Espanjan siirtolaisluvat EU-oikeuden puntarissa

Espanjan korkein oikeus harkitsee espanjalaismedioiden mukaan, pitäisikö sen pyytää EU-tuomioistuimelta linjausta maan laajasta siirtolaisten laillistamisohjelmasta. Jos pyyntö lähtee Luxemburgiin, ratkaistavaksi tulee Schengen-alueen kannalta poikkeuksellisen suuri kysymys: voiko yksi rajattoman matkustusalueen jäsenmaa myöntää oleskeluluvan yli miljoonalle paperittomalle ilman selvyyttä siitä, mitä seurauksia muille Schengen-maille syntyy?

Tässä on olennainen varaus. Espanjan oikeuslaitoksen verkkosivuilla ei ole julkaistu virallista päätöstä asiasta. Tieto perustuu espanjalaislehtien raportteihin, joiden mukaan korkein oikeus on kysynyt, voidaanko oleskelulupa myöntää "pelkän laittoman oleskelun perusteella", ja avannut menettelyllisen mahdollisuuden EU-tuomioistuimelle tehtävään ennakkoratkaisupyyntöön (El Mundo, El Español). Ennen päätöksen julkaisua kyse on oikeudellisesta signaalista, ei vahvistetusta tuomioistuinprosessista.

Mitä Espanja teki ja mitä EU-oikeus sanoo

Espanjan laillistamisohjelman hakuaika päättyi 30. kesäkuuta. Ohjelma tarjosi vuoden mittaista, uusittavaa oleskelu- ja työlupaa paperittomille siirtolaisille, jotka olivat maassa ennen 1. tammikuuta 2026. Hallitus arvioi hakijoita olevan noin 500 000 (RTÉ). Hakemuksia tuli yli 1,2 miljoonaa (Euronews).

EU-oikeus ei suoraan kiellä jäsenvaltioita laillistamasta paperittomien asemaa. Paluudirektiivi, eli EU:n yhteinen sääntökehys laittomasti oleskelevien poistamiselle, lähtee palauttamisesta. Sen 6 artiklan 4 kohta kuitenkin sallii jäsenvaltioiden myöntää oleskeluluvan "inhimillisistä, humanitaarisista tai muista syistä" palauttamisen sijaan (paluudirektiivi 2008/115/EY).

Oikeudellinen kiista koskee poikkeuksen mittakaavaa. Voiko sama säännös kantaa yli miljoonaa ihmistä koskevan lakisääteisen ohjelman, vai edellyttääkö se yksilöllistä harkintaa tapaus kerrallaan? El Confidencialin mukaan korkeimman oikeuden käyttämä muotoilu viittaa siihen, että se näkee mahdollisen ristiriidan EU-sääntöjen kanssa.

SEUT 267 artiklaan perustuva ennakkoratkaisupyyntö, jolla kansallinen tuomioistuin pyytää EU-tuomioistuinta tulkitsemaan unionin oikeutta, ei itsessään kumoaisi Espanjan asetusta. Se määrittäisi oikeudelliset rajat. EU-tuomioistuimen tulkinta sitoisi kaikkia eurooppalaisia tuomioistuimia (SEUT 267 artikla). Siksi asia ei jää Madridin sisäiseksi kiistaksi.

Miksi Berliini ja Pariisi seuraavat asiaa

Espanjalainen oleskelulupa ei anna oikeutta työskennellä Saksassa tai Ranskassa. Schengen-säännöt kuitenkin sallivat oleskeluluvan haltijalle matkustamisen rajattomalla alueella enintään 90 päivän ajan minkä tahansa 180 päivän jakson aikana (asetus (EU) 2016/399). Laillistaminen ei vie työlupaa mukanaan toiseen maahan, mutta se muuttaa henkilön oikeudellista asemaa yhteisellä matkustusalueella.

Saksa näkee tässä edelleen liikkumisen riskin. Laillistetut siirtolaiset voisivat tulla maahan laillisesti lyhyeksi ajaksi, jäädä luvattomasti tai hakeutua pimeään työhön järjestelmässä, joka on jo paineessa (Berliner Zeitung). Ranskan sisäministeri Bruno Retailleau on mennyt pidemmälle ja syyttänyt Pedro Sánchezia "klientelismistä". Hän haluaa Espanjan vastaavan päätöksestään eurooppalaisten kumppanien edessä (Le Figaro).

Espanjan hallituksen perustelu on käytännöllinen. Jos siirtolaiset jo työskentelevät epävirallisesti, heidät kannattaa tuoda verotuksen ja työoikeuksien piiriin eikä jättää varjotalouteen (Emerging Europe). Tutkijoiden keskuudessa ei ole selvää yksimielisyyttä siitä, kannustaako tällainen laillistaminen uusia laittomia tulijoita (Migration Policy Centre).

Kysymykset, joihin kukaan ei vastaa

Keskustelu nojaa vahvasti suvereniteettipuheeseen mutta heikommin näyttöön. Julkista aineistoa ei ole siitä, kuinka moni yhdessä Schengen-maassa laillistetun aseman saanut siirtyy myöhemmin toiseen maahan. Yksikään Espanjaa arvosteleva hallitus ei ole esittänyt kustannettua ja realistista palautussuunnitelmaa niille ihmisille, joita Madrid nyt dokumentoi. Vähiten kuuluvat ne, joiden asemasta päätetään: hakijat, heidän työvoimaansa tarvitsevat työnantajat ja hakemusruuhkan käsittelevät paikallishallinnot.

Jos Espanjan korkein oikeus lähettää kysymyksen Luxemburgiin, EU-tuomioistuin luo ennakkotapauksen kaikille jäsenmaille, jotka joutuvat saman valinnan eteen. Espanja haluaa kirjata näkyviin työntekijät, jotka ovat jo maassa. Muut hallitukset haluavat yhteiset rajat sille, ettei kansallinen päätös siirrä vaikutuksia naapurimaihin. Niin kauan kuin jännitettä ei ratkaista, Schengen-alue toimii oletuksella, jota ei ole kunnolla testattu: jokainen maa päättää itse, kenelle se antaa oleskeluluvan, mutta kaikki maat kantavat päätöksen seuraukset.