mennessä, jotta viljelijöille, yrityksille ja opiskelijoille ei synny rahoituskatkoja nykyisen budjettikauden päättyessä (Yeni Şafak). Jos määräaika ylittyy, nykyiset menokatot jatkuvat automaattisesti. Rahoitus ei romahda, mutta uutta puolustus- ja kilpailukykyrahaa ei myöskään synny (European Parliament).

Jokainen leikkaaja suojaa eri asiaa

Kuusi maata on yhtä mieltä pienemmästä kokonaispotista. Sen jälkeen intressit alkavat törmätä. Itävallan liittokansleri Christian Stocker sanoo, etteivät nettomaksajat ole "EU:n pankkiautomaatti", mutta haluaa suojata Itävallan vuosittaisen maksualennuksen ja maataloustuen leikkauksilta (Bundeskanzleramt Österreich). Ruotsi vaatii tavanomaisten menojen pitämistä noin yhdessä prosentissa bruttokansantulosta ja puolustaa alennuksia, joiden arvo on 8–11 miljardia Ruotsin kruunua vuodessa (Riksdagen). Suomi haluaa alemman menokaton, mutta hyväksyy puolustusmenojen kasvun ja tukee joitakin uusia EU-tason veroja (Valtioneuvosto). Alankomaat vaatii tiukempia menovalintoja, mutta hallituskoalition sisäpolitiikka tekee avoimista maatalousbudjetin leikkauksista vaikeita (NOS).

"Useita satoja miljardeja" on helppo vaatimus. Vaikeampi osa on nimetä menot, joista rahat otetaan. Yksikään kuuden maan ryhmästä ei ole vielä tehnyt sitä.

Mihin leikkaukset osuisivat

Vaihtokauppa on suoraviivainen. Kuusi maata haluaa pienemmän laskun. EU-varoista riippuvaiset maat haluavat suojata puolustuksen, koheesion ja maatalouden. Romanialla on esimerkiksi 31,5 miljardia euroa hyväksyttyä koheesiotukea liikenteeseen, vihreään siirtymään ja sosiaaliseen osallisuuteen (European Commission). Käytännössä kyse on moottoriteistä, vesijärjestelmistä ja alueellisista työpaikoista. Romania ja Espanja ovat asettuneet koheesion ystäviksi kutsuttuun ryhmään puolustamaan rahavirtoja (G4Media, El País).

Komissio yritti kiertää törmäystä ehdottamalla uusia EU-tason tulonlähteitä, kuten hiilirajamaksuihin ja yritysten maksuihin perustuvia veroja. Komission mukaan ne toisivat 58,5 miljardia euroa vuodessa ja rahoittaisivat uusia painopisteitä ilman jäsenmaiden maksuosuuksien korotusta (European Commission). Veroja ei kuitenkaan voi vain kerätä. Jokainen vaatii oman yksimielisen päätöksensä neuvostossa sekä kaikkien kansallisten parlamenttien ratifioinnin. Se antaa pääkaupungeille ja kansanedustajille toisen paikan pysäyttää paketti (European Parliament). Useat kuuden maan ryhmässä suhtautuvat jo valmiiksi epäillen: Alankomaat vastustaa yritysmaksua, ja Itävalta hyväksyy uusia tuloja vain, jos sen oma taakka ei kasva (Officiele Bekendmakingen, Parlament Österreich).

Yksimielisyys antaa kuudelle maalle vipuvoimaa, mutta pakottaa ne samalla näyttämään omat ristiriitansa. Lokakuussa Costan neuvottelukehys vaatii enemmän kuin torjuntaa: kuuden maan on osoitettava, tarkoittaako "useita satoja miljardeja" todellista leikkauslistaa vai vain halvempaa otsikkoa.