Espanja hakee lisää Algerian kaasua

Pedro Sánchez matkusti 20. heinäkuuta Algeriin korjaamaan maiden välirikkoa ja vahvistamaan Algerian kaasutoimituksia Medgazin kautta. Medgaz on merenalainen putki, joka yhdistää Algerian suoraan Etelä-Espanjaan. Espanjan pääministerin kanslian Moncloan tiedotteessa ei kuitenkaan ole sovittua kaasumäärää, hintakaavaa eikä toimitusaikataulua (Moncloa). Poliittinen sopu on olemassa. Kaupallinen sopimus, joka tekisi siitä kaasutoimituksia, puuttuu vielä.

Mitä luvut kertovat

Espanjalaismediassa on puhuttu mahdollisesta 0,9–1,8 miljardin kuutiometrin vuosilisäyksestä (La Nueva España). Luku yhdistää kaksi eri asiaa: Medgaz-putken lisätoimitukset ja LNG:n eli tankkereilla kuljetettavan nesteytetyn maakaasun lisälastit. Pelkkä putkikaasu näyttäisi olevan lähempänä 10:tä prosenttia Medgazin noin 10 miljardin kuutiometrin vuosikapasiteetista (El Periódico, PGJ/Reuters).

Espanjalle kyse on merkittävästä lisästä. Algeria toimittaa jo noin kolmanneksen Espanjan kaasusta. Le Courrier d’Algérie arvioi Algerian osuuden olleen vuoden 2026 ensimmäisellä puoliskolla 64,23 TWh eli 33,9 prosenttia tuonnista (Le Courrier d'Algérie). Jos lisäys nousisi 1,8 miljardiin kuutiometriin, se näkyisi Espanjan vuositason kaasutasapainossa. Koko EU:n mittakaavassa sama määrä vastaisi noin 1,4:ää prosenttia unionin viime vuonna tuomasta 131 miljardin kuutiometrin LNG-määrästä (Oenergetice). Madridille hyödyllistä, Euroopan tasolla pientä.

Seuraava vaihe on yhtiöiden. Poliittinen yhteisymmärrys pitää muuttaa sitoviksi sopimusehdoiksi (Heraldo). Algerian valtiollinen energiayhtiö Sonatrach omistaa 51 prosenttia Medgaz-yhtiöstä ja sillä on noin 5 miljardin kuutiometrin vuotuiset toimitussopimukset vuoteen 2030 asti (El País). Matkalla olivat mukana Naturgyn, Repsolin ja Enagasin johtajat, mikä kertoo kaupallisten neuvottelujen olevan käynnissä.

Miksi muu Eurooppa ei saa tästä paljon

Vaikka Espanja ostaisi enemmän algerialaista kaasua, hyöty ei siirry automaattisesti muualle Eurooppaan. Espanjaan tulevan kaasun pitäisi kulkea Pyreneiden yli Ranskaan rajayhteyksien kautta, eli kansallisten kaasuverkkojen liityntäpisteistä. Myyjän on varattava putkikapasiteettia, ja järjestelmässä pitää olla riittävästi kompressoritehoa kaasun työntämiseksi pohjoiseen (CRE). Suunnitteilla oleva H2Med/BarMar-yhteys Barcelonasta Marseilleen on rakennettu vetykäytäväksi, ei lähivuosien maakaasureitiksi (Model Diplomat).

EU:n kannalta todennäköisempi hyöty on epäsuora. Jos Espanja saa enemmän algerialaista putkikaasua, sen tarve ostaa lyhyellä varoitusajalla LNG-lasteja vaihteleviin hintoihin pienenee. Vapautuvat lastit voivat päätyä muiden Euroopan maiden terminaaleihin. Tämä on selkein yhteys Espanjan ja Algerian kahdenvälisen sopimuksen ja Euroopan kaasumarkkinan välillä, mutta määrät ovat niin pieniä, että vaikutusta olisi vaikea mitata.

Kuka hyötyy, kuka kilpailee

Espanja ja Sonatrach hyötyvät eniten, jos sopimukset allekirjoitetaan. Espanja vähentää riippuvuuttaan kalliista viime hetken hankinnoista. Sonatrach saa Medgaz-putkeensa lisää käyttöä ja vahvistaa asemaansa suuressa EU-ostajassa.

Kilpailuasetelma koskee Italiaa. Algeria on jo keskeinen osa Rooman Venäjän jälkeistä kaasustrategiaa. TransMed-putki, joka kulkee Algeriasta Tunisian kautta Sisiliaan, oli Italian tärkein tuontireitti vuoden 2026 ensimmäisellä puoliskolla (ANSA). Jos Sonatrach kasvattaa kokonaistuotantoaan, molemmat maat voivat voittaa. Jos Algeriassa on myytävänä vain pieni lisämäärä, Espanja ja Italia kilpailevat samoista kuutiometreistä sopimuksia uusittaessa.

Näyttö viittaa ennen kaikkea Iberian niemimaan toimitusvarmuuden paranemiseen, ei eurooppalaiseen kaasuratkaisuun. Ratkaisevat tiedot ovat sopimusmäärissä, hintakaavoissa ja Ranskan ja Espanjan välisissä kapasiteettivarauksissa, joita ei ole vielä julkistettu. Kunnes Sonatrach ja espanjalaiset ostajat allekirjoittavat kaupalliset liitteet, kyse on poliittisesta vedosta sen puolesta, että kaasu seuraa kädenpuristusta.