Espanja vakuuttaa Ukrainan urakoita

Espanja nostaa ukrainalaishankkeissa toimivien yritysten tukikehyksen 570 milj. euroon, talousministeri Carlos Cuerpo ilmoitti Kiovan-vierailullaan. Mukana oli noin 50 yritystä (El País, Euronews). Summa kuulostaa Ukrainalle annettavalta avulta. Suurelta osin kyse on kuitenkin riskisuojasta, jonka tarkoitus on auttaa espanjalaisyrityksiä kilpailemaan jälleenrakennussopimuksista.

Suurin erä on vakuutus

Paketin ydin on Espanjan vientiluottolaitos CESCE:n valtuuksien kasvattaminen. CESCE vakuuttaa yrityksiä ulkomailla syntyviltä tappioilta, kuten sotavahingoilta, poliittisilta häiriöiltä ja maksuhäiriöiltä. Sen Ukrainaa koskeva vakuutuskehys nousee 30 milj. eurosta 250 milj. euroon (El País). Lisäksi valtiollinen kehitysrahoitusyhtiö COFIDES voi käyttää enintään 100 milj. euroa, ja 20 milj. euron luottolinja kulkee ICO:n ja Ukrainassa toimivan Raiffeisen Bankin kautta. Vierailulla allekirjoitettu erillinen FIEM-sopimus yhdistää takaisin maksettavia lainoja ja avustuselementtejä (Euronews, La Moncloa).

Takuu ei ole avustus. Avustus on rahaa, jonka Ukraina saa eikä maksa takaisin. Takuu tarkoittaa, että Espanjan valtio lupaa kattaa tappioita, jos vakuutetussa hankkeessa tapahtuu sovittu vahinko. Jos vahinkoa ei synny, veronmaksajat eivät välttämättä maksa euroakaan. Jos takuu laukeaa, julkinen sektori ottaa osan tappiosta kantaakseen.

Taloudellinen vaikutus syntyy siitä, että espanjalaispankit ja -yritykset uskaltavat ottaa Ukrainan sota-ajan riskiä, jota ne muuten välttäisivät. Se voi käynnistää todellisia hankkeita, mutta otsikkosumma liioittelee sitä, kuinka paljon rahaa liikkuu nyt.

CSIS on huomauttanut samasta ilmiöstä Ukrainan jälleenrakennuslupauksissa laajemmin. Lupauspaketit niputtavat usein avustuksia, lainoja, takuita ja investointisuunnitelmia, jotka muuttuvat menoiksi vasta hankintapäätösten, pankkien riskinoton, hankesuunnittelun ja rintamatilanteen ehdoilla (CSIS).

Takuu vai avustus: Saksa ja Tanska näyttävät eron

Espanja ei ole ainoa maa, joka käyttää valtion lainanottokykyä ja riskinkantokykyä omien yritystensä asemoimiseen. Saksa toimii samansuuntaisesti Hermes-vientitakuiden kautta. Ne kattavat poliittista ja kaupallista riskiä. Saksan itäisen liiketoiminnan etujärjestö Ost-Ausschuss on kertonut, että Venäjän laajamittaisen hyökkäyksen jälkeen Ukrainan hankkeisiin on jo myönnetty yli 50 investointitakuuta (Ost-Ausschuss). Saksan laajempi jälleenrakennuspaketti yltää enintään 233 milj. euroon energia-, asunto- ja teollisuusyhteistyössä (AFP).

Tanska käyttää toisenlaista mallia. Sen tuore järjestely kanavoi avustuksia Nefcon, pohjoismaisen vihreän rahoituslaitoksen, kautta suoraan Mykolajivin kunnallisiin hankkeisiin: veteen, jätevesiin, sairaaloihin ja kouluihin. Tanska sitoi 26,6 milj. euroa ja Impact Fund Denmark lisäksi 3 milj. euroa. Ukrainan kunnat osallistuvat rahoitukseen omista budjeteistaan (Ritzau/Nefco). Avustukset maksavat Tanskan veronmaksajille heti, mutta raha menee suoraan ukrainalaisiin julkisiin palveluihin ilman espanjalaista tai saksalaista yritystä välissä.

Ero on olennainen. Espanja ja Saksa käyttävät julkisia takuita auttaakseen omia yrityksiään tarjouskilpailuihin. Tanska rahoittaa puhdasta vettä Ukrainaan. Molemmista voi olla hyötyä, mutta kyse ei ole samasta asiasta.

Kuka hyötyy, kuka kantaa riskin

Selvimmät voittajat ovat espanjalaisyritykset puolustuksessa, infrastruktuurissa, liikenteessä, rautateillä ja energiassa. Näiden alojen edustajia Cuerpo vei Kiovaan (NV, El País). Yritykset saavat valtion riskisuojan, jota heikompien vientiluottolaitosten maista tulevat kilpailijat eivät pysty vastaavasti tarjoamaan. Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki EBRD on osoittanut, että riskinjakotakuut voivat pitää luotonannon käynnissä myös sotaoloissa ja mahdollistaa miljardiluokan rahoitusta ukrainalaispankkien kautta (EBRD). Se ei takaa Espanjan paketin onnistumista, mutta mekanismi voi toimia.

Espanjan veronmaksajat kantavat ääririskin. Lasku pysyy budjetin ulkopuolella siihen asti, kunnes takuu laukeaa. Mitä enemmän hankkeita etenee aktiivisen sodan aikana, sitä suurempi on todennäköisyys, että jokin vahinko johtaa maksuun. Puolan kokemus viittaa toiseen kustannukseen. Vaikka puolalaisyritysten suosimiselle oli vahva julkinen tuki, yksi sopimus kattoi vain kolme yritystä, vaikka kiinnostuksensa ilmoitti yli 3 000 (Biznes Enter). Takauksiin nojaava jälleenrakennus suosii helposti suuria, rahoituskelpoisia yrityksiä, joilla on kokemusta valtion tukemista rahoitusjärjestelyistä.

Ukraina tarvitsee ulkopuolista pääomaa ja osaamista. Takuut voivat avata toimintaa, jota markkinaehtoinen rahoitus ei sodan aikana hyväksyisi. Silti "tuki Ukrainalle" ja "tuki espanjalaisyrityksille Ukrainassa" ovat eri taloudellisia asioita saman poliittisen otsikon alla. Espanja ei ole julkaissut täyttä arviota odotettavissa olevista takuumaksuista, hankejonoista tai siitä, miten ukrainalaisyritykset pääsevät mukaan kumppaneina eivätkä vain alihankkijoina. Siihen asti 570 milj. euroa mittaa tavoitetta, ei sitoumusta.