Ceutan EU-rahat juuttuivat Madridiin

Espanja haki EU:lta hätärahoitusta Ceutalle 24. elokuuta. Yli viikkoa myöhemmin Euroopan komissio ei ole vieläkään voinut käsitellä hakemusta loppuun. Syy on arkinen mutta poliittisesti merkittävä: Madrid ei ole vastannut Brysselin lisäkysymyksiin siitä, mitä rahoituksella tarkalleen maksettaisiin ja miten varat käytettäisiin (El Español, Brussels Signal). Komissio ei voi hyväksyä maksua ennen kuin Espanja yksilöi, mihin raha kohdistuu. Jokainen viivästysviikko antaa muille EU-maille lisää tilaa käsitellä Ceutaa koko Schengen-alueen ongelmana.

Kolme rahapottia, joista vain yksi on jumissa Brysselissä

Espanjalaisessa ja EU-uutisoinnissa on sekoittunut vähintään kolme eri rahoituskanavaa. Ne on syytä erottaa toisistaan.

Ensimmäinen on varsinainen EU:n hätärahoitushakemus. Se tehtiin unionin sisäasioiden kriisirahastoista AMIFista ja BMVI:stä, joilla katetaan turvapaikkavastaanoton ja rajavalvonnan kustannuksia (EFE, AMIF-asetus). Hakemukseen julkisesti yhdistetty summa on yli 32 milj. euroa (RTVE). El Mundon mukaan komissio voisi lopulta myöntää yli 100 milj. euroa, mutta vahvistettua kokonaissummaa ei ole julkaistu kummaltakaan puolelta.

Toinen on Espanjan oma 44,51 milj. euron lisäys Ceutan humanitaariseen määrärahaan. Maahanmuuttoministeri Elma Saiz ilmoitti siitä, ja Madrid toivoo kattavansa osan menoista EU-mekanismeilla (ABC). Kyse on Espanjan budjettipäätöksestä, ei EU:n myöntämästä tuesta. Kolmas on pääministeri Pedro Sánchezin 309 milj. euron kansallinen Ceuta-paketti, jonka ministerineuvosto on hyväksynyt (Heraldo). Vain ensimmäinen rahapotti riippuu Brysselistä.

Miksi Bryssel vaatii yksityiskohtia myös kiireessä

Komissio ei ole julkaissut virallista tarkistuslistaa siitä, mitä se Espanjalta edellyttää. Julkisten tietojen perusteella puutteet ovat suoraviivaisia: Espanjan pitää täsmentää, mitä kustannuksia halutaan kattaa, mitkä niistä ovat tukikelpoisia, menevätkö ne päällekkäin kansallisen rahoituksen kanssa ja mitä EU:n henkilöstö tekisi paikan päällä (Eleconomista, EUobserver).

Asiakirjavaatimus ei ole pelkkää byrokratiaa. Euroopan parlamentin sisäasioiden rahastoja koskeva katsaus löysi jäsenmaista toistuvia ongelmia seurannassa, tiedon laadussa ja hallinnollisessa kapasiteetissa (Euroopan parlamentti). EU:n hätäraha voi liikkua nopeasti, mutta se liikkuu tositteiden varassa.

Sama logiikka koskee Espanjan erillistä pyyntöä operatiivisesta tuesta. Sisäministeri Grande-Marlaska pyysi Ceutaan 10:tä lisävirkailijaa Frontexin pysyvästä joukosta, Operaatio Minervan jatkoa, EU:n turvapaikkaviraston tulkkeja sekä Europolin tukea salakuljetuksen torjuntaan (Moncloa). Komissaari Magnus Brunner lupasi 29. elokuuta nopeaa päätöstä, mutta 3. syyskuuta mennessä aikataulua joukkojen tai henkilöstön saapumiselle ei ollut julkaistu. Komissio oli tarjonnut Frontex-vahvistusta jo 6. elokuuta, mutta edellytti Espanjalta virallista pyyntöä (komission tiedotustilaisuus). Madrid teki pyynnön vasta elokuun lopussa.

Odottamisen Schengen-hinta

Viivästys ei koske vain Espanjaa. Italia viittasi virallisesti Ceutaan, kun se palautti 1. elokuuta väliaikaiset rajatarkastukset Espanjasta tuleville lento- ja meriyhteyksille. Tarkastuksia jatkettiin 16. syyskuuta asti (komission Schengen-rekisteri, ANSA). Espanjan mukaan Ceutan erityisasema estää luvattoman jatkoliikkumisen mantereelle (Espanjan ulkoministeriö). Italia toimi silti. Sisäministeri Matteo Piantedosi kertoi kolmesta pidätyksestä ja 21 maahantulon epäämisestä, mutta italialaismedian mukaan ei voitu varmistaa, olivatko käännytetyt todella tulleet Ceutan kautta (ANSA).

Alankomaissa oppositiopuolueiden FVD:n ja JA21:n parlamenttikysymykset muuttivat alaikäisten siirron Ceutasta Espanjan mantereelle kotimaiseksi kiistaksi jatkoliikkumisesta Schengen-alueella eli EU:n passittoman matkustamisen alueella (NRC).

Espanja sanoo, ettei Ceuta voi uhata Schengeniä. Muut jäsenmaat käyttäytyvät kuin uhka olisi jo olemassa. Komissio ei voi hyväksyä hätärahoitusta keskeneräisen hakemuksen perusteella. Mitä kauemmin Madrid viivyttää vastauksiaan, sitä enemmän muut hallitukset täyttävät hiljaisuuden omalla tulkinnallaan kriisistä.