EU-miljardit eivät nostaneet Espanjan investointeja

EU:n elvytysrahoitus nosti Espanjan tuloa asukasta kohti viidessä vuodessa vain 0,2 %, samalla kun yksityiset investoinnit vähenivät 3 %, kertoo EY:n loppuarvio, josta El Mundo raportoi. Tulos osuu suoraan ohjelman ytimeen: julkisen rahan piti käynnistää yksityisiä investointeja, ei korvata niitä.

NextGenerationEU, EU:n koronapandemian jälkeen luotu yhteisvelkaan perustuva elvytysohjelma, nojasi tähän oletukseen. Espanjan luvut viittaavat päinvastaiseen vaikutukseen.

Miten rahan piti toimia

Elpymis- ja palautumistukiväline RRF, NextGenerationEU:n tärkein rahoituskanava, antoi EU:lle mahdollisuuden ottaa yhteistä velkaa. Sen avulla heikomman budjettiaseman maat pystyivät investoimaan ilman, että koko kustannus jäi kansallisen talouden kannettavaksi (Euroopan komissio). Maksut sidottiin sovittuihin uudistuksiin ja hankkeiden välitavoitteisiin, ei pelkkään näyttöön rahankäytöstä (EUR-Lex). Tavoitteena oli korjata EU-tukien vanha ongelma: raha voi kulkea talouden läpi muuttamatta sen tuotantokykyä.

Logiikka oli kaksivaiheinen. Lyhyellä aikavälillä valtion infrastruktuuri- ja laiteinvestoinnit tuovat tilauksia ja työpaikkoja. Pidemmällä aikavälillä hankkeiden piti parantaa yritysten ja työntekijöiden tuottavuutta esimerkiksi energiajärjestelmien, digitalisaation tai sääntelyuudistusten kautta. Tulo asukasta kohti, eli koko talouden tuotanto jaettuna väestöllä, mittaa tätä paremmin kuin pelkkä rahankäyttö: syntyykö enemmän vaurautta vai vain enemmän menoja.

Espanjan 0,2 %:n lisäys kertoo, että lyhyen aikavälin kasvuvaikutus jäi vaimeaksi. 3 %:n pudotus yksityisissä investoinneissa on vakavampi signaali. Ohjelman oletus oli, että julkinen raha vetää mukaansa yksityistä pääomaa, jota ei muuten tulisi. Espanjassa julkista rahaa tuli lisää, mutta yksityinen raha väheni rinnalta.

Sama kuvio suurissa saajamaissa

Italia on ohjelman suurin edunsaaja. Se oli saanut huhtikuuhun 2026 mennessä 166 mrd. euroa yhdeksässä EU-erässä, mutta varsinainen rahankäyttö eteni selvästi hitaammin (ACEN). Brysselistä saatu raha ei ole sama asia kuin kotimaassa käytetty raha, eikä käytetty raha ole sama asia kuin valmis ja toimiva hanke. Italian rakennusala odottaa julkisten töiden pitävän kasvua yllä ohjelman päättymiseen, vuoteen 2027, asti. Sen jälkeen veto hiipuu. Kyse on Espanjan mallista suuremmassa taloudessa: rakennustyömaat nostavat BKT:tä väliaikaisesti, mutta yksityisen sektorin toimintatapa ei välttämättä muutu.

Portugalissa menovaikutus näkyy selvästi, mutta sekin on määräaikainen. RRF-raha kasvatti Portugalin budjettielvytystä vuonna 2026 yli 0,5 % BKT:stä, mikä tarkoittaa, että valtio lisäsi kysyntää talouteen vahvasti EU-siirtojen varassa (ECO). Sama arvio varoittaa, että vuonna 2027 finanssipolitiikka kääntyy kiristäväksi, kun EU-raha vähenee. Jos kasvu perustuu väliaikaiseen tulonsiirtoon, sen päättyminen jättää talouteen aukon.

Kreikka tarjoaa vahvimman vasta-argumentin. Sen ohjelma nojasi enemmän EU-lainoihin ja edellytti yksityistä rinnakkaisrahoitusta, jolloin julkinen ja yksityinen raha kytkettiin tiiviimmin toisiinsa (Bank of Greece). Silti reaalipalkat, eli inflaatiolla korjatut palkat, kasvoivat vuonna 2025 vain 0,1 %, ja vuodelle 2026 ennustetaan samankaltaista kehitystä (Powergame). Jopa yksityistä osallistumista parhaiten suosiva malli ei ole vielä muuttanut investointeja tuloksi, jonka kotitaloudet tuntisivat arjessaan.

Lasku tulee ennen näyttöä

EU:n on määrä alkaa maksaa yhteisvelkaa takaisin vuonna 2028. Maksut jatkuvat vuoteen 2058 (EUR-Lex). Saksa, Alankomaat ja muut nettomaksajat hyväksyivät taakan sillä oletuksella, että rahalla saadaan pysyviä hyötyjä. Euroopan tilintarkastustuomioistuin on jo osoittanut ongelman: sen vuoden 2025 tarkastus RRF-rahoitteisista kotien energiaremonteista löysi heikkoa kohdentamista ja niukasti näyttöä siitä, että työt todella säästivät energiaa (ECA, Jornal Económico).

EU pystyy laskemaan maksetut eurot ja hyväksytyt välitavoitteet. Sillä on paljon heikompi näyttö siitä, että raha olisi synnyttänyt lisäisiä yksityisiä investointeja, parempaa tuottavuutta tai korkeampia tuloja suurissa saajamaissa. Espanjan EY-arvio ei yksin todista koko ohjelmaa epäonnistuneeksi. Se kuitenkin nostaa esiin olennaisen kysymyksen juuri ennen takaisinmaksujen alkua ja uusien yhteisvelkakierrosten keskustelua: pystyykö EU osoittamaan talouden rakenteellista muutosta vai ainoastaan sen, että rahat saatiin liikkeelle.